Päivä 121 – Hyvää Uutta Vuotta!

Nyt tulee nopee.

Meikäläisen etuoikeudeksi on jäänyt kaikenmoiset toivottelut täällä blogissa. Siispä räjähtävän huikeaa vuodenvaihdetta kaikelle kansalle! Varokaa raketteja! Ja tehkää oikein superturhia lupauksia, ettei tarvi mitään oikeaa, aitoa rikkoa. :)

Täällä vuodenvaihde kuluu työn merkeissä. Saatiin toinen duuni siivouksen rinnalle. Ollaan karjapaimenina baarikierroksilla. Eilen aloitettiin ja tänään jatkuu. Ohessa kuva eiliseltä.


Kirjoitan lisää ensi vuoden puolella. Halihali pusipusi!

Päivä 117 – Joulusta selvitty

Meidän joulussa oli paloja niin suomalaisesta kuin australialaisestakin joulusta. Paikallisilla joulu alkaa vasta joulupäivänä ja aatto on normaali työpäivä, mutta me otimme jouluun varaslähdön ja aloitimme sen suomalaiseen tyyliin jo aattona. Meidän aattopäivän ohjelmaan kuuluivat piparien koristelut sekä joululaulut. Nanna oli yrittänyt metsästää kaupasta tummimmat piparit, ne eivät ihan suomalaiseen tummuuteen yltäneet (edes mikrolämmityksen jälkeen), mutta silti ajoivat asiansa oikein mallikkaasti.

Piparien koristelua jouluaattona.

Tapaninpaivana koristeltu pipari buffet-keksin pohjalle muistutti jo vahan enemman variltaan perinteista piparia.

Lisäksi Nanna oli hakenut netistä tunnetuimpien suomalaisten joululaulujen sanat, jotta saisimme oikein kuuluvasti kajauttaa joululauluja ja pääsisimme näin paremmin joulutunnelmaan käsiksi. Valitettavasti me molemmat tulimme jouluksi kurkkukipuun, mutta silti suomalaisia joululauluja ja joulua oli niin ikävä, että vielä viimeisilläkin äänenrippeillä yritimme niitä täällä laulaa. Ja kyllä se joulutunnelma sieltä vihdoin löytyi!

Aattoillaksi Riitta tuli hakemaan meidät heille jouluillalliselle. Illallistamassa oli heidän perhekuntaansa, yhteensä 17 henkeä. Pöytä oli laitettu jälleen kerran koreaksi ja se notkui niin suomalaisesta kuin australialaisestakin jouluruuasta ja näin tänäkään jouluna emme jääneet paitsi porkkana- ja lanttulaatikoista sekä joulutortuista (tai ehkä paremmin luumupasteijoista). Lisäksi joulupukki oli tuonut meille molemmille paketit kuusen alle tai itse asiassa Nannalle kaksi (pitääkin tässä allekirjoittaneen ottaa ryhtiliike ensi vuodelle). Ihan liikaa. Ilta oli oikein mukava, mutta aika tietysti kului aivan liian nopeasti. Kiitokset jälleen kerran Riitalle ja Raunolle!

Nam Nam, tuo hedelmakakku on ilmeisesti oikein perinteinen ausseille. 

Joulupäivänä meillä oli hostellin oma joululounas aussityyliin. Lounas sisälsi kinkkua, grillattua kanaa ja makkaraa, pasta- ja perunasalaattia sekä jälkiruuaksi hedelmätikkuja, hedelmäkakkua, luumupiiraita, suklaata, keksejä ja vanukasta. Niin ja taisi siihen booliakin kuulua. Joulupäivänä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja loppupäivä kuluikin minun osalta hostellin uima-altaalla hengaillessa. Nanna joutui valitettavasti viettämään loppupäivän huoneessa levätessä ja kurkkukipua taltuttaessa. Yleisimmät puheenaiheet päivän aikana liikkuivat eri maiden jouluperinteissä sekä koti-ikävässä, joten taitaa se joulunaika olla useammalle kova paikka olla erossa läheisistä ja perheestä.

Joulupaivaa hostellilla.

Tapaninpäivänä meillä oli vapaata. Nannan kurkkukipu ei ota talttuakseen millään ja siksi hän katsoikin parhaaksi vain levätä koko päivän ja parantaa itseään. Toivotaan, että lepäily auttoi. Riitta antoi Nannalle Finrexiniä mukaan, joten ainakin on jotain tuttua lääkettä.

Minä lähdin pariksi tunniksi Main Beachille ottamaan aurinkoa ja katsomaan merta. Rannalla oli paljon ihmisiä ja aallot oli isot ja voimakkaat. Ne käyttäytyivät niin yllättävästi, että juuri kuin olin saanut levitettyä alustan ja istuiduttua siihen, aallon loppu pyyhkäisi ylitseni ja kasteli tavarani sekä meinasi vielä viedä rantakassini mukanaan. Ei pitaisi ikina kokeilla mitaan uutta, vaan pysya vaan tutulla ja turvallisella hostellin altaalla :) Onneksi ei ollut puhelinta tai elektroniikkaa mukana, niin se ei tehnyt suuria tuhoja. Ja olihan se meri kaunis suurine aaltoineen.

Tällaista meille tällä kertaa, kuinka teidän joulu meni?

Päivä 113 – Hyvää Joulua!

Heipparallaa! Oltiin tiistaina Surfers Paradisen kaikkien backpackereitten yhteisissä pikkujouluissa, joista Elli mainitsikin edellisessä päivityksessä. Oli hauskaa! Siellä järjestettiin kaikenlaisia kisoja. Elli osallistui kultakalan hätyytys –kilpailuun, jossa puhallettiin pillillä kuplia ja peloteltiin siten kala pitkulaisen altaan päästä toiseen. Ekasta erästä irtosi voittokin, jei!

Ohessa on muutama kuva illasta. Ekassa istutaan vielä kiltisti hostellin sohvalla lainahatut päässä ja jännitetään, mitä tuleman pitää. Meillä ei ollut rinkassa juurikaan vaihtoehtoja jouluaiheiseen ”naamiaispukeutumiseen”. Elli taisi olla enkeli ja minä lumipallo. Olisin halunnut olla lumihiutale, mutta todellisuus voitti.


Seuraavassa otoksessa ollaan siirrytty jo hostellilta pikkujoulupaikalle. Tsekatkaa Ellin korvikset! Ja maistettiin muuten vihdoin aussioluttakin!


Kuten seuraavasta kuvasta näkyy, vaatetukseni muuttui jo ennen pelipaikalle pääsyä. Jonkun hostellilaisen asusta jäi ylimääräiseksi joulupukin bokserit. Hullua yllyttämällä saivat minut lähtemään liikenteeseen niissä. Sain baarin näteiltä tytöiltä nenän nyrpistyksiä, mutta oli se sen arvoista. Shortsit olivat meinaan todella mukavat ja käytännölliset tanssilattialla. Hikinen naama olkoon todisteena tosijammailusta.


Joulupäiväksi meillä on tiedossa joululounas aussityyliin täällä hostellilla. Sen verran vilkaisin menua, että ainakin jotain makkaroita ja perinteistä joulukakkua tulee olemaan tarjolla. Mutta kerrotaan tarkemmin kun herkut ovat siirtyneet vatsamakkaroiksi.

Australiassa ei vöyhötetä joulua ihan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Ekan joululaulun kuulin tänään. Radiossa eikä kaupoissa soi joululaulut, mikä on minusta suuri sääli. Sen sijaan telkkarissa pyörivät jouluaiheiset mainokset jo marraskuun puolella. Niiden sanomaa ei pysty ottamaan tosissaan kun tyypeillä on shortsit jalassa. Jouluvaloja on näkynyt siellä täällä. Ilmeisesti omakotitaloalueilla ne ovat suuremmassa huudossa. Kuulemma niinkin kovassa, että joillakin valoletkutouhu on lähtenyt ihan hanskasta. Jotkut saattavat muistaa sen yhden talon Alavudella…

Yritin piirtää tähän yhdeksi kappaleeksi tontun, mutta se sai vain muotoilut tekstissä muuttumaan! :DDD Joten, kuvitelkaa tähän kohtaan yksi Nannan rakkauden näppäimistöllä piirretty tonttu.

Haluamme toivottaa kaikille rakkaille lukijoillemme tunnelmallista Joulua! Tilasimme teille lahjaksi roppakaupalla lunta. Pitäisi tulla viimeistään huomenna. Toivottavasti toimitus ei ole myöhässä. Nauttikaahan pipareista, tortuista, kinkusta, laatikoista, kynttilöistä, glögistä, tuoksuista, paketeista ja ennen kaikkea toisistanne! Muistakaa joulurauha ja Lumiukko. <3

Ja älkää peljätkö. Täällä orpolasten valtakunnassa on kaikki hyvin, vaikka tietysti ikävä Suomen Jouluun onkin. Sanotaanko näin, ettei täällä vielä varsinaiseen joulufiilikseen ole ajauduttu. Mutta ehkäpä huomenna, kun pääsemme aattoillalliselle Riitan ja Raunon luo. Tiedä vaikka tarjolla olisi jotain suomalaista perinnejouluruokaa. Eikä hätää, laitoin varmuudeksi äireelle vienon toiveen, jotta pistää porkkanalooraa pakkaseen. (Äiti, muista!!! Ja lanttua kans.)

Päivä 109 – Yhta juhlaa

Hellurei ja hellät tunteet! Ollaan kotiuduttu tähän hostelliin oikein hyvin. Edellisessä päivityksessä kerrotut vastoinkäymiset alkavat kääntyä voitoksi, Nanna meinaan pääsi muuttamaan minun alakerran sänkyyn ja pystyimme näin valtaamaan koko nurkkauksen itsellemme. Nyt jännitetään koska kusikuski (tämä voitti, kiitos kaikille galluppiin vastanneille) tekee seuraavat tarpeensa tuohon sängynkulmaan J

Tässä hostellissa on joku kymmenkunta vähän pysyvämpää asukasta ja niiden kanssa tullaan juttuun hyvin. Oikeastaan sitä paremmin, mitä enemmän opimme niitä tuntemaan. Täällä on yksi porukka, joka on tosi aktiivinen. Tuntuu, että ne ovat koko ajan pelaamassa jalkapalloa, korista, kiipeilemässä yms., tai siis aina kuin työltään ehtivät. He pyysivät minuakin mukaan pelaamaan jalkapalloa yksi ilta, mutta en lähtenyt (näyttämään mahtavaa jalkatyöskentelyäni), kun olin juuri käynyt juoksemassa. Sanoin toki, että jos kyse olisi biitsistä, niin olisin heti mukana. Parin minuutin kuluttua se palasi ja sanoi, että huomenna on biitsiä. Joten nyt minullakin biitsikausi Australiassa korkattu!

Viime viikolla pidimme kaksi vapaa päivää. Ensimmäisen halusimme viettää Jonnan kanssa, kun meillä oli vielä paljon puhuttu leffailta tekemättä ja Jonna lähti viime yönä kohti Suomea. Päivä kului Surfersissa piknikillä ja kauppoja kierrellessä. Illaksi palasimme takaisin meidän hostellin ymparistoon, kävimme aasialaisessa ravintolassa syömässä ja menimme katsomaan elokuvan nimeltä New Year's Eve. Elokuva oli hyvä, mutta ruoka pettymys. Harmi, kun käydään niin harvoin ulkona syömässä. Olis pitänyt vaan luottaa Hungry Jacksiin J

Tämän em. vapaapäivän aikana saimme idean lähteä ulos lauantaina. Täällä on joka keskiviikko ja lauantai Backpackers Big Night Out, eli paljon reppureissaajia eri hostelleista juhlimassa. Illan hinta on 30 dollaria ja se sisältää kyydin Surfersille, ryhmäkuvan, sisäänpääsyn neljään baariin, jokaisessa baarissa yhden drinkin ja loppuillasta pizzan palasen. Jokaisesta hostellista on yksi ”opas” varmistamassa, että hostellin väki pääsee bussiin ja että he osaavat vaihtaa baaria ryhmän mukana yms. Oppaina voi olla vain hostellin työntekijät, joten mekin saatetaan joku ilta päästä hommiin.

Osallistuimme siis lauantaina tähän muiden asukkaiden tavoin. Ja kannatti, ilta oli kiva! Ihmetellään vieläkin kuinka koko porukka saatiin vaihtamaan baareja samaan aikaan. Baarien järjestys ei vain meitä miellyttänyt, kun viimeisessä baarissa oli huonointa musiikkia. Ja siksi päätinkin vaivihkaa lähteä kesken illan takaisin hostelliin. Siinä kävellessä taksitolpalle alkoi kaduilla kaikumaan ”Elli takaisin” huutoja. Eka ajattelin, et kuulen ihan omiani, mutta kun palasin muutaman metrin taaksepäin näin Nannan ja Jonnan baarin edessä. He saivat taivutettua minut takaisin baariin, mutta portsari ei enää päästänyt meitä takaisin sisälle. Täällä baarit ovat viiteen auki, mutta jostain syystä enää kolmen jälkeen ei pääse takaisin. Noh, ei lannistuttu, vaan lähdimme hampurilaisten kautta takaisin hostelliin. Minä ja Jonna jäimme viela hostellin pihalle juttelemaan muille asukkaille ja tarjosimme heille Suomi-elämyksiä salmiakilla.

Sää täällä on muuttunut paremmaksi, sateet ovat loppuneet ja aurinko paistaa. Silti täällä ei ole vielä tukalan kuuma. Tänään otimme pari tuntia aurinkoa altaalla ja tuntuu, että enää ei meinaa ruskettua ollenkaan. Lämpöisempiä kelejä siis odotellessa.

Lisaksi tänään kävimme hakemassa kirjastokortit. Kätevää, kun kirjasto on ihan vieressä ja siellä pystyy käymään netissäkin. Työrintamalle kuuluu hyvää, vaikka työpäivät ovat muuttuneet kolmituntisiksi. Tai siis ne ovat olleet sita koko ajan, mutta meille se kerrottiin vasta viime viikolla. Ei silti huolta, ei paleta loppuun vielä tuosta määrästä J Tällä hetkellä elo vaikuttaa olevan yhtä juhlaa, kun huomenna meillä on pikkujoulut. Ne ovat samalla tyylillä kuin lauantaiset bileet, eli reppureissaajia tulee muistakin hostelleista. Teemana on joulu ja paras asu palkitaan.

Ei kai tänne muuta, muistakaa olla vielä tämä viikko kiltisti!

Päivä 102 – Sata rikki, hui!

Ei todellakaan uskois, että ollaan oltu yli sata päivää reissussa! Tuntuu ehkä enemmänkin noin 22 päivältä.

Tässäpä tulee tylsistä tylsin päivitys kun ei oo tapahtunut mitään sen kummempaa, ainakaan mitään suurta ja mahtavaa. Mun oli kuitenkin pakko kirjoittaa kun lupasin Ellille tiuhentaa väliä. Tuppaa aina meikäläisen kohdalla päivitykset viivästymään. Nyt tulee kuitenkin todistettavasti yksi tsemppipyristys, jei! :)

Arjeksi se elämä on tässäkin paikassa ehtinyt muodostua. Harmi vain, että arki on ollut aika sateista tai vähintäänkin pilvistä. Ehkä kolmena päivänä on pystynyt nauttimaan kunnolla auringosta. Kirjoja on tullut luettua sitten sitäkin enemmän. Eikä kuitenkaan ihan joka päivä iltalenkkiä ole sateen varjolla pystynyt välttelemään, piru vie. :P

Lauantaina iltakäppäilyllä jouduin pysähtymään kun paikallinen joulunavajaiskonsertti yllätti positiivisesti. Ekalla kertaa ohi kävellessä oli esiintymässä joku mieskuoro tms. Tokalla kertaa lavalla oli jousitrio, joka soi ihan kivasti. Kaksi sähköviulua ja yksi sähkösello, soittajat arviolta kahden ja kolmen kympin välillä huitelevia misuja punaisissa minareissa ja korkkareissa. Pisti kyllä vähän naurattamaan se niitten ”superseksikäs” tyyli; soittivat kaikki seisaaltaan ja muistivat aina välillä tehdä mallikierroksia lavan etu- ja takaosiin viehkosti aukinaista tukkaansa heilauttaen. :D Annettakoon tämä heille anteeksi, koska osasivat oikeasti soittaakin. Ja kuitenkin sen verran inhimillisesti, ettei tarvinnut epäillä nauhalta tulevan muuta kuin taustat.

Tapahtuma järjestettiin rannan tuntumassa isolla nurmikentällä, jossa porukka istui picnic-tunnelmissa iltahämärässä. Täällä Ausseissa tuntuu olevan joka paikka puistoja täynnä ja lähes joka puistossa on kiinteä esiintymislava. Mikä on siis kiva, varsinkin kun niissä järjestetään tuollaisia ilmaiskonsertteja ym. Vähän niin kuin Alavuden Huhtalavalla. ;) Mutta meinasipa käydä köpelösti tuolta joulunkonsertista pois lähtiessäni. Semmoinen suloinen pikkupoika, ehkä 1,5-vuotias, oli lähteä minun matkaan! Se ryhtyi kerta kaikkiaan seuraamaan mua. Kun tajusin asian, pysähdyin ja yritin sanoa sille heippa heiluttaen että se tajuaisi palata vanhempiensa luo. Se vaan pysähtyi mun viereen ja hymyili. Sit kun lähdin uudelleen kävelemään, se lähti taas perään ja minä tietysti taas pysähdyin muutaman askeleen jälkeen. Tämä toistettiin ainakin kolme kertaa, jonka jälkeen yritin epätoivoisesti osoitella yleisön suuntaan, että ”missä sun vanhemmat on, ja kato kun en mä oo henkisesti vielä valmis äidiksi, niin et nyt viittis lähtee mun mukaan”. Onneksi sen vanhemmat olivatkin siinä ihan lähellä ja nauraa räkättivät kavereittensa kanssa tälle tapaukselle. Hui kauhistus, pelottavin kokemus koko 3 kk:n reissulla!

Lauantaina oli muuttopäivä. Jouduttiin vihdoin luopumaan luksushuoneestamme ja siirtymään rahvaan joukkoon eli työntekijöitten kuuden hengen huoneeseen (takaisku 1). Luulin saavani alasängyn, mutta jenkkipoika kiilasi minut pois, koska ”oli jo aamulla käynyt varaamassa” kyseisen sängyn (takaisku 2). Elli luuli saavansa sellaisen yläpedin, jonka alapuolelta on tyyppi muuttamassa pois ja jonka jälkeen hänenkin kamat mahtuisivat järkevästi jonnekin. Luulo oli väärä. Alasängyn pariskunta (!) ei ole lähdössä minnekään vaan tavararöykkiö jatkaa oleskeluaan kahden metrin säteellä sängystä (takaisku 3). Noh, päätettiin kuitenkin olla jälleen lannistumatta ja tehtiin pesät ihanimmista lakanoista, mitä hostellista löydettiin.

Samana iltana olis ollut 70’s-bileet Surfersin keskustassa. Ei jaksettu raskaan muuttopäivämme jälkeen lähteä vaikka koko hostellin muu väki tuntui olevan sinne menossa. Hullua etkoilua, joka mahdollisesti taisi joillakin kostautua jossain vaiheessa yötä…

***Nyt kaikki järkevät lukijamme, jotka eivät halua kuulla mitään inhottavaa, voivat lopettaa lukemisen tähän ja palata aiheeseen seuraavan päivityksen yhteydessä. HEIPPA! ***

Heräsin yöllä siihen kun joku jätkistä oli pissalla. Mietin siinä kiukuspäissäni, että olis nyt ees laittanut vessan oven kiinni, ettei tarttis muitten täällä kuunnella. Seuraavaksi havahduin siihen kun Elli höpöttää tälle pissatyypille hädissään enkuks et "hei mitä sä teet" jne. Kunnolla herään, kun Elli hyppää sängystä alas. Vasta siinä vaiheessa tajuan, että jätkä ei suinkaan ollut lorottelemassa vessassa vaan unissaan Ellin sängyn vieressä. Lopulta alasängynkin tyttö herää ja huomaa, että tyyppi helpottaa oloaan suoraan sen tavaroitten päälle. Hieman harmistuneena, mutta tyynen rauhallisesti tyttö komentaa pissatyypin vessaan ja alkaa siivoamaan. Ei pystytä vieläkään ymmärtämään, kuinka se saattoi olla niin rauhallinen! Jos mun kamoille olis käynyt samalla lailla, olisin huutanut ihan hulluna. Ellin kamat + Rinsessa olivat lähellä rikospaikkaa, mutta säilyivät vahingoittumattomina. Mitäköhän vakuutusyhtiöltä olisivat tuumanneet, jos olisin vienyt koneen kolmannen kerran huoltoon, tällä kertaa virtsavahingon vuoksi…

Meidän kannalta loppu hyvin, kaikki hyvin. Takaiskut 1, 2 ja 3 unohtuivat hyvin nopeasti tuon yhden tapauksen jälkeen. Yläsängyissä olemme turvassa vastaavanlaisten tilanteiden varalta. Ja jos Ellin kamat olisivat olleet siinä, mihin hän ne alun perin halusi sijoittaa, ne olisivat nyt kokeneet sen, mitä ei minkään kehnoimmankaan tavaraparan kuuluisi.

Tämä jätkä on toinen hostellin minibussien kuskeista. Ollaan arvottu, onko sille parempi lempinimi pissapoika vai kusikuski. Tykätään kummastakin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Golden Coastin golden shower kuittaa.

Päivä 96 – Onnea Suomi 94 vuotta!

On se Suomi vaan kova, onnea Suomi 94 vuotta ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Meillä jää valitettavasti itsenäisyyspäiväjuhlien katsominen välistä, kun it-tuki palasi takaisin Suomeen. Harmittavaa, kun kerrankin olisi ollut jotain tuttuja siellä. Mutta Teija varmaan nauhoittaa ne, niin voidaan kesällä katsoa kuinka kättely onnistui ja miltä juhlalookki näytti.

Reilu viikko tässä hostellissa elämää takana ja tykätään. Hostelli on vanha puutalo ja täällä on vain 14 huonetta, ja varmaan siksi oikein kotoisan tuntuinen. Nanna jo ränkkäsi tämän hostellin parhaimmaksi tähän mennessä ja minä komppaan. Työt ovat olleet tosi leppoisia, ekana päivänä teimme töitä 3 tuntia, mutta seuraavina vain noin 1,5  - 2 tuntia. Olemme yrittäneet laittaa pedit vimosen päälle ojennukseen ja lavuaarit, peilit ja suihkut kiiltämään, ja olemme siinä ehkä jokseenkin onnistuttukin, kun tuo täti tuosta naapurihuoneesta (olisko hänkin omistaja tms.) on kertonut meille jo kolme kertaa, että tehdään hyvää työtä. Tai minä en ole kuullut sitä kertaakaan, mutta niin Nanna minulle kovasti väittää :)

Tämä hostelli pyörii oikeastaan reppureissaajien voimin. Cliff, eli omistaja, käy täällä aina tarvittaessa tuomassa lisää tarvikkeita, heittämässä ylävitosia tai vain muuten vaan pyörimässä ja kysymässä onko kaikki kunnossa. Tällä hetkellä täällä on kuusi työntekijää, kaksi respassa, kaksi bussikuskina ja sitten me. Työntekijät ovat majoittunet omaan rakennukseen ja meillä kävi tuuria, saimme nimittäin kahden hengen huoneen, kun viereinen kuuden hengen huone oli täynnä saapuessamme tänne.

Residenssimme.

Silti koko ajan on pieni pelko, että joudumme vaihtamaan huonetta. Tänään Cliff kävi kurkkaamassa tänne ja ihmetteli, toki positiiviseen sävyyn, että mitä me tässä huoneessa tehdään. Onneksi naapurihuoneen täti sanoi saman tien meidän tekevät niin hyvää työtä, että ei haittaa. Jee! Katsotaan miten käy kunhan sesonki tulee.

En oikein tiedä mihin tämä 1,5 viikkoa on kulunut. Ilmeisesti nukkumiseen, ympäristön tutustumiseen, auringon palvomiseen sekä juorolehtien ja kirjojen lukemiseen. Kysykää mitä vain Kardashianin sisaruksista tai Angelina Jolien paino-ongelmista, niin me tiedetään :) Viime keskiviikkona kävimme Teemun ja Jonnan kanssa Robina-kauppakeskuksessa sekä Splitissä katsomassa aaltoja ja surffareita ennen kuin Teemu lähti takaisin Suomeen.

Vaaran hetkiä Gold Coastilla.

Niin joo, sitten meillä on viikossa yksi vapaapäivä. Ne ovat aina haastavia, kun pitää keksiä tekemistä. Muina päivinä voi hyvällä omalla tunnolla vain loikoilla, kerran on aamulla tehnyt töitä. Viime viikon vapaapäivän pidimme eilen ja se oli helppo: lähdimme päiväksi Surfersiin shoppailemaan. Nanna löysi heräteostoksena kengät. Eli kävimme vain kolme kertaa kyseissä kaupassa sovittelemassa kenkiä ennen ostopäätöstä (Nannan lähettääkin tähän väliin terveiset Hennalle, että kyllä, hänkin osaa olla spontaani!). Ja hyvä niin, ne ovat niin sirot ja suloiset lilat pitsiballeriinat, kuva näistä alla. Itse löysin lippiksen ja toki näin itsenäisyyspäivän tuntumassa vielä sini-valkoisen.

Kas tässä pitsiballeriinat. Oikeasti ne eivät ole näin siniset. Huom. vasemman jalan symmetrinen ötökänpuremakuvio.

Täällä on kylmä, ollut jo kolme päivää. Lämpötilakin varmaan alle 20 astetta. Ja viime viikolla satoi yhden päivän. Eli villasukat ja teekupposet ovat olleet kovassa käytössä. Vielä ei olla surffattu, mutta kun eilen kävimme katsomassa aaltoja, niin kovasti jo sinne halajaisin. Ehkä sitten kun ilmat ja vedet vähän lämpenevät.

Hyppytreeni Surfersilla.

Päivä 91 – Paluu arkeen

Puolentoista viikon loma backpacker-elämästä on takana ja hostellielämään palattu.

Aika Riitan ja Raunon hellässä huomassa kului nopeasti ja tuntui todellakin kuin lomalta. Oli niin ihanaa saada kunnon ruokaa sekä nukkua hyvässä sängyssä, pimeässä ja ilmastoidussa huoneessa. Kotoisaa oloa lisäsi pieni pala perhe-elämää, jota isäntäväen lisäksi olivat tarjoamassa Jonna ja Teemu. Iso kiitos koko poppoolle! Meillä oli kivaa! :) Ei voi olla kuin ihan superkiitollinen, että joku tarjoaa omaa kotiaan yösijaksi reissussa rähjääntyneille matkaajille. Lupasimme Riitalle antaa hyvän kiertää ja tehdä mummelina saman jollekin reppuselkäiselle.

Viime viikon torstaina vietettiin mun synttäreitä kolmen (!) kakkusen kera. Suklaavaahtokakku, omenapiiras ja mudcake, jonka päällä oli täysi määrä kynttilöitä. Viimeksi ollut varmaan 8-vuotiaana! :D Ei meinannut vanhat keuhkot riittää sammuttamaan kaikkia kynttilöitä kerralla. Teemuposti oli tuonut siskokullilta suloisen, moniosaisen lahjan Suomesta. Pepin medaljonki sekä Minnalta ja Teijalta saatu Suomen lippu saivat seuraa ranteessani. :) En muista, kirjoitinko jo viime kerralla, mutta ihana yllätys oli myös Pepin kuvat ja muutama videoklipsi. Kiitos Anssi! Eli iskä ei haittaa, vaikkei kamera ehtinyt teemupostiin.

Synttäreitten lisäksi lomaan mahtui mm. pari käyntiä läheisessä outletissa. Ostokset jäivät vähiin rajallisen tilan ja budjetin vuoksi. Teemu oli suoranainen pelastus kun vei osan meidän turhista tavaroista takaisin Suomeen. Jei! Perjantaina oltiin veneilemässä. Ohessa on pari kuvaa reissulta.

Eräs nimeltä mainitsematon herrashenkilö (Ju.. oho nyt se meinas lipsahtaa) on ollut kiinnostunut täällä viettämästämme yöelämästä, joten kirjoitetaanpas nyt siitäkin jotain. Tokavikana lomailtanamme (la) käytiin Teemun, Jonnan ja Ellin kanssa tutustumassa Surfers Paradisen viihdetarjontaan. Huoleton elämä on selkeästi tehnyt tehtävänsä kun jokainen likoista lähti vahingossa ilman puhelinta liikenteeseen. Tällaista EI voisi tapahtua normaalielämässä. Ilta oli huisin hauska! Löysin suorastaan pelottavan lennättävän tanssittajan ekasta baarista ja samaisen baarin terassilla torakan otsaltani. Toka paikka oli irkkubaari, jossa oli joku nolo esiintyjä. Ennen-ehkä-superkuuluisan-bändin kitaristilaulaja taustanauhoineen ja tuulikoneineen flirttaillen jokaiselle baarin naiselle. Yöks. Laitoin suurieleisesti korvatulpat korviin.

Nelikkomme jakautui kahtia kun vanhimmilla alkoi silmäluomet painaa ja koti kutsua. Jonnan kanssa jäätiin vielä katsastamaan Surfersin klubimeininki. Paikka jonne päädyttiin oli hassusti jakautunut musiikin ja ihonvärin mukaan omiin osioihinsa. Jonna kertoi myöhemmin, että meitä oli katsottu kummastellen kun viihdyttiin paremman musan puolella tummien joukossa. Minä en joraukseltani huomannut. Hahhhaahhaa! Valkoisten puolella oli kaikki bilehileet tanssimassa kahden kalorin tanssejaan 20 cm koroissa ja pintaliitomekoissa (=topeissa). Musa oli perus konejumputusta. [ ] Kiinnostaa, [x] Ei kiinnosta. Huumekulttuuri tuntui paikassa kukoistavan. Tarjoamaan tultiin illan aikana useammin kuin kaksi kertaa. Mutta äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen. Osaan enkkua jo ein verran. Ei myöskään juotu muitten laseista eikä jätetty omia laseja vahtimatta. :)

Täysin kunnialla ei kuitenkaan selvitty. Kuten lailla lintusten syövien pikkutyttösten tapoihin kuuluu, kotiin ei lähdetty ennen kuin mäkkärin isoimmat ateriat oli selätetty. Vietettiin mukava aamupalahetki rannalla auringonnousua katsellen. Viimeinen aalto ennen lähtöä oli kastella meidät ja viedä ylijääneen sämpylänpuolikkaan mennessään. Tehtiin Rauno ylpeäksi vieraistaan saapumalla kotiin klo 6 juuri kun hän oli lähdössä kavereittensa kanssa kalaan. Saatiin kalakavereilta oikein hyväksyviä myhäilyjä. Myöhemmin päivällä nähtiin heidän saalis, 135 kiloinen miekkakala. Elli tuossa vieressä muistutti ehkä seitsemännen kerran, että muistan kirjoittaa, että nyt meilläkin on kalajuttuja. :D Jos ette usko, voidaan laittaa kuvia myöhemmin, kun saadaan Jonnan kameran sisältö käyttöön. (Ellin kommentti: Se oli ainakin näääääiiiiiiiiin suuri!)

Sunnuntaiaamun supertapahtuma oli Talent Suomi 2011. Teemu oli siis taikonut jotenkin Suomen tv:n näkyviin ja nähtiin Hennun esitys vain muutaman tunnin viiveellä. Peukutettiin ihan huolella ja minä olin niin ylpeä, niin ylpeä! Oltais kaikki suotu Hennulle voitto ja matkarahat tänne meitä moikkaamaan. Mutta aina ei paras voita ja muita kliseitä. Rahalla saa ja sedulla pääsee. Pääasia, että esitys ja kannustusjoukot yleisössä olivat täyttä täydellisyyttä! Erityiskiitos kannustajien pukeutumisesta esiintyjän väreihin. bOd!!! Ikävä tuli NääsDancen tyttöjä kun näin kannustuskuvan fb:ssa. <3

Sunnuntai-iltana sanottiin kiitokset ja heipat lomaseuralle ja siirryttiin uuteen majapaikkaamme Southportiin (n. 3 km Surfers Paradisesta). Hostelli on tähänastisista yksi kivoimmista. Onneksi, koska täällä olisi tarkoitus olla pisin aika koko reissusta eli 6-7 viikkoa. Tehdään taas aamuisin pari tuntia rentoja siivoushommia ja saadaan asua ilmaiseksi. Myös aamupala on ilmainen, jee! Nannalle maitoa, nam!

Paiva 83 - Brisbane

Taisi tulla mulle kovemmat vieroitusoireet tasta erosta; otin meinaan parin paivan sairastelut Nannan lahdon jalkeen. Taalla on kylla hittomaista sairastaa, kun haluaisi nahda koko ajan kaikkea uutta ja ei pysty sairastamaan kotona, vaan hostellissa. Lisaksi taalla ei tieda kuinka parantaisi itsensa, kun "seuraava juna Pohjanmaalle" -optio ei ole kaytossa. Mutta nyt siis jonkun aikaa (ennen kuin seuraavaksi innostun ajamaan autoa uimisen jalkeen ikkunat auki) terve.

Silti naiden muutamien paivien aikana oon vahan ehtinyt nahda kaupunkiakin. Nannan kanssa heti to iltana lahdettiin iltakavelylle joenrantaan kaupunginosaan nimeltaan South Bank. Se on varmaankin joenrannan elavin kohta laguuneineen, puistoineen, oopperoineen ja lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen. Oli tosi piristavaa paasta suurkaupunkiin lukuisten rantakohteiden jalkeen. South Bank ja rannan toisella puolella olevat korkeat toimistorakennukset nayttivat vaikuttavalle iltavalaistuksessa.

Nanna lahtikin perjantaina ja sen loppupaivan seka lauantain hengailin tyokaverini kanssa (on taalla vaihdossa 6 kk). Pe yliopistoalueella, joka muutes sijaisee lahes ydinkeskustassa, ja la hippimarkkinoilla West End Parkissa. Hippimarkkinoilla oli valtavasti paikallisten tuottamaa tuoretta ruokaa ja hedelmia. Musiikkiakin oli ja sita kuunneltiin puistossa puun alla kangassakkien paalla istuessa. Lisaksi tietty rento ilmapiiri ja paljon rastapaita.

Tässä nakymää South Bankista keskustaan päin.

Su olis ollut kiipeilya, slackistelya (naru puiden valissa ja silla tasapainoilua yms.) ja grillailua paikallisten kanssa Kenguru Pointilla, mutta katsoin paremmaksi vaihtoehdoksi vain hengailla hostellilla ja sairastaa. Eilisen ja tan paivan oon kierrellyt Brisbanen pohjoisosia ja taytyy sanoa, etta mita enemman kaupunkia nakee sita kivemmalta se tuntuu. Kauniita rakennuksia ja siltoja ja tosi siistia. Silti meren/vesiston puute on (iso) miinus.

Yksi hieno piirre Australiassa on halpa take-away sushi ja siihen ollaankin sorruttu pariin kertaan. Erityisessa suosiossa paikallisten kesken on noin 10 cm mittaiset sushirullat. Oon ollut aika laiska ruuanlaitossa taalla Brisbanessa ja tuollaisia rullia on tarttunut mukaan yksi jos toinenkin. Niin hyvaa ja helppoa. Ja ehka viela terveellistakin. Mutta ei kai tuo oo niin paha, kun loysin China Townista reissun edullisimmat rullat, 1,80 dollaria, joskus taidettiin maksaa niista jopa kolme.

Olisin halunnut paasta taalla Brisbanessa kahvilaan toihin ja siksi aloin jo Mooloolabasta laittamaan tyohakemuksia. Yhteen haastatteluun olisin paassyt, mutta ne olisivat halunneet tyontekijan vahintaan 4 kuukaudeksi, joten se tyssasi siihen. Ja samalla koko tyonhaku. Jos tulee yksikin vastoinkayminen niin kannattaa luovuttaa. No ei kai ny, mut tyonhaku vaikeutui huomattavasti, kun saatiin varmistus Surfers Paradise jutusta, mutta ei viela aloituspaivasta. Muutaman viikon sateella kuitenkin. Tyot majoitusta vastaan on tosi hyvia diileja, tai ainakin meille sopivia, niita kun saataisiin lisaa. Ja miksei saada, meilla oli niin tehokas soittorumba: Nanna toi hostellien esitteita, ma soitin niihin ja Nanna kirjasi oleelliset asiat ylos. Viimeksi jo/vasta kahdeksas soitto tarppasi!

Ja niita korkeita rakennuksia.

Tuossa kun lepailin yhden paivan hostellilla, pystyi hyvin tarkkailemaan muita reissaajia. Talla hetkella meita on 14 samassa huoneessa, joten tekeminen ei lopu heti kesken :) Taalla on 3 ranskatarta, jotka ovat ihan vimosen paalle meikeissa ja vaatetuksessa koko ajan. Me ollaan meikattu talla reissulla 3 kertaa (paitsi Nanna 4, kun Zoo oli hanelle juhlapaiva). Kuten varmaan kuvista olette huomanneet, meille molemmille on tullut suosikkishortsit/-hameet ja -topit ja kaytetaan suureksi osaksi vain naita. Ei varmaan edes muisteta mika meikkivoide on, kun tullaan Suomeen. Ja yritetaan olla vastustelematta, kun jossain vaiheessa pakotatte meidat kampaajalle.

Tasta hostellista on upeat nakymat keskustaan ja joelle. Yleensa kaupungissa on tottunut hostelleihin, joissa ei ole parveketta ja ikkunoista nakyy vain betoniseinaa. 14 henkea huoneessa saattaa kuulostaa kamalalta, mutta ainakin itse tykkaan semmoisesta enemman kuin esim. 4 hengen huoneista. Paljon avarampi, eika mitaan pienia koppeja. Lahes poikkeuksetta kaikki reissaajat huomioivat hyvin muut reissaajat, joten siitakaan ei tule ongelmaa.

Paikallinen sisilisko.

Ma niin allekirjoitan Nannan kommentit liittyen yhdessa reissaamiseen. Taalla jollain on samanlainen kavelytyyli kuin Nannalla ja aina, kun kuulen sen askeleet, oon ihan varma, et Nanna tulee. Et vaan koskaan tullut ;)

Lahden huomenaamulla Gold Coastille, joten sitten ollaan taas samassa osoitteessa. Muistakaa tulla mua vastaan asemalle ;) Kaupungit ovat kivaa piristysta, mutta kylla rannoilla on vaan rennompaa.

Mitas teille kuuluu Suomeen, onko ollut paljon pikkujouluja? Ainakin Aleksanterinkadulle no sytytetty jouluvalot. Kylla ne taallakin yrittaa joulua kovasti laittaa, itse ei vaan pysty ottamaan sita tosissaan, kun ei joulua voi olla jos ei oo kylma ja lunta.

Päivä 80 - Noosa, Mooloolaba, Brisbane, Gold Coast

Päästiin vihdoin liikenteeseen Hervey Baysta! Viikko sitten sunnuntaina siirryttiin Noosaan, jossa vietettiin kaksi yötä. Sieltä ei ole paljoa kerrottavaa. Elli makasi melkein koko ajan kipeänä sängyssä. :( Minä käppäilin puolen tunnin matkan Main Beachille&takaisin ja siinäpä se sitten olikin. Paitsi ai niin! Näin ensimmäistä kertaa koalan kansallispuiston nurkilla. Mukavalta paikaltahan tuo Noosa vaikutti, mutta ehkä eniten turistikohde tähän mennessä. Alla kuva matkalta kansallispuistoon.


Tosi saman tyylinen paikka Noosan kanssa oli Mooloolaba, jossa myös oltiin kaksi yötä. Sinne mentiin sen vuoksi, että Australian Zoo oli puolen tunnin bussimatkan päässä. Todettiin heti hostellin respassa maailman pienuus kun meitä vastaanottamassa oli pieksämäkeläinen tyttö, jonka kanssa minulla on yhteinen kaveri! :)

Keskiviikko kierreltiin eläintarhassa, joka oli ehkä noin satamiljuunaa kertaa parempi kuin Bangkokin eläintarha. Paljon siistimpi, vihreämpi ja avarampi. Vaikutti, että tuolla pidettiin oikeasti hyvä huoli eläimistä. Ja parhautta oli kun kenguruitten sekaan pääsi kävelemään ja silittämään niitä.


Eläintarhassa oli maksullisia valokuvauksia käärmeen, simpanssin tai koalan kanssa. Meidän oli tietty pakko kummankin päästä koalan kanssa kuvaan. Itse kuvasta en olisi niin suolaista hintaa maksanut, mutta oli pakko päästä halaamaan koalaa. <3 Oli kyllä sen arvoista vaikkei muutamaa sekuntia pidempään kestänytkään! Niin suloinen! Koala on minun uusi lempieläin. Olisin halunnut ottaa kotiin tuliaisiksi semmoisen. Ne nukkuvat 18-20 h/vrk. :D Mutta se ei kuulemma pidäkään paikkaansa, että olisivat pilvessä koko ajan, höh. Eugalyptuksen lehdet kuulemma vain väsyttävät.

Lisäksi nähtiin lintu- & krokoshow, pätkä tiikerishowsta sekä lukuisia muistokirjoituksia Crocodile Hunter Steve Irwinistä. Hän on varsinkin täällä Australiassa ollut superkuuluisa televisio-ohjelmistaan, eläinten suojelustaan sekä Australian Zoon vetäjänä. Irwin kuoli 2006 isokeihäsrauskun pistoon. Kumma, että säilyi hengissä niinkin pitkään, ainakin niiden hullujen sarjojen perusteella. Nyt isänsä kuoleman jälkeen Irwinien 13-vuotias tytär Bindi on brändätty vastaavalla tavalla. Myös hänellä on oma tv-sarja ja Zoossa joka paikka oli täynnä Bindi-roinaa. Uggeja sentään löytyi ilman Bindi-leimaa.


Torstaiaamuna herättiin todellisuuteen, että joulun ja uudenvuoden ajan majoitukset on pakko saada hoidettua. Ausseissa kesäloma on joulun aikaan ja majoitusten hinnat tuplaantuvat. Lisäksi netissä pikaisen hostellikierroksen perusteella todettiin, että osassa hostelleista ei enää edes ollut tilaa! Elli nohevana tyttönä otti puhelimen käteen ja alkoi soitella hostelleja läpi. Lopulta yksi hostelli Surfers Paradiselta lupaili meille kuukaudeksi töitä majoitusta vastaan. Jei!!! Tällä säästettäisiin n. 1000 $/pää. Nyt vain odotellaan viimeistä varmistusta. Tai siis että ilmoittavat, koska tarvitsevat meitä.

Mooloolabasta lähdettiin torstaina Brisbaneen, jossa minä vietin vain yhden yön, jonka jälkeen tiemme erkanivat väliaikaisesti. Elli saa kirjoittaa paremmin Brisbanesta, koska minä en ehtinyt kaupunkia juurikaan nähdä. Toivottavasti palaan kuitenkin sinne jossain vaiheessa. Sen verran voin sanoa, että pilvinen sää ei anna hyvää ensivaikutelmaa uudesta kaupungista. :D

Mä olin siis sopinut Teemun (siskon miehen veli) kanssa treffit Gold Coastille erään tuttavapariskunnan luo. Yritin Elliäkin tänne houkutella, mutta hän halusi vielä jäädä katsastamaan Brisbanen työmahdollisuuksia sekä moikkaamaan työkaveriaan. Mutta eiköhän Ellikin jossain vaiheessa tänne päädy, matka ei ole kuin reilu tunti junalla. Ekana iltana täällä mulla olikin ihan hölmö olo kun Elli ei ollut vieressä. Kääntelin välillä päätä ja yritin katsella että minne se nyt meni. :D On kai tullut vähän totuttua toisen läsnäoloon. Onneksi täällä on Teemun lisäksi lomailemassa myös Jonna Suomesta, niin ei pääse tuntemaan oloaan yksinäiseksi. Toivottavasti Ellillä on ollut kivaa Liisan kanssa Brisbanessa. Terveisiä Ellille meidän yhteisen blogin kautta! :)

Täällä on kyllä tosi mageet oltavat. Iso talo ja vene, uima-allas, hyvää ruokaa ja oma huone! Lisäksi ihanan kotoisaa noin 10 hostellin jälkeen. Olen nukkunut täällä paremmin kuin koko reissun aikana vaikken varsinaisesti huonosti nukkunut hostelleissakaan. Melkeinpä omatunto soimaa olla backpackerina näin upeassa paikassa. Mutta on kiva päästä näkemään paikallisten arkea. Ja eiköhän se todellisuus iske päin kasvoja taas siinä vaiheessa kun siivoaa seuraavaa hostellia kuukauden päivät.

Teemu toi tullessaan ihania tuliaisia. Kiitos Pepille kuvista ja Kaakalle purkasta! Ja Ilta-Sanomille tiedosta, että Vappu Pimiä ei tykkää jos siltä kysellään mahdollisesta raskaudesta.

Paiva 72 - Fraser Island

Ihan huippu reissu tuo Fraser Island! Tultiin eilen sielta pois, mutta ollaan vielakin saaren tunnelmissa, kun koko ryhma paatti jaada reissun paatteeksi pariksi yoksi lahtokaupunkiin Hervey Bayhin. Vietettiin saarella kolme paivaa. Meidan retki oli self service tour, eli osallistujat paasivat itse ajamaan maastureilla hiekkarannoilla ja -teilla.Oli taivaallista. Aijaijaijai :)

Tata menopelia paastiin molemmat ajamaan valtaisan hymyn kera. 

Meidan ryhma oli extra ryhma ja normaalia pienempi, vain kaksi seitseman hengen maasturia neljan sijaan + oppaan auto. Ilmeisesti kysynta saarelle on niin kovaa, etta joutuivat tallaisen jarjestamaan. Lisaksi meilla kavi ihan sairaan hyva tuuri, kun saatiin oppaaksi itse paikan pomo, Mike. Tuota kaveria ei voi liikaa hehkuttaa, kadehdittavan mahtava ja ammattitaitoinen tyyppi. Loi koko reissulle rennon ilmapiirin ja keksi koko ajan kaikkea kivaa extraohjelmaa meille.

Paikallinen motari.

Hai bongattuna Indian Headsilla.

En osaa edes sanoin kuvata kuinka kaunis saari on. Nahtiin useita lahdepohjaisia jarvia, hiekkarantoja, hiekkadyyneja, sademetsaa, lahdejokia, yms., joista kuuluisimmat lienevat Lake McKenzie, Central Park, Lake Wolby, Indian Head, Eli Creek ja Champagne Pools. Sannan suosikit olivat McKenzie ja Champagne Pools, mina taas tykkasin Indian Headsista ja Lake Wolbysta. Lisaksi nahtiin meille eksoottisia elaimia, kuten dingoja, kilpikonnia, delfiineja ja yksi hai. Krr. Nyt tiedetaan, miksi meressa saaren ymparilla ei saa uida.

Lake McKenzie.

Lake Wolby.

Paivat kuluivat autolla ajellessa, kauniita luonnonpaikkoja katsellessa ja uidessa, koska useimmat pysahdykset olivat jokia, lahteita tai jarvia. Illalla taas grillattiin (meilla oli ihan liikaa ruokaa mukana, syodaan niita vielakin), pelattiin juomapeleja ja istuskeltiin rannalla. Meilla oli aihetta juhlaan molempina iltoina: ekana paivana yhdella ryhmalaisella oli synttarit ja sankarille laulettiin useaan otteeseen paivalla seka yllatettiin kakulla illalla. Tokana iltana oli taysi kuu ja full moon partyt.

Leiripaikkamme.

Taalla siis jalleen kaikki hyvin. Huomenna jatketaan matkaa Noosa Junctioon Sunshine Coastille. Ehka siella namakin tytot paasevat vihdoin surffaamaan.

Huomenna olisi kakkupaiva Suomessa, valitettavasti tana vuonna emme paase paikanpaalle juhlimaan, mutta oikein lampoiset isanpaivahalaukset Markku ja Timppa!

Paiva 67 - Hervey Bay

Jaatiin talla kertaa jumiin Hervey Bayhin. Ollaan oltu taalla jo 1,5 viikkoa. Mutta mikas tassa hengatessa kun majoitus on ilmainen. Tehdaan joka aamu pari tuntia siivoushommia ja kuitataan silla yopymisemme. Tama on tosi hyva diili, koska hostellit syovat suurimman osan rahoistamme. Sita paitsi on ollut oikeastaan ihan kivakin saada pienta puuhastelua lomailun rinnalle. Vaikka se parituntinen menee niin nopeasti, ettei meinaa huomatakaan.

Hostelli on mukava, ehka kivoin tahan mennessa. Yleensa hostelleissa on ollut yksi keittio ja muut yhteiset tilat. Taalla huoneet on jaettu "soluihin", joissa on oma ulko-ovi, tupakeittio ja kaksi kylpparia. Yhdessa solussa on viisi huonetta, joissa peteja on kussakin 2-8. Me ollaan neljan hengen huoneessa, jossa kanssayopyjat ovat vaihtuneet joka yo! Me vain pysytaan.

Tutustuttiin siivoilun ohessa pariin saksalaiseen tyttoon, jotka olivat eiliseen asti meidan tyokavereita. Tosi rentoja tyyppeja, joista jo huomasikin, etta olivat reissanneet hieman pidempaan (13 kk). Asuivat meidan kanssa samassa solussa ja olivat todellakin kuin kotonaan. Yhteisista tiloista saattoi loytaa lojumasta vaatteiden ja ruoantahteiden lisaksi rookit, bikinit, luottokortit ym. Mutta eipa noista osannut arsyyntya kun likat olivat muuten niin mukavia.

Eilen saksattaret lahtivat Fraser Island -reissulle, minka vuoksi ihmiset siis ylipaataan Hervey Bayhin tulevat. Reissuja jarjestavat useat eri tahot, joista yksi on meidan hostelli. Likat saivat tuntuvan alennuksen matkastaan, koska olivat taalla toissa. Jee, taas yksi lisasyy aamusiivoiluun! Me saadaan tietty ~sama alennus sit kun lahdetaan Fraser Islandille eli saastetaan ainakin 200 $/paa! Nuo reissut ovat aika kalliita, ja siksi ei olla tehtykaan vasta kuin riuttamatka Cairnsissa.

Mutta siis, nyt on meillakin varattuna Fraser-matka keskiviikolle. Tiedossa siis vaihtelua arkeen ja nukkumista makuupussissa taivasalla (?). Oikeasti en vain tieda, onko meilla teltat tms. Hui, siella on dingoja, jotka tulevat varmasti yolla naykkimaan varpaita!

Kaksi yota menee Fraserilla. Sitten palataan tanne pariksi ilmaiseksi yoksi, jonka jalkeen jatkamme matkaa kohti Sunshine Coastia. Hahaa, meilla on siis kerrankin suunnitelma! :)

Jaa niin ja mita me ollaan touhuttu..? Eipa mitaan erikoista. Hervey Bayssa ei ole kamalasti suurta ja mahtavaa nahtavaa, joten lahinna ollaan keskitytty rehelliseen chillailuun. Ollaan oltu rannalla/hostellin altaalla, luettu kirjoja, kayty lenkilla, pidetty herkkupaivia, vietetty aikaa saksaplikkojen kanssa jne. Yhtena paivana Elli vuokrasi pyoran, jotta paasi kaymaan keskustassa. Vihdoin hanenkin pankkikortti saapui paikalliseen pankkikonttoriin.

Meidan hostelli on lahella rantaa, mutta keskustaan on vajaan tunnin kavelymatka. Onneksi taalla rannalla on toinen pikkukeskusta. Yksi jarkeva vaatekauppakin on. Ostin sielta uuden rantahuivin, ettei tarvi aina pyyhetta hiekoittaa. Olen itkenyt Koh Sametilta asti keltaisen huivini peraan, jonka unohdin siis sinne :'( Nyt oli lopulta aika myontaa tappio ja yrittaa unohtaa maailman ihanin huivi jollaistaeivarmaankoskaansaaenaamistaaneihansenvarisiakaanoomissaanjavoikunseoliniinihanankevyttamatskuajakaikinpuolinmuutenkinniintaydellinenyhyhyyyyyy! Mutta nyt mulla on maailman toiseksi ihanin huivi, tai ainakin sadanneksi...

Voitteko kuvitella etta koko reissun aikana en ole tuon huivin lisaksi muuta ostanut! Tietty nyt kaikkee pakollista kuten ruokaa ja aurinkorasvaa, mutten mitaan vaatteita. Elli on shoppaillut ainakin parit bikinit, shortsit ja muutaman paidan. Mulla on kiikarissa yhdet semmoiset hauskat housut, mutta saa nahda tuleeko ostettua. Kerran jo kavin kokeilemassa, mutten tieda oliko vika minussa vai housuissa, kun ei kovin mairittelevalta nayttanyt. Taitaa meikalainen vain olla hieman liian pyoreaa mallia niille paantseille! :D

Perjantaina tehtiin sangriaa. Tarkoitus oli lahtea tutustumaan rantakadun yoelamaan, mutta lopulta unohduttiinkin vain istuskelemaan hostellin terassille saksattarien kanssa. Jaksoipahan aamulla herata natisti toihin kun ei ollut koko yota riekkunut. Meilla on muutenkin niin ihme rytmi taalla. Herataan aina kuuden aikaan ja mennaan tosi ajoissa nukkumaan. Ihan outoa, koska ainakin mina olen tottunut ainaiseen aamuvasymykseen ja jarjestaan liian myohaisiin nukkumaanmenoihin. Taalla rytmi on kai muokkaantunut auringon nousun ja laskun mukaan. Yritapa Suomessa samaa.

Pakko viela avautua meidan siivouspomosta. Se on ihan hassu mies. Se selittaa vaan ihan kauheesti jotain koko ajan eika saa mitaan hommia tehtya. Se ei osaa organisoida meidan hommia yhtaan, mutta haluaa silti ihan kamalasti paasta pomottamaan. Vaikkei meille edes tarttis sanoa, mita pitaa tehda kun samat perhanan hommat on joka aamu. Sen aijan lempiharrastus taitaa olla bikinityttojen katselu. Se on aina ihan innoissaan menossa koputtelemaan kaikkien huoneisiin etta "saako tulla jo vaihtamaan lakanat" tai altaalle sanomaan etta "muistakaa laittaa auronkorasvaa, en ma teita katsele, mutta ettette pala". Sit meille se selittaa koko ajan "olen onnellisesti naimisissa" ja muuta shaissee. Oon kuullut valehtelematta 8 kertaa sen sanovan tuon. Sanoin Ellille jo tokana paivana, etta silla taitaa olla jokin ongelma asian suhteen kun noin paljon pitaa selitella. :D

Meilla on vuoropaivina pomona tuo sekoboltsimies ja sit semmonen tosi skarppi nainen. Se nainen hoitaa hommansa tosi huolella ja sen paivina ei oo ikina mitaan ongelmia. Paastaan silloin yleensa puoli tuntia etuajassa. Tuon miehen paivina ei muuta ookaan kuin ongelmia ja aina meinaa menna yliaikaan. Tottakai, kun se selittaa puolet ajasta kaiken maailman turhuuksia.

Noin. Tulipahan avauduttua. Nyt voi menna hyvilla mielin rannalle lukemaan englanninkielista kirjallisuutta (mun tekosyy auringonottoon, makoiluun ja laiskotteluun).

Ihmiset rakkaat, laittakaa mailia meille jotta mita teille kuuluu! :) Niin itsekkaita kun tanne lahtiessa oltiinkin, haluttais silti kuulla teista. <3

Ps. Henna, aloitin Sydneyssa rekkaripelin, unohdin sen moneksi viikoksi ja nyt metsastan jo numeroa 16. Ja aloitin muuten nollasta enka ykkosesta!

Paiva 58 - Aavistus alaspain

Taas ollaan tultu aavistus alaspain, terveiset Hervey Baysta! Ennen tanne tuloa pysahdyttiin pariksi yoksi Bundabergissa, kaupungissa, joka on tunnettu rommitehtaastaan seka farmeista. Meilla oli toiveissa saada sielta toita, mutta ilmeisesti monet muutkin olivat lukeneet Lonely Planetista Bundabergin hyvasta maineesta tyontarjoajana, kun tyontekijoista oli ylitarjontaa.

Tyonvalitys tapahtui suureksi osaksi hostellien kautta ja ainakin meidan hostellilla tuntui olevan selvat savelet siihen toimintaan. Meinasi ihan alkaa hengastymaan ja kapasiteetti loppumaan, kun yritti lukea kaikki paperit velvollisuuksista, saannoista ja maarayksista, jotka tyonhakuun kuuluivat. Esim. tyontekijakandinaatit joutuivat listaan ja sitoutumaan tyontekoon min. neljaksi viikoksi, mutta silti saivat vasta edellisena iltana tietaa paasevatko seuraavana paivana toihin vai eivat. Majoitus oli suht. kallis ja kuljetuksesta maatilalle veloitettiin 6 dollaria suuntaansa. Palkka maksettiin kerattyjen vihanneksien/ hedelmien mukaan ja se vaihteli huimasti kerattavan tuotteen ja paivan mukaan. Jotkut saivat 30 ja jotkut 9 dollaria tunnilta.

Meille toita olisi luvattu 1-2 viikon kuluessa, mutta kaupunki ei vaikuttanut niin kiehtovalta, etta olisimme halunneet siella odotella toiden loytymista ja siksi paatimme jatkaa matkaa heti rommitehtaalla vierailun jalkeen.

Nyt siis ollaan nahty, kuinka Bundaberg-merkkista rommia valmistetaan. Se oli niin salaista touhua, etta edes kameraa ei saanut kierroksella olla mukana. Eli ette saa kuvia rommin valmistuksesta. Kierros huipentui rommimaistiaisiin. Kai ny. Rommi itsessaan oli meille liian vahvaa ja siksi suosikiksi nousi suklaa-toffee-karamelli-rommi-likoori maidolla lantrattuna. Myos Breezer-tyyppiset sekoitukset olivat hyvia. Ja rommi-fudge. Eli kaikki muut, paitsi pelkka rommi :)

Nyt vietetaan kolmatta paivaa Hervey Bayssa. Paikka vaikuttaa kivalta, ranta on lahella ja rantaviivaa riittaa. Huomenna aloitetaan tyot hostellilla eli tehdaan aamulla pari tuntia toita ja kuitataan silla majoituskustannukset. Lisaksi jossain vaiheessa on tarkoitus tehda matka Fraser Islandille. Suomalaisia taalla nakee harvoin, mutta nyt meidan viereisessa huoneessa on kaksi suomalaista tyttoa.

Paikallinen Helsingin sanomat on ollut jo parina sunnuntaina aamukahviseurana. Jostain rutiineista on nakojaan vaikea paastaa irti. Lisaksi puolimaratonin juokseminen taalla on tullut jo kerran mieleen. Onneksi se lahti yhta nopeasti pois kuin tulikin. Vai Pikkis, kiinnostaisiko juoksumatka Australiaan :)

Soitin eilen Suomeen ja aiti kertoi mustikkapiirakan olevan uunissa. Tommonen ei oo sallittua. Tuoksut tulivat tanne asti ja oon siita asti ollut vesi kielella. Kai laitoit jaateloa lampiman mustikkapiirakan paalle? No ei kai ny, nauttikaahan te mustikoista ja ruisleivasta!

Paiva 54 - Cairns -> Mission Beach -> Townsville -> Rockhampton -> Agnes Water & Town 1770

Heippa pitkasta aikaa! Nyt on otettu aimo harppaus eteenpain ja matkustettu niin maan perhanasti ettei oo edes nettiin meinannut ehtia. Ja Rinsessa lakkasi jalleen toimimasta, joten etukateen blogiteksteja ei voi taas vaihteeksi kirjoitella.

Lahdettiin Cairnsista tasan viikko sitten, juuri kun siella alkoi ilmat huononemaan. Saa ei sen enempaa suosinut Mission Beachilla, jossa oltiin kaksi yota. Satoi oikeastaan koko ajan. :( Ei siella voinut tehda juuri muuta kuin horppia teeta ja lukea kirjaa villasukat jalassa. Tsempattiin me sen verran, etta sateen hieman laantuessa kaytiin sademetsakavelylla. Luultiin, etta se on opastettu kierros, mutta paskanmarjat! Meidat heitettiin autolla reitin alkuun ja sanottiin et "kavelkaa tuota reittia ja kun tulette tielle niin sinne ja tanne ja tonne niin olettekin takas hostellilla". Kaikki meni hyvin siihen asti kun paastiin takas tielle... Sitten ei enaa muistettukaan ohjeita ja lahdettiin varmaan suorilta vaaraan suuntaan. Kaveltiin eksymisen johdosta yhteensa varmaan lahemmas nelja tuntia. Viimeinen tunti satoi kuin saavista kaataen. Kylla muuten meinas vahan ***tuttaa siina vaiheessa. :D

Mission Beachilla oli helmikuussa riehunut hirmumyrsky Yasi, joka oli repinyt ison maaran puita ja taloja. Korjaustyot olivat edelleen kaynnissa ja paikan karuutta korosti jatkuva sade. Uskon, etta ennen helmikuuta ja hyvalla saalla siella kayneilla on taysin erilainen kuva paikasta. Mutta olihan tuo meillekin mukavaa vaihtelua. :) Toisena yona sain muuten nukkumisseuraa! Keskella yota hostellin jattimainen kissa kompi mun viekkuun. Saikahdyksesta toivuttuani jatkoin tyytyvaisena unia.

Sen verran sateesta saimme tarpeeksi, etta paatimme valita seuraavan kohteen saaennusteiden perusteella. Matkustimme ensin aamulla nelja tuntia Townsvilleen, jossa pysahdyimme vain paivaksi. Onneksi, koska se ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta paikalta. Matkaoppaassa luki "Cairnsin haastaja". Pah, tuntui ihan aavekaupungilta Cairnsin jalkeen. Ei ketaan missaan.

Samana iltana jatkoimme matkaa Rockhamptoniin, johon taytyi istua bussissa 11 tuntia. Saastimme kuitenkin yhden hostelliyon matkustamalla pitkan matkan yolla! Tarkan markan vartijoita kun ollaan. :) Rockhampton, jossa oltiin kaksi yota, vaikutti hieman mukavammalta paikalta kuin Townsville, muttei sekaan Cairnsin veroinen ollut. Toisaalta sattumalta oltiin "turvallisemmassa" paikassa kun kuultiin Uuden Seelannin ylapuolisista jaristyksista, silla Rockhampton ei sijaitse ihan rannikolla. Jaristyksista emme ole siis kuulleet muualta kuin Suomesta kasin. Ainakaan mina en ole taalla nahnyt uutisen uutista enka kuullut kenenkaan maininneenkaan aihetta. Iltalehden sivuilta kaytiin infomme hakemassa, perus. Mutta siis ei hataa, turvassa ollaan ja silleen. Ilmeisesti tsunamivaroituksia ei annettu edes Uuteen Seelantiin.

Rockhamptonista matkasimme sunnuntaiaamuna pari tuntia Agnes Wateriin, jossa ollaan siis nyt. Tama on ihana paikka! Hiekkarantaa silmin kantamattomiin. Eilen vuokrattiin paivaksi polkupyorat ja kaytiin Town 1770:ssa, joka on viereinen viela pienempi kyla. Oli hauskaa vaihtelua kappailylle. Ehti nahda enemman pienemmassa ajassa. Makoiltiin myos ihan supermageilla kallioilla niemen karjessa.

Tanaan ollaan vain otettu parisen tuntia aurinkoa. Ai etta, rankkaa on! Huomenna jatketaan matkaa. Suuntana Bundaberg 1,5 tunnin paassa. Siella olisi tarkoitus viihtya hieman pidempaan ja loytaa toita. Ja vieda Rinsessa taas hoitoon. :/

Iska, Elli sanoi etta vastapaivaan, ma en huomannut viela katsoa. :D Aitille semmosia terveisia, etta teethan mulle lihapullia ja perunamuusia kun tuun takaisin kotiin?

Paiva 45 - Kollottelya Cairnsissa

Täällä on niin mukavaa, että ei meinaa millään malttaa lähteä jatkamaan eteenpäin ja siksi varattiin perjantaina vielä kolme yötä lisää. Osasyy Cairnsiin jäämiseen oli toki sillä, että vain Nannan pankkikortti saapui sovitusti postiin torstaina ja jouduttiin alkaa uudelleen selvittämään minne mun kortti oli hukkunut. Pankin järjestelmät (tai ne virkailijat, mur!) eivät olleet kirjanneet uudeksi osoitteeksi Cairnsin postia, vaan korttini oli lähetetty jo toistamiseen Sydneyyn ensimmäiseen osoitteeseemme. Nyt kortin pitäisi tulla viikon kuluessa Cairnsin pankkiin ja sieltä ne edelleen lähettävät sen meidän olinpaikkaamme. Onneksi Nanna sai kortin, niin voidaan sillä nostaa käteistä ja maksaa ostot, joissa suomalaisella pankkikortilla menisi palvelumaksu. 

Nannan Rinsessa on elämänsä kunnossa ja huolto oli ohi parissa päivässä. Koneessa oli jotain tyyppivikaa tai päivitykset eivät olleet menneet normaalisti läpi ja siksi Apple otti huomattavan osan korjauksista vastuulleen. Silti ollaan vähän katkeria ammattitaidottomalle saksalaiselle, joka työnsi USB-johtoa sisään ja ulos jatkuvasti sulkematta kiinnitettyä laitetta ja näin sai koko koneensekoamisprosessin aluilleen. Ötökät vielä purevat Nannaa, mutta sekin vähän helpottaa allergialääkkeiden avulla. Näin ne meidän ongelmat vaan alkavat ratkeamaan :)

Rinsessat ja meidan huone.

Tällä hetkellä asutaan kahdeksan hengen huoneessa ja kämppiksinä meillä on kaksi brittiä ja yksi saksalainen poika. Tullaan oikein hyvin juttuun niiden kanssa, vaikka he ovatkin budjetoineet vähän enemmän rahaa juhlimiselle (ja me aikaa nukkumiselle). Huoneemme nimi on Akvaario, ulkoseinät suurimmaksi osaksi lasia ja hyvät näkymät uima-altaalle. Ei ahdista yhtään, kun on niin avaraa :) Yö maksaa 15 dollaria (eli muutaman yksikön vähemmän euroissa) ja joka ilta saadaan vielä ilmainen spagetti bolognese, chili con carne tai vegetarian pasta yhdestä keskustan ravintolasta / yökerhosta. Eli halpaa kuin saippua!

Pojat vahan hauskutti Nannaa.

Liikunnat ovat jatkuneet alkuinnostuksen jälkeenkin. Täällä on vaan päivällä tosi kuuma, n. 30 - 35 astetta joka päivä, mutta liikkumiset onnistuvat joko aamulla seiskan aikaan tai sitten illalla kuuden aikaan. Illalla vielä yleensä tuulee rannassa, missä liikuntareitit- ja paikat ovat, ja siksi ei yhtään liian tukalaa liikkua. Muutenkin täällä ihmiset liikkuvat paljon ja liikuntapaikkoja on useita ja ne tosi hyvässä kunnossa. Mutta älkää huolestuko, edelleen ollaan samoja Ellejä ja Nannoja, joilla on aina suklaat ja muut herkut mielessä ja erityisesti perjantain ja lauantai pyhitettiin liikkumattomuudelle ja suklaiden & jäätelöiden testaamiselle. 

Ollaan rusketuttu jonkun verran, mutta aurinko (ja UV-säteily) on sen verran ärhäkkä, että pyritään olla keskipäivällä varjossa. Suojakerroin on edelleen se 50 tai 30, eikä ole yhtään liikaa. Kaikkina muina päivinä aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta, paitsi eilen, jolloin illasta alkoi satamaan.

Taalla ollaan palvottu aurinkoa paivittain.

Perjantaina tosin oltiin Woolshedissä (sama paikka, jossa illallistetaan) juhlimassa. Meidän rytmi muina iltoina on ollut se, että ollaan oltu jo kympiltä nukkumassa, joten perjantai-iltaan jouduttiin varautumaan muutamalla ylimääräisellä kupilla kahvia ja kunnon päiväunilla (niin ja Minni, nyt kävin ostamassa sen turkoosin rajauskynän, kyllä kelepaa :). Ja pärjättiin tosi hyvin! Ja tietty tultiin McDonaldsin kautta kotiin, kun ei löydetty pizza/kebab-paikkoja.

Pieniä aavistuksia on jo tulevasta kohteesta, mutta ei vielä mitään varmaa. Tänään illalla varataan bussiliput. Marraskuun lopussa meillä on tarkoitus olla noin 1700 km täältä etelämpänä Brisbanessa ja siihenhän on vielä aikaa. Kovasti terveisia Suomeen!

Paiva 43 - Kuvia riuttareissulta

Toisen ryhman sukeltajat valmiina siirtymaan veden alle.

Sukellusvarusteet

Nanna norklaa.

Elli kellii.

Palataan myohemmin hostellien yms. merkeissa. Hyvaa vkl kaikille, mekin ajateltiin tanaan lahtea pitkasta aikaa juhlimaan ja katsastamaan milta Cairnsin yo nayttaa.

Paiva 40 - Toinen kierros Cairnsia

Heipparallaa taas!

Farmireissun jalkeen oli tarkoitus olla vain pari paivaa Cairnsissa ja jatkaa sitten matkaa. Noh, pari paivaa on nyt venymassa ainakin kymmeneksi. :D Positiivisena syyna kaupungin viihtyvyys, negatiivisena tietokoneen rikkoutuminen.

Vikana paivana farmilla Rinsessa (kylla, koneellani on nimi) alkoi kenkkuilemaan ja uudelleenkaynnistys kesti joka yrityskerralla ainakin tunnin. Yritin tositeekkarina itse korjata konetta ennenko tajusin etten oo enaa teekkari enka sita paitsi teekkarinakaan koneista ymmartanyt mitaan. Joten ei muuta kuin Apple-liikkeeseen itkemaan. Onneksi satuttiin olemaan nainkin isossa kaupungissa, etta kyseinen pulju loytyi. Huonolla enkullani ymmarsin, etta kovalevy on rikki. Varmuudeksi soitin viela myos Suomen Apple-tukeen, josta sain viimeisen kikkakolmosen, jolla testata koneen kunto. Ei vaikutusta. Luojan kiitos - tai siis kiitos Pohjolan, vakuutus korvaa koneen korjauksen! On jo aikakin saada vuosien varrella syydetyille rahoille vastinetta. :) Kaytiin asken viemassa Rinsessa hoitoon ja mahdollisesti saadaan se mukaan perjantaina kun olisi tarkoitus jatkaa matkaa.

Sitten muihin aiheisiin. Oltiin sunnuntaina Suurilla Valliriutoilla paivareissulla katamaraanilla. Oli kylla sitten niin mahtavaa kuin voi vain olla! Hintaan sisaltyi introsukellus eli kokemattomille vartin verran sukellusta oppaan kanssa. Meista kumpikaan ei ollut edes snorklannut aiemmin, joten tuo sukallus heti reissun alkuun oli aikas tajunnan rajayttava kokemus. Sanoinkin Ellille, etta meni suorilta minun elaman parhaiden asioiden top 5:seen. Elli korotti saman tien sanomalla, etta hanella meni top 3:seen. :D

En olisi koskaan uskonut, etta hengitan veden alla. Pelkka ajatuskin kauhistutti. Aluksi hengityksen/laitteiden kanssa olikin hieman ongelmia. Meinasi iskea paniikki kun tuntui, etta edettiin niin nopeasti. Mutta sitten kun muutaman kerran hengitti rauhallisesti syvaan, alkoi helpottaa ja uskaltaa luottaa, etta homma toimii. Sen jalkeen kaikki meni loistavasti ja olinkin niin fiiliksissa, etta mulle ois ollut ihan sama vaikken olisi nahnyt mitaan siella alhaalla. Mutta tokihan me nahtiin vaikka ja mita! Kaiken maailman "bikinien kuoseista tuttuja juttuja". En osaa paremmin selittaa. Hai-kaloja ei pahus viekoon nahty, mutta paljon muita kaloja kylla.

Pysahdyttiin paivan aikana kahdessa eri paikassa. Ekassa oli tuo sukellusintro, snorklausta seka auringonottoa viereisella pikkuruisella saarella. Tokassa paikassa ei ollut maata nakyvissa, mutta siella oli siistimmat jutut veden alla. Snorklauskin oli tosi hauskaa kun ne horhelot oli niin lahella pintaa.

Lisaksi hintaan kuului loistava ruoka laivalla aamukaffien yms. lisaksi. Hannalle tiedoksi, ettei tullut oksupoksua matkan aikana vaikka vedettiin riskilla ilman pahoinvointilaakkeita. :) Pikkasen heikotti jossain kohdin, mutta se helpotti kun keskittyi auringonottoon. Muistelisin jonkun laivalla todenneen, etta oli hyva reissupaiva kun tuuli niin vahan. Ihana auringonpaiste ja suojakerroin 50 maksimoivat reissun taydellisyyden.

Hmm... Mitas muuta sitten ollaan touhuttu? Mina saadin koneen kanssa monta paivaa ja Elli on mm. etsinyt meille toita. Lisaksi ollaan rehellisesti lomailtu ja vahan liikuttu. Tanaan oltiin taas aamujoogassa. Viime viikolla testattiin aamupilates ja ma olin toistamiseen zumbassa. Elli tykkaa kayda juoksemassa, ma en kun siina tulee hiki ja hengastyy.

Hahaa! Eka riitakin on muuten takana. Kaks kovapaista kun on reissussa niin eihan erimielisyyksilta voi valttya. Selvittiin vaan kuitenkin siitakin, kun molemmat tuli vahan vastaan. :)

Enempaa ei ehdi kirjoittaa nyt. Pyydan anteeksi etta tuli tajunnanvirtaa, mutta taalla on niin vahan nettiaikaa eika talla hetkella pysty kirjoittamaan etukateen omalla koneella...

Kertokaa mita kuuluu ja etta ootte kivoja. Eihan meidan tuu muuten ikina koti-ikava!

Paiva 35 - Hyvasti Soda Springs

Eilen sanoimme hyvastit Soda Springs farmille ja suuntasimme takaisin Cairnsiin. Vaikka maatilalla ei koko aikaa yhta hohdokasta ollutkaan (erityisesti viime postauksen aikaan), niin silti nautittiin siella olosta suurin osa ajasta ja oli tosi haikeaa lahtea pois. Loppuajasta totuttiin talon tapoihin seka paivarytmiin ja varmaan siksi aika siella meni nopeasti. Kolmena vikana paivana kerattiin hevosen lantaa tiluksilta ja vietiin sita kasvimaalle :) Se tuntui sopivan meille ja nousikin kertaheitolla suosikkityoksemme farmilla. Lisaksi loydettiin uusi harrastus, haaveilu, jota tehtiin vahintaan kaksi tuntia joka iltapaiva, parhaimmassa tapauksessa nelja.

Nyt ollaan Cairnsissa, aamulla kaytiin pilateksessa klo 6.30 ja hoidettiin vahan kaytannon asioita (edelleen niita pankkikortteja, kun ne eivat koskaan tulleet perille). Kivaa olla kaupungissa!

Seuraavassa kuvasatoa farmilta:

Nanna ja George

Maisemat olivat ihan kivat.

Nain sita hunajaa tehtiin.

Meidan huone.

Papaijan poimintaa. Tyoturvallisuus ja kaikki kunnossa!

Grillibileet!

Meidan lounas. Noi hunajatoastit oli niin nam nam nam!

Sikojen aamuruokintaa. (Olis muutes hyvaa treenia HC:t)

Missa maajussit? Taalla morsian.

Toivottavasti paasitte tunnelmaan ja lannan tuoksuun kasiksi ;)

Palataan taas!

P.S. Ekat flipflopit kulutettu loppuun (no joo, kaytin niita jo viimeiset kaksi kesaa), alla esittelyssa uudet.