Päivä 206 – Sydneyä ja surffausta

Kulunut viikko oli ensimmäinen ns. normaali viikko, kun meillä ei ollut enää matkakorttia käytössä ja pystyimme tehdä asioita taas yhdessä. Ja siksipä vain yksi päivitys menneeltä viikolta.

Viime lauantaina oli irlantilainen juhlapäivä, St. Patricks day. Jostain kuulin, että täällä Sydneyssä olisi tähän päivää liittyvät suurimmat juhlat heti New Yorkin jälkeen. En tiedä, mikä on totuus, mutta ainakin kaupunki oli täysi vihreään sävyyn pukeutuneita juhlijoita. Mekin lähdimme katsastamaan menoa yhteen Irkku-baariin. Ja meno ja baari olivat hyviä, vaikka sen summissa valitsimmekin. Livebändi ja kaikkea. Silti Nanna meinasi, et solisti lauloi vähän epävireisesti. Mutta se ei näyttänyt ketään haittaavan.

Sunnuntaina kävimme kiertämässä the Rocksin alueen sekä siellä olevat markkinat ja ulkona syömässä. Ruokapaikaksi valitsimme McDonaldsin ja annokseksi 2 dollarin kanahampurilaiset sekä dollarin ranskikset. Oli niin hyvää, että teimme maanantaina samoin, paitsi otimme vielä kyytipojiksi 30 sentin pehmikset. Olemme siis alkaneet oikein tosissaan treenaamaan Jenkkejä varten ;) Tai melkein pakko, kun tuollaisia tarjouksia laittavat. Lisäksi maanantaina juhlistimme synttäreitäni ja Nanna oli leiponut suklaakakun (vai oliko siinä joku Woolworthsin leima?). Joka tapauksessa hyvää oli!

Manlyyn meneva lautta ja oopperatalo alkusyksyisessa Sydneyssa.

Tiistaina Nanna värjäsi hiuksensa blondiksi. Joo-o! Ihan sairaan mageen näköiset ja sopivat hyvin Nannan ruskettuneisiin kasvoihin. Kampaajaa oli kuulemma saanut suostutella kauan värjäämään Nannan hiukset, mutta oli suostunut, kun Nanna oli luvannut ottaa vastuulleen mahdollisen epäonnistumisen ja hiusten katkeamisen. Ja ilmeisesti koko kampaamon porukka oli päivitellyt värjäystä, mutta loppujen lopuksi ollut hengessä mukana. Lopputulos on siis erinomainen ja hiuksien katkeamisesta ei ole tietoakaan!

Keskiviikkona tutustuimme Harbour Bridgen toiselle puolelle, jota Mikko ja Nina meille suosittelivat. Siellä ei oltu vielä ehditty käydä ollenkaan. Alue yllätti positiivisesti: matalia rakennuksia, rauhallisen oloista aluetta, mutta silti lähellä keskustaa. Yritimme jo valita sopivaa taloa, jonka voisimme sitten ostaa, kun pelaamme itsemme miljonääreiksi Las Vegasissa.

Nanna ja uusi tukka, oopperatalo seka keskustan toimistorakennukset toiselta puolelta rantaa.

Torstaille varasimme lentolippujen yhteydessämme saamamme surffipäivän Mojo Surfilta. Päivä oli tosi kiva, vaikkakin pilvinen ja siksi aluksi epäilimmekin meriveden lämpötilan riittävyyttä. Mutta ihan turhaan, se tuntui lämpöisemmältä kuin ilma. Ja ilmeisesti tähän aikaan vuodesta lämpöisemmillään. Täällä on siis jo alkanut tulla syksyn tuntua. Päivät ovat kylmiä, jos aurinko ei paista, mutta täysin rantakelejä, jos aurinko paistaa. Surffasimme Sydneyn eteläpuolella olevalla rannalla lähellä Cronullaa. Saimme lukuisia nousuja laudalle ja jopa yhden aallon nappasimme samaan aikaa ja liuúimme rantaa sulassa sovussa ”voiko ihanammin päivän enää alkaa…” biisiä laulaen. Lisäksi lauloimme karhunelämää + muuta hyvää, tehtiin pari näyttävää nenäsukellusta ja opetettiin ohjaajalle suomea. :)

Perilla rannalla, jei!

Torstai-iltana lähdimme juhlistamaan hyvää surffipäivää sekä katsastamaan hostellin viereisen alueen Kings Crossin yöelämän. Hostelli tarjosi Kings Crosiin ilmaisen kuljetuksen, vaikka alue on ihan tuossa nurkan takana, ja pari ilmaista juomaa Sohossa. Kingscrossia pidetään tai ainakin on pidetty vähän pahempana alueena, mutta se ei ollut mitään sinne päinkään: meitä ei pelottanut yhtään. Oli siis hauskaa, paitsi toinen meistä väsähti taas aikaisemmin kuin toinen :) Arvatkaapa kumpi?

Perjantaina ei taidettu tehdä mitään, eikä lauantainakaan. Paitsi pyörimme kaupungilla ja näimme yhden näyttävän kosinnan:

Joo, joo, mut missa on sulhanen?

Jippii!

Nyt olemme matkanneet seitsemän kuukautta ja vasta eilen koimme toisen kerran, kun jotkut reppureissaajat eivät kunnioita muita reppureissaajia. Yleensä hostelleisssa ei meluta yhdentoista jälkeen ja juhlinta on sallittu yhteisissä tiloissa eikä yksittäisissä huoneissa. Ja jos tulee huoneeseen ja näkee muiden nukkuvan, ollaan hiljaa ja annetaan niille rauha ja pyydellään kauheasti anteeksi. Nyt meidän huoneessa on viisi kahdeksasta saksalaista ja ne juhli eilen ainakin yhteen, eikä ottaneet kuuleviin korviinkaan, vaikka kauniisti pyysimme heitä siirtymään yhteisiin tiloihin juhlimaan. Onneksi respan täti tuli hätiin ja saimme yömme nukuttua ;)

Paiva 206 - Elli: Muisteluja viime viikolta

Moro sanoi poro. Mulla taitaa olla yksi päivitys viime viikolta tekemättä, joten tässäpä siitä tiivistelmä. Matkakorttipäiväni kulutin Blue Mountaisille, Palm Beachille sekä Manlyyn. Blue Mountaisin reissu oli ihan pala kakkua, kun Nanna oli edellisellä viikolla selvittänyt reitin. Seurasin siis Nannan jalanjälkiä ja kävin myös Leurassa. Aluksi ajattelin jättää koko siniset vuoret kiertämättä, mutta onneksi pyörrin päätökseni. Maisemat olivat kauniit! Mutta ilma siellä oli yllättävän kylmä. Jouduinkin heti Katoombaan päästyäni menemään kirpputorille etsimään pitkähihaista. Mukaan tarttui vaaleanpunainen fleece kolmella dollarilla. Fleece taisi olla vähän hätävarjelun liioittelua, kun se suurimman osan päivästä kulki kaulalla sidottuna. Silti loistava apu, etenkin henkiselle puolelle. ;)

Pakollinen turistikuva. Eika enaa yhtaan kylma!

Palm Beach oli kaunis kaikessa rauhallisuudessaan, mutta silti yksi ranta muiden joukossa. Matka sinne kesti 1,5 tuntia bussilla ja matkanvarrella näki myös muita Sydneyn pohjoispuolen rantoja. Manly taas oli entisellään eli ihana. Paitsi hostellilla meidän aikana ollut porukka oli suureksi osaksi lähtenyt jatkamaan matkaa eteenpäin. Silti muutama tuttukin siellä näkyi.

Manly-aikanani opin ja koin paljon Australian pitsakulttuurista. Täällä on jokaisessa kaupungissa kerran viikossa ”pitsapäivä”, useimmiten se on tiistai. Silloin saa Dominoksesta pitsoja viidellä dollarilla ja Pizza Hutista kaksi pitsaa yhdellä hinnalla. Hurraa! Olenkin siis tuon opittuani yrittänyt pitää jokaisen tiistain pitsapäivänä ;) Tällä viikolla oli vuorossa Pizza Hut, jonne yksi Manly-kaverini minut houkutteli. Ja ei ollut turha reissu, Pizza Hutin pepperoni pitsa kiilasi suoraan kärkeen Dominoksen ohi. Ajattelin tartuttaa Nannaan tämän hyvän tavan seuraavalla viikolla. Tarvitaanhan me harjoittelua jenkkejä varten. :)

Päivä 198 – Nanna: Elämää Sydneyssä

Jaoin jälleen päivityksen kahteen osaan, että voi hengittää välissä. Bloggausvälin pituuden suoran yhteyden tekstin pituuteen kokee karvaasti harva se kerta. Ennen tätä tekstiä siis erillinen päivitys elämästä Sydneyn ulkopuolella.

Maanantain vierailukohteeni oli Art Gallery of New South Wales ihan tässä hostellin lähellä. Mahtava ajoitus, koska siellä on vielä muutaman päivän ajan käynnissä Pablo Picasson näyttely, jota on mainostettu suurimmaksi Pariisin ulkopuolella järjestetyksi. Nyt ei siis enää harmita, että jäi Helsingin näyttely silloin pari vuotta sitten väliin. :) Tykkäsin kyllä tosi paljon. Kuvia ei tietty saanut ottaa möh.

Pikkugallerioitten jälkeen tässä paikassa olikin aika paljon purtavaa. Picasson näyttelyn lisäksi esillä oli Australian taidetta 1800- ja 1900-luvulta, Euroopan taidetta 1800- ja 1900-luvulta, Asian taidetta kahdessa eri kerroksessa, Aboriginaalien teoksia ja lisäksi vielä Australian high school ja college –koulutasojen taidekilpailun tuotoksia. Alla on voittajan teos, Esther Bella Rosenberg: Life in Reflection.


Kiersin paikkaa yli neljä tuntia, jonka jälkeen olin ihan väsyksissä ja melkein pää kipeänä (mulla ei ole koskaan pääkipua). Olin suunnitellut suunnistavani samana päivänä Paddingtonin pikkugallerioihin, mutta pääkoppaan ei yksinkertaisesti mahtunut enempää vaan innolla ahmittu taideähky pakotti päiväunille. Taitaa tarvita vielä aika paljon treeniä Louvrea varten...

Keskiviikkona treffattiin kohtalontovereita, eli Suomesta Australiaan reissaamaan lähteneitä. Terveiset lukiokaveri Mikolle ja hänen kauniille Ninalleen. Oli hauska päivä! :) Laittakaahan kommenttina linkit teidän blogeihin niin saavat täällä roikkuvat jotain järkevämpää luettavaa.

Hihii, en muista kerrottiinko aikanaan, kun nimettiin yksi saksalainen tyttö ”meidän uudeksi parhaaksi kaveriksi”. Tästä on aikaa jo useita kuukausia, mutta törmättiin siis kahdessa eri paikassa tyttöön, joka oli oikeasti maailman negatiivisin. Kaikki oli jotenkin pielessä ja narinaa ja nurinaa joka asiasta. Saatiin aiheesta muutamat hyvät naurut, koska itsehän ei olla pahalla tuulella koskaan eikä varsinkaan ikinä valiteta mistään.

Noh, nyt ollaan samassa huoneessa saksalaisen pojan kanssa, joka on kaikessa positiivisuudessaan kuin vastakohta em. tytölle. Nimettiin hänet luonnollisesti ”meidän uudeksi parhaaksi POIKAkaveriksi”. Ihan uskomaton tyyppi! Puhuu koko ajan hassulla ärräviallaan, kyselee hirveesti kaikkea, ehdottelee yhteistä tekemistä, tulee ihan viereen istumaan, hymyilee koko ajan, eikä oikein ehdi edes nukkumaan kaikelta hössötykseltään. :D Ja siis ei mitenkään sillai niljakas tai tyrkky, vaan kerta kaikkiaan sosiaalisuuden huipentuma.

Kiersin yhden päivän Paddingtonissa (mielestäni tähän mennessä Sydneyn kaunein kaupunginosa) uuden parhaan poikakaverin kanssa. Meillä oli ihan huippupäivä! Naurettiin ihan hulluna ja kaikki oli ’beeeeeautiful’ tai ’I loooooove it’. Kun kurkisteltiin yhteen kivan näköiseen taidekahvilaan, joihin backpackereillä ei ole tietenkään varaa, tuli omistaja pyytämään meitä sisälle katselemaan. Kyseli kuulumisia ja halusi tarjota meille jäätelöt. Kuinka hyvä säkä voi ihmisellä olla?! :) Todettiin uuden parhaan poikaystävän kanssa, että kun laittaa kaksi maailman positiivisinta ihmistä yhteen, ei voi tulla kuin täydellinen päivä. :D Alla turistipose (takana oleva seinä oli superherkku). Paddingtonista en jostain syystä saanut hyviä kuvia, mutta laitoin yhden esimerkiksi, jotta näette palan Sydneyn pitsiä.



Viikkolipun lisäksi jaetaan Ellin kanssa myös uusi paras poikaystävä. He lähtivät äsken NSW:n taidegalleriaan kun olin kumpaakin patistellut jo useamman kerran. :D Saa nähdä palaavatko pääkivun kanssa vai ilman.

Eilinen oli viikkolipun vika päivä ja käytin sen Sydneyn eteläisiin rantoihin. Otin bussin Googee-rannalle, kävelin sieltä kolmisen tuntia usean pienemmän rannan kautta Bondille asti, josta bussilla takaisin cityyn. Kyseinen rantareitti käytiin käppäilemässä jo syyskuussa kun oltiin ekaa kertaa Sydneyssä, mutta halusin kokea sen uudelleen. Maisemat ovat silmiä hivelevät ja suosittelenkin reitin katsastusta jokaiselle Sydneyssä vierailevalle. Ehdoton! Elli laittoi Bondi-ajallaan näiltä konnuilta kuvia, siksi en nyt lataa lisää.

Päivä 198 – Nanna: Etelässä Wollongong ja lähitienoot, pohjoisessa Newcastle

Ostettiin Ellin kanssa fiksuina likkoina toinen joukkoliikenteen viikkolippu puoliksi. Näin saatiin se tavallaan puoleen hintaan eikä tarvinnut joka päivä sykkiä kun käytettiin sitä vuoropäivinä. Eikä myöskään päästy kyllästymään toistemme seuraan kun koko ajan oli jompikumpi liikenteessä. :D

Jatkoin viime viikonloppuna maakuntamatkailuani Sydneyn eteläpuolella. Kävin Wollongongissa, Fitzroyn putouksilla (ylläri, taas vesiputouksilla), Berryssä ja Kiamassa. Verbaalinen lahjakkuuteni ei riitä kertomaan, kuinka siistejä paikkoja tuli taas nähtyä. Wollongong oli kaunis rantakaupunki, mutta paljon suurempi kuin odotin. Berry oli ihana pikkukylä, josta sai maailman parasta vaniljapirtelöä. Jossain matkan varrella oli upea silta 1800-luvun lopulta.



Kiaman rannassa oli magea tyrskypaikka; valtava reikä kalliossa, josta aallon tullessa syöksi vesi monen metrin korkeuteen ja useimmiten vielä sateenkaaren kera. En meinannut malttaa lähteä pois tuolta lainkaan. Enkä luonnollisesti onnistunut innoltani saamaan kunnollista kuvaa reiästä. Siitä puheen ollen... Tarina lapsuudestani kertoo, että toivoin 3-vuotiaana (?) joululahjaksi reikää. Hölmöt vanhempani ja isovanhempani eivät ymmärtäneet, mistä reiästä on kyse. Sain lahjaksi laudanpätkän, johon oli porattu iso reikä. Itkuhan siinä taisi tulla kun olin tarkoittanut TIETYSTI korviksen reikiä! En vain vielä osannut ilmaista itseäni ihan täydellisesti. Surullisenkuuluisa laudanpätkä taitaa olla vieläkin jossain tallessa, kiitos paappa. :) Tänä vuonna voisin toivoa joululahjaksi tuota Kiaman reikää...

Tiistaina tein päiväreissun Newcastleen. En taaskaan jaksanut selvittää juna-aikatauluja, joten jouduin odottamaan asemalla lähes tunnin (lupasin kertoa kun spontaanius kostautuu). Kaupunki on lähes täydellinen; kaunis, siisti ja sopivan kokoinen. Rantaviivaa on sekä promenadina, hiekkarantana että vuonna 1922 avattuna maauimalana. Maastonvaihteluita kaupungissa riittää niin, että flipflopit olivat leikata jalkaterän kahtia.


Australian historiasta rikollisten karkotuspaikkana muistuttaa Bogey Hole eli kalliorantaan 1820-luvulla rakennettu uima-allas, jossa rikolliset aikoinaan kylpivät. Lähellä uimapaikkaa on maan alle rakennettuja vankilakoppeja. Yhteen olisi päässyt kurkkaamaan, mutta meikäplikalla meni pupu pöksyyn kun mukana ei ollut ketään kenelle uhota.


Vierailin Newcastle Region Art Galleryssa, joka ei tuntunut juuri miltään NSW:n jättigallerian jälkeen. Yhden paikallisen taiteilijan (Ben Quilty) teokset jäivät kuitenkin mieleen. Ne on maalattu paksuilla vedoilla ilman mitään pikkudetaljeja. Läheltä katsottuna ei meinannut edes saada selvää, mitä kuva esittää. Pelkkiä isoja maalikasoja kankaalla. Ehdin juuri ja juuri nappaamaan kuvan yhdestä teoksesta (Gullen - before and after) ennen kuin täti tuli kertomaan että kuvaaminen on kielletty (älkää ilmiantako mua). Hihii, pari päivää myöhemmin näin unta, että olin jossain ateljeessa ihmettelemässä pensseleitä, joilla tuo oli maalattu.

Päivä 194 - Elli: Pelkkää Manlya

Viime viikko taisi kulua meikaläiseltä tekemättä mitään. Tai ainakaan en poistunut Manlysta muuta kuin kerran kävelylenkille Curl Curl biitsille. Nanna tsemppasi muutamina päivinä katsastamalla Sydneyn ympäristöä, mutta minä vain loikoilin rannalla, sosialisoiduin hostelliväen kanssa, kävin lenkkeilemässä rannalla ja katselin merta. Taisin haluta vain nauttia viimeisen viikon Manlysta ennen muuttoa keskustan vilskeeseen :)

Torstaina oli täysikuu ja torstai-iltana sekä perjantaina meri oli poikkeuksellisen kaunis valtavine aaltoineen. Silloin oli paljon surffareita ja kuvaajia liikkeellä ja perjantaina saikin rannalla ihastella surffareiden taidokkaita esityksiä sekä aaltojen valtavaa voimaa. Siinä yksi jos toinenkin surffari ja lauta lenteli aaltojen mukana.

Perjantaina osallistuimme yhteisiin grillailuihin ja illan päätteeksi päädyimme vielä Manlyn yökerhoon Sharksiin. Meidän ilta loppui kuitenkin lyhyeen, kun fiksuina likkoina ajattelimme ottaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja katsastaa Manlyn toisenkin baarin, Boatshedin, samana iltana. Meidät kuitenkin pyörrätettiin Boatshedin ovella, kun tähän baariin ei saa päästää väkeä sisään 1:30 jälkeen. Surfersilla taisi käydä aikoinaan samalla lailla, mutta ei näköjään opita virheistä vaan lyödään päätä seinään kerta toisensa jälkeen! Päästiinpä ainakin ajoissa nukkumaan :)

Sunnuntaina muutimme Sydneyn keskustaan, kun Manlyssä majoitus on niin kallista ja siihen päälle joutuisi vielä ostamaan matkakortin, jos haluaa nähdä muitakin paikkoja. Löysimme tosi halvan hostellin, täällä viikko maksaa 140 dollaria (Manlyssä 210 dollaria). Näin parin yön jälkeen hostelli vaikuttaa oikein toimivalta, huoneet ovat isot ja hostelli on kävelymatkan päässä keskustasta. Kyllä kelepaa :)

Kerran tuli noin lyhyt blogikirjoitus, voinkin vähän hehkuttaa Samsungin Tablettia. Ihan loistava kapistus reppureissaajalle! Sain sen veljeltäni läksiäislahjaksi viime metreillä ennen lähtöä. En tiennyt koko laitteesta juuri mitään ja aluksi olinkin vähän epäuskoinen sen tarpeellisuudesta: minullahan oli jo puhelin ja nettiä tänne en ollut lähtemässä käyttämään. Alkumatkasta sen käyttötarkoitus olikin lähinnä Tetriksen pelaaminen. Onneksi ennen joulua ATK-tuki Teemu laittoi Tabletin nettiasetukset yhteensopivaksi SIM-korttini kanssa. Tablettia on kokonsa puolesta helppo kantaa mukana ja sillä on ihan sairaan kätevä varata busseja, tarkistaa aikatauluja, osoitteita, paikkokja, yhteystietoja ym. nippelitietoja, joita reppureissulla tarvitsee. Voin suositella!

Meillä on täällä Vodafonen puhelinliittymät käytössä ja niihin saa 30 dollarilla 450 dollaria puheaikaa sekä 500 MB datasiirtoa kuukaudeksi. Joten nettikään ei loppujen lopuksi ole täällä niin kallista kuin aluksi luulin. Lisäksi tuosta tabletista pystyy lähettämään langattoman verkkoyhteyden tietokoneeseen, mutta valitettavasti kuvien lataus on tuolla yhteydellä usein todella hidasta.

Tämmöstä tällä kertaa, palataan taasen ☺

Päivä 190 – Nanna: Blue Mountains ja maakuntamatkailua

Poden edelleen huonoa omaatuntoa bloggauslaiskuudestani ja siksi hukutan teidät nyt turhiin höpinöihin.

Tiesin Sydneyyn tullessani, että haluan vierailla jossain vaiheessa Blue Mountainsilla, jonne on parin tunnin junamatka. Päätin ostaa saman tien joukkoliikenteen viikkolipun ($60), jolla saa matkustaa niin paljon kuin haluaa ainakin 200 km säteellä. Hankintaa puolsi myös hostellimme sijainti. Manly-keskusta edestakainen lauttalippu kun maksaa 14 dollaria.

Viikkolipustani innostuneena olen jatkanut jonkun verran yksin töhöilyä vaikka taas kimpassa Ellin kanssa ollaankin (jei! <3). Maanantaina kävin Blue Montainsilla ihailemassa jylhiä maisemia ja kaunista luontoa. Lähdin matkaan vailla sen kummempia suunnitelmia. Tiesin vain, missä kylässä kannattaa jäädä junasta pois. Olin päättänyt olla ostamatta mitään reissupaketteja tai opastuksia. Trekkers-kaveri oli ostanut paketin ja sanoi, että hyvin olisi pärjännyt ilmankin. Mutta vasta Katoomban juna-asemalla mieleeni juolahti, etteivät ne vuoret välttämättä ihan raiteen vieressä kasvakaan. Kiertoajelubussin hinnan kuultuani päätin kuitenkin kävellä, oli matka mikä tahansa. Ei ollut onneksi kuin säälittävät pari kilsaa. Ja bonuksena pääsi tutustumaan taas yhteen kaupunkiin lisää kun käppäili Katoomban läpi.

Blue Mountainsin kuuluisin kalliomuodostuma lienee Three Sisters. Suosituimmalla näköalapaikalla turistiturinassa ei juuri muuta kuullut kuin ”Voitko ottaa minusta/meistä kuvan Three Sistersin kanssa?”. Muttei se ainakaan minua häirinnyt. Mielelläni napsaisin kuvan varsinkin yhdestä komeasta homopariskunnasta. :P Näköalapaikalta toiselle kulki patikointipolut, joita oli mukava talsia kaikessa rauhassa. Hiiih, ja pääsin jälleen näkemään vesiputouksen. Mulla alkaa olla sen luokan mieltymys nuihin vesiputouksiin, että tulevaisuudessa taitaa olla Niagaran matka tiedossa. Tai ainakin haaveissa.



Katoombasta takaisin Sydneyyn lähtiessäni päätin hetken mielijohteesta hypätä pois seuraavalla pysäkillä. Olin kuullut Leuran olevan suloinen pikkukylä. Paluumatkalla Leura-kuulutuksen kuultuani mielessä välähti vain ”miksei, onhan mulla aikaa” ja kauhialla töhinällä ulos junasta kesken banaanin syönnin. Taas vasta junan lipuessa pois tuli mieleen, jotta lähteeköhän täältä vielä muita junia tänään Sydneyyn. Lähti, huh. Kyllä mua vähän hävettää, että oon niin laiska tekemään minkäänlaisia suunnitelmia. Ihan ok on mennyt tähän asti, mutta todennäköisesti spontaanius kostautuu vielä joskus pahemman kerran (kerron sit).

Leurassa kannatti pysähtyä. Se todellakin oli suloinen pikkukylä ja täynnä suloisia pikkuputiikkeja. En minä tietenkään mitään osta, mutta rakastan katsella ja hypistellä kaikkea kaunista. Löysin taas yhden taidegallerian ja pari taide-/käsityö-galleriamyymälää. <3 Ikävä kyllä liian usein unohdan kameran olemassaolon.

Reissuun meni nätisti koko päivä kun pelkkää matkustustakin oli yhteensä yli viisi tuntia. Mutta junassa istuminen oli oikeastaan ihan hauskaa pitkästä aikaa. Täällä junissa on semmoiset penkit, joista voi selkänojaa siirtämällä valita kumpaan suuntaan haluaa istua. Voin lämpimästi suositella sekä Blue Mountainsia että Leuran kylää, tykkäsin! Tosin kannattaa muistaa, että täällä kaikki paikat sulkevat ovensa kumman aikaisin, tyyliin viideltä. Suomessa on tottunut, että vain virastot kehtaavat moiseen.

Toinen maakuntamatkani kohdistui Campbelltowniin, joka on reilun tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Siellä sai mukavan miksin kulttuuria ja hömppää kun vierailin ensin Art Centressä ja sen jälkeen isossa Outlet-tavaratalossa. Jos rehellisiä ollaan, outletin (parin metrin korkuisen Converse-tekstin) huomasin vasta tulomatkalla junan ollessa pysähtymäisillään Campbelltowniin. Täydellisellä alustuksella ei siis oltu tälläkään kertaa liikenteessä. Mutta kokemus on osoittanut, että on hyvä jättää tilaa sattumille. Art Centre ja outlet olivat vastakkaisissa päissä keskustaa, joten niiden välissä tuli tutustuttua hieman kaupunkiin. Bongasin muutaman magean rakennuksen 1800-luvulta, mutta muutoin aika tavallinen kyläpahanen.

Olisin halunnut käydä lisäksi myös Sydneyn pohjoispuolella Newcastlessa, mutta viikkolippuni vikana päivänä oli niin kurja sää, että valloittamatta jäi se paikka. Lohdutukseksi kävin torstaina omalla kylällä Manlyssa parissa galleriassa. Ekaan eksyin sattumalta. Siellä oli itse taiteilija (Stephen Mann) paikalla ja sain esittelyn myös tiskin alla olevista teoksista. Lupasin herralle olla unohtamatta tätä putiikkia ikinä. :)

Toinen lohdukepaikka oli Manly Art Gallery and Museum, jossa esillä oli kaksi museokokoelmaa ja kaksi taidenäyttelyä. Hahahaahhaaa, ihan paras oli toinen kokoelma: On the Beach (uimapukumuoti 20-luvulta 60-luvulle). :D Tuo punainen haalari on ollut käytössä Suomen itsenäistymisvuonna. :)

Päivä 188 – Nanna: Kyläilyä Woolgoolgassa

Jaoin parin viikon kuulumiset kahteen osaan, ettei tulisi liian pitkää pläjäystä. Alempana siis päivitys surffileiristä.

Surffileirin jälkeen kyläilin muutaman päivän suomalaisen kaverin äidin luona Woolgoolgassa. Tessan luona oli ihan superihanaa! Olo oli pitkästä aikaa kuin kotona olisi ollut. <3 Hyvää ruokaa ja mukava sänky, niistä on Nannan onni tehty. Ai niin, ja sain luvan varastaa keksipurkista keksejä niin paljon kuin halusin. Suomifiilistä tuli nostatettua Pentikin astioilla ja huovutetulla teepannumyssyllä. Saattanee olla oikein Jämsäläisen huopatehtaan tuotantoa..? :)


Koirien kanssa käppäiltiin rannalla päivittäin. Pienempi kaveri Otto oli hulluna palloonsa, jota piti heittää ihan koko ajan. Turbo otti lungimmin vain löntystellessä mukana.


Yhtenä iltana ihasteltiin auringonlaskua Flat Topilla. Sinne ei olisi saanut ottaa koiria, mutta Otto perhana ei osannut lukea kieltomerkkiä.



Hui että! Käytiin pariin kertaan katsomassa ”lepakkometsää”, jossa jättilepakot viettävät päivänsä nukkuen. Yyyyh, siipien väli varmaan metrin verran. Ja niitä oli paljon. Siis PALJON! Iltasella (lähtö tasan klo 19:45) ne lentävät syöpöttelemään yhteen tiettyyn paikkaan. Reitti kulkee suoraan silloisen majapaikkani yläpuolelta. Oli aika vaikuttavan näköistä kun arviolta miljoona lepakkoa lentää tasaisena parinkymmenen metrin levyisenä mattona pään yläpuolelta. Mattoa kesti useita minuutteja, niin paljon niitä oli. Huijuijui, hyhhyhhyi. Mutta hienoa silti! Ja jotain suloistakin niissä oli. Nukkumaan mennessään äitilepakot ottivat pentunsa siipiensä suojiin samaan koteloon. Ehkä ne pikkulepakot eivät vielä itse osanneet roikkua tai koteloitua. En tiedä, en selvittänyt asiaa. Repeilin vain mielessäni yhdelle alavutelaiselle pojalle, joka yläasteella sanoi koteloituvansa yöksi. Näytti oikein esimerkkiä pilottitakillansa. Voi luoja, pilottitakit! :D



Vikana päivänä tehtiin reissu Coffs Harbouriin, joka on puolen tunnin päässä Woolgoolgasta. Käytiin shoppailemassa paikallisessa kauppakeskuksessa sekä satamassa syömässä fish&chips (mun ekat ikinä!) ja oijoijoi mitkä home made -jäätelöt!!!


Iso kiitos Tessalle majapaikasta, huolenpidosta ja seurasta. Tervetuloa Suomeen myöhemmin tänä vuonna! Oheisessa kuvassa ollaan karkauspäivän banaanimangosmoothieilla, nam.

Päivä 188 – Nanna: Surffileiri SpotX:ssä

Pahoittelen pitkää päivitysväliä. Käytän tekosyynä MojoSurfin puolesta otettujen valokuvien nettikaupan käyttäjäepäystävällisyyttä. Halusin todistusaineistoksi edes yhden kuvan, jossa seison laudalla.


Surffileirini oli nelipäiväinen ja paikassa nimeltä SpotX. Leiriin kuului päivittäisen surffitunnin lisäksi ruoat ja yöpyminen tiipiissä. Hihii, tiipiit oli ihania!


Eka surffitunti meni vallan mainiosti kun onnistuin pääsemään seisaalleen laudan päälle jo moneen kertaan. Etukäteen en uskonut näin käyvän, mutta kyllä vain! Ainoa mieleen jäänyt ikävä puoli oli piilarit yhdistettynä suolaveteen, auts! Muina päivinä jättäydyin suosiolla sokeaksi.

Kaksi seuraavaa päivää olivat surkeaa räpellystä. Alkoi tuntua, että jos Elli tarvitsi yksityisopettajan ollessaan liian hyvä, minä olisin tarvinnut sen huonouteni takia. :D Tokana päivänä aaltosi niin paljon, että laudan kuljettaminen riittävän pitkälle oli täyttä tuskaa. Metri merelle ja kaksi takaisin rantaan. Käsilihakset huusivat hoosiannaa ja minä perkelettä. Ainoa lohtu oli se, että kaikilla muillakin tuntui menevän yhtä huonosti. Kolmantena päivänä kärsittiin päinvastaisesta ongelmasta. Aamu oli niin tyyni, ettei ollut toivoakaan kunnon aalloista. Parituntinen meni laudan päällä makoillessa. Sai rauhassa lepuuttaa edellisenä päivänä koville joutuneita käpäliä. :) (Siinä oli esimerkki, kuinka syyttää olosuhteita, kun oikeasti on vaan huono.) Juuri ennen mereen menoa poseerattiin vielä näin luottavaisena.


Vikana päivänä alkoi tulla taas onnistumisen elämyksiä, mutta huomattavan suurta kehitystä ensimmäiseen päivään verrattuna en havainnut. Onhan tuo surffaus (tai minun tapauksessa sen yrittäminen) ihan hauskaa puuhaa, mutten mä koskaan tanssimista siihen vaihtaisi. Eli en jäänyt niin koukkuun, että tarvitsisi muuttaa Suomesta johonkin surffimaahan. :P Lisäksi kuulin faktan, että jos on tarpeeksi magee surffiletti, ei välttis tarvi osata surffata. Leirin iltariennoissa kanadalainen poika, jota en ollut tavannut aiemmin, tuli kysymään suostuisinko hänen kanssaan kuvaan. Tajusin miksi vasta kun näin kuvan. Kauan kadoksissa ollut veljeni!


Yleisarvosanana antaisin leirille ehkä jotain 8 ja 9 väliltä. Surffiaikaa oli mielestäni liian vähän. Jos päivässä olisi ollut toinenkin parituntinen pyhitettynä pääasialle, luppoaikaa olisi jäänyt vähemmän. Onneksi sää oli hyvä, niin pystyi ottamaan aurinkoa. Ja tutustuin taas hyviin tyyppeihin. Eli voin suositella SpotX:ää lämpimästi kaikille. Myös ruoat oli hyviä, mutta lounaaseen olisi voinut panostaa vähän enemmän. Tai sit oon vain liian vaativa... :D Mutta olen aina pitänyt lounasta tärkeämpänä kuin illallista. On vaikea ymmärtää, miksi niin monissa maissa halutaan ahtaa itseensä suurin osa päivän energiasta silloin, kun sitä ei enää tarvitse. Seuraava kuva antaa kuitenkin energiaa vuorokauden ajasta riippumatta. :)

Paiva 185 - Elli: Jalleen yhdessa

Nanna saapui perjantaina Manlyyn, Jee! Nyt siis suunnitelmissa reissata yhtamatkaa tasta Suomeen asti. Viikonloppu onkin kulunut suurimmaksi osaksi kuulumisia vaihdellen, tuohon kuukauteen kun mahtuu niin vaikka ja mita tapahtumaa :) Sydneyssa oli viime viikolla Gay and Lesbian Mardi Gras, ja suurin osa hostellin vaesta lahtikin lauantai-iltana katsomaan tahan tapahtumaan liittyvaa kulkuetta. Oli sinne joku muukin tajunnut lahtea, Sydney oli aika taynna ja saimme muutaman mutkan tehda, ennen kuin onnistuimme loytamaan nakoalapaikka kulkueeseen. Kulkueeseen oli panostettu tosi paljon ja oli kiva nahda, kuinka nama vahemmistot tuovat omaa nakokantaansa eteenpain. Myos useat katsojat olivat pukeutuneet karnevaalihenkisesti, alla kuva.

Nanna paivittaa omat kuulumiset viime viikon alkuosasta, minulla se kului Manlyssa. Ehdin tutustumaan mm. Sydney National Parkiin seka Manlyn viereiselle biitsille, Freswateriin. Manlysta tosin alkavat Sydneyn pohjoiset rannat, niita on noin 15 vieri vieressa ja ainakin osa niista olisi tarkoitus koluta lapi jossain vaiheessa. National Parkissa kavin kavelemassa yhden ruotsalaisen kanssa ja se sanoi mulle, et kaikista huomaa, et oot tosi ylpea Suomesta. Javissst! Miksi en olisi? :) Nain se etaisyys auttaa nakemaan asioita.

Hostelli on muuttunut kivaksi, kun taalla on niin hyvia tyyppeja ja hyva ilmapiiri. Usein iltaisin kokoonnumme tekemaan ruokaa porukalla. Alla kuva hampurilaisillasta seka grillimestarista, joka teki koko porukalle itse jauhelihapihvit.

...ja sama poyta parin tunnin kuluttua :)