Päivä 151 – Sea World, Australia Day...

Heissulivei! Lyödääs taas tiskiin kuulumisia viimeisen viikon ajalta. Tiivistelmä niille, jotka ei jaksa kuin katsoa kuvat: Hyvin menee edelleen. :)

Keskiviikkona oltiin Ellin, Kerryn (toinen hostellimme respatyttö) ja kahden aussipojan kanssa teemapuistossa, tällä kertaa Sea Worldissa. Päivä oli sateinen, mikä taisi kuitenkin olla hyvä asia. Porukkaa oli sopivasti eikä tarvinnut jonotella liikaa. Nähtiin haikaloja ja kaikkia muitakin kaloja sekä lintuja, söpö jääkarhu, pingviineitä, delfiini-show, vesijet-show sekä siliteltiin meritähtiä ja semmoisia jättimäisiä littanakaloja. Lisäksi todettiin ettei paikallinen Korkkiruuvi ollut riittävän hurja meille. ;) Mutta karusellista tykkäsin! Suloisinta puistossa taisi olla pingviinit. Ellin mielestä linnut haisee.





Torstaina oli Australian päivä, joka on täällä yleinen vapaapäivä (paitsi ei tietenkään meille). Juhlistettiin Australiaa maan tavoin grillibileillä. Ilta kului mukavasti ja lähes koko hostellin sen hetkinen väki osallistui illanviettoon. Pari entistäkin hostellilaista tuli kemuttelemaan tänne. Tarjolla oli hamppareita kotitekoisilla jauhelihapihveillä, makkaraa, salaattia, pastasalaattia yms. Suomessa en syö makkaraa oikeastaan koskaan (en edes niitä muka-parempia makkaroita), mutta täällä suorastaan tykkään! Ne on jotenkin lihaisampia ja näyttävät enemmän nakeilta. :D




Olimme juhlan kunniaksi koristelleet itsemme aussilipuilla ym. pikatatuoinneilla. Seuraavana päivänä kun mentiin kampaajalle, täti naureskeli kun ei oltu muistettu pestä lippuja poskista pois. Käytiin siis perjantaina ekaa kertaa Ausseissa kampaajalla. Ellin tukasta leikattiin pari senttiä ja mulle laitettiin puoleen päähän vaaleat raidat. Oli pakko tasoittaa väriä kun aurinko oli vaalentanut vauvahiukset edestä, niskasta ja sivuilta ihan blondiksi. Ajateltiin, että täällä Surfersilla/Southportissa on edullisempaa käydä kampaajalla kuin esim. Sydneyssä. Maksettiin dollareissa suurin piirtein sama kuin Suomessa olisi maksettu euroissa eli oli pikkasen Suomea halvempaa.

Lauantaina piipahdin Kerryn kanssa Surfersilla. Keskustassa oli käynnissä Kiinalainen Uusi Vuosi –tapahtuma. Päästiin mm. katselemaan kiinalaisia työpajoja ja kuuntelemaan kiinalaista nuorten jousikvartettia. Sellisti oli n. 100 kertaa parempi kuin minä koskaan! :D Lisäksi maisteltiin kiinalaisia ruokia kuten BBQ-pullaa (makean pullan sisällä suolaista possukastiketta) ja new year –kakkua, joka hyllyi epäilyttävästi. En ole vielä siirtänyt kuvia koneelle, muttei mulla taida sieltä mitään huippuotoksia ollakaan.

Elli lähti tänään Byron Bayhin, jossa hänellä alkoi parin päivän surffileiri. Kerrottakoon selvyyden vuoksi, että Byron Bay on seuraava kohde matkan varrella Sydneyhin (minne asti meillä on bussiliput). Minä jäin vielä jumittamaan Southportiin, koska olen viihtynyt täällä niin hyvin. Lähden kyllä perästä jossain vaiheessa, mutten vielä tiedä milloin. Herra Omistaja lupasi, että saan olla niin pitkään kuin haluan. Tämä hetken erillään olo saattaa tehdä hyvää kummankin enkulle kun ei päästä jauhamaan koko aikaa keskenämme suomeksi. :D Mutta saa nähdä, kauanko maltetaan tällä kertaa olla erillään. Viimeksi oltiin kai viisi päivää. Thihihiihii! Ihan viimeistään nähdään Sydneyssä. Meinas kyllä tulla tippa linssiin aamulla kun Elli lähti. Mutta siis hyvillä mielin ollaan kumpikin. Ja mikä parasta tässä kaikessa, saatatte saada hetken aikaa tuplapäivityksiä! :)

Päivä 144 - Ei vaiskaan

Lau.,ontoäiti alkoi vastustamaan  Byron Bayhin lähtöäni. Täällä nimittäin sataa kuin viimeistä päivää ja ennusteet seuraaville viidelle päivälle eivät lupaa parempaa. Nyt siis Byron Bay ja surffileiri siirretty alkamaan maanantaina. Vaikka suunnitelmien muuttuminen vähän harmittaakin, niin loistavaa tässä on se, että nyt pystytään matkustamaan samaa matkaa Nannan kanssa :) Lisäksi isän viimeinen neuvo ennen matkalle lähtöä, muista sitten seurata uutisia ja säätietoja, toteutettu!

Ja kun kysyin omistajalta, voinko sittenkin jäädä maanantaihin asti, hän kertoi sellaisen tosiasian, että naiset voivat muuttaa suunnitelmiaan niin monta kertaa kuin haluavat. Hurraa!!

Päivä 143 – Lähdöntunnelmissa

Surfersilla on ollut tänä viikonloppuna Australian kansallinen Beach Volley turnaus. Turnauksen olemassa olon huomasimme sattumalta vasta eilen iltapäivällä rannalla loikoillessamme ja arvannette varmaan, että allekirjoittaneen vapaa-aika on siitä lähtien kulunut suureksi osaksi biitsikatsomossa J Ehdin nähdä eilen välierät sekä tänään pronssipelit ja finaalit, ja olen vieläkin fiiliksissä niistä uskomattomista suorituksista, joita pelaajat tarjosivat.

Turnaus muistutti suurelta osin Suomen ProTour kiertuetta. Toki kuuluttajalla ei ollut kimallepukua päällä (ja rytmimunakin oli jäänyt kotiin), BMW oli Renault ja Paussipatukka Garnier, mutta turnaus oli hyvin järjestetty, pelit olivat tasokkaita ja katsojia pidettiin tyytyväisinä erilaisilla kilpailuilla.

Naisten finaali.

Miesten mitalistit.
P.S. Nanna "ei voi ymmartaa" miten miehilla on noin paljon vaatetta verrattuna naisiin.

Nanna siis jäi valitettavasti ilman shoppailuseuraa, mutta se ei onneksi tulosta haitannut, vaan mukaan Nannalle tarttui uudet housut. Seeprakuvioiset, 90-luvun salihousutyyppiset housut olivat hienot, vaikka neonvarit puuttuivatkin ja niiden kustannuksella useamman kerran illalla pilailtiin ja vedet silmissä naurettiin. Silti varmasti käyttötarkoitukseen sopivat. Ja halavat. Nyt venyttelyt eivät jää housuista kiinni (säähän se voi toki edelleen kaatua) ja lisäksi varmasti on kotoinen tunne ja varma paasy Pertin kaveriksi, jos joskus ne päällä Alavuden kuntosalille eksyy J

Meidän elo täällä hostellissa alkaa olemaan loppusuoralla ja ilmassa lähdöntunnelmia. Toisaalta haikeaa jättää tämä turvallinen ympäristö, mutta toisaalta halu nähdä ja kokea muitakin paikkoja on niin kova, että ainakin minä odotan jo malttamattomana paikan vaihtoa. Perjantaina omistaja vei meidät sekä neljä muuta työntekijää ulos syömään. Meillä oli tosi hauskaa, Cliff oli poikkeuksellisen rennolla asenteella ja oikein viihdyttäjätyyppiä J

Seuraava pysähdyksemme on Byron Bayssa ja tämä paikka surffileireineen on kutkutellut mieltäni jo usean viikon ajan ja siksi lähden sinne jo keskiviikkona, viisi päivää Nannaa ennen. Nanna jää nauttimaan ilmaisesta majoituksesta vielä hetkeksi, jotta saa säästettyä pidempää surffileiriä varten. Byron Bay on yksi niistä kohteista, jota Australiaa kolunneet kaverini ovat lähes yksimieleisesti suositelleet ja myös yksi niistä kohteista, jota eniten olen odottanut Australialta. Lisäksi monet täällä tavatut reppureissaajat ovat ränkänneet sen parhaaksi kohteeksi matkansa varrelta. Eli odotukset ovat taivaissa, kerrotaan sitten kuinka pahasti petyttiin ;)

Henkilokohtaiset tahtihetkeni biitsikatsomossa.
Ilmeisesti liian kauan omista peleista, kun en heti oikeaa kosketusta loytanyt.

Päivä 139 – Monenmoisia kamuja

Rapatirai! Täällä satoi taas pari päivää, mutta onneksi sää näyttää tänään vähän paremmalta (kuivemmalta). Ennakkokäsitykset Australian tasaisen täydellisestä säästä ovat kyllä todellakin karisseet parin kuukauden aikana. Vaikka eipä se oikeastaan meitä haittaa, eikä sen enempää lannista. Kiva vain saada vaihtelua (nimimerkillä Neljä Vuodenaikaa, joista iloisesti toitotamme Suomea kammoksuville)!

Oltiin lauantaina toista kertaa Backpacker's Big Night Outissa. Ilmassa oli läksiäistunnelmaa, koska 1,5 kuukauden hostelliperheemme oli hajoamassa. Täällä on ollut pitkään sama n. 8 hlön jengi normaalien hostelliasukkaiden lisäksi. Osa on työskennellyt hostellilla kuten me, osa jossain muualla ja loput vain hengailleet. Kolme tyypeistä lähti tiistaina hedelmänpoimintahommiin kauas pois, pari muutti vuokra-asuntoon ja yksi on lähdössä nyt lauantaina ööö en enää muista minne.


Ilta meni vallan mainiosti hohtotikkuja toisiltamme varastellessa. Päästiin nauttimaan vähän livemusastakin, jei! Ai niin ja samalla kierroksella oli muutama muukin suomalainen.


Tajusin juuri, etten ole muistanut kertoa eräästä joululahjasta… Allekirjoitan aidosti vanhan kiinalaisen sananlaskun lahjojen antamisen ilosta, mutta kyllä se lahjojen saaminenkin poikaa on! Maksimoin molemminpuolisen ilon antamalla itselleni joululahjaksi uuden mp3-soittimen. :) Tarvitsin kipeästi lenkkikaveria (=löntystelyseuraa). Ellistä ei ole siihen hommaan, koska hän vain juoksentelee aropupun tavoin. :D Uusi soitin on ollut suorastaan täydellinen seuralainen. Voin siis sydämellisesti suositella kaikille iPod Nanoa (6th gen). Se on pienen kokonsa ja helppokäyttöisyytensä lisäksi kätevä, koska siinä on semmoinen kiinnitysnipsu. Eli ei tarvitse taskua (tai nolosti tunkea mihinkään rintsikoihin/housunkaulukseen). Ja siis pienellä koolla tarkoitan fyysistä kokoa, muistia on komiat 16 gigaa.


Tarina lenkkikavereista jatkuu… Löysin rinkastani toisen täydellisen ystävän, jonka olemassaolon olin jo melkein unohtanut (mitä tämä kertoo minusta ystävänä...). Ostin ennen matkalle lähtöä pienenpienen tuulitakin, jonka saa tungettua kämmenen kokoiseen pussukkaan. Se on ihan sikakätsy! Käppäilemään lähtiessä pussukka vain roikkumaan ranteeseen ja kun tuuli rannassa yllättää, pussukka auki ja takki päälle. Kaiken täydellisyyden lisäksi pussi on kiinteänä kiinni takissa ja piiloutuu rintataskuun vaatteen ollessa päällä. Eli en voi hukata kuin koko setin kerralla. Tsaijaijai, kyllä ihmisen elämä on tehty helpoksi ja mukavaksi. Tämän takin kanssa urheilusuoritus EI kaadu säähän! Tiedän, että ainakin yksi nimeltä mainitsematon lukija on lopen kyllästynyt kyseiseen Riskit Ry:n luottovitsiin, mutta en vain malttanut olla laittamatta. Rakkaat terveiset likoille! Rukan letkautukset ne ei vaan vanhene.



Hups, matkablogi muuttui yllättäen tuote-esittelyblogiksi. Valitukset voitte ystävällisesti osoittaa kommenttiosioon. Kehotus koskee kaikkia muita paitsi ”Tuula”-”tätiä”, jonka kommenttikiintiö on harmillisesti päässyt jo täyttymään.

Niin ja kumoan puheet paremmasta säästä. Sade alkoi taas. Lallallaa lallallaa.

Päivä 133 – Kuuma!

Nyt se on tullut tänne, nimittäin yötäpäiväinen kuumuus. Se tuli kuin sormia napsauttamalla pari päivää sitten. Sitä ennen yöt pystyi nukkumaan peitolla, nyt vain pelkällä lakanalla. Ja iltalenkeilläkään enää tuskin tarvitsee pitkähihaista (varmaksi en voi sanoa, kun en ole vielä ehtinyt käymään lenkillä). Brisbanen reissu oli vähän tukalampi, mutta täällä Southportissa tuulee sen verran, että ainakaan vielä ei ole ollut mitään hätään. Toki siivouksen ajan kasvot tippuvat hikeä ja siivouksen jälkeen paidat ovat hikimärät, mutta kai ny, kun siivotaan niin tohinalla J

Brisbanen reissu meni kävellessä kaupunkia ristiin rastiin. Olimme poikkeuksellisesti jättäneet lenkkikengät kotiin ja mukana meillä oli vain flipflopit (tai tongsit, kuten paikalliset niitä kutsuvat). Virheeksi tämän huomasimme jo matkalla hostellistamme linja-autoasemalle. Linja-autoasemaa ei löytynytkään niin nopeasti kuin olimme ennakoineet ja juoksuksihan siinä täytyi laittaa, jotta bussiin ehdimme.

Brisbanen hostelliksi valitsimme tällä kertaa Brisbane BackPacker Resortin West Endissä, Brisbanen hippikaupunginosassa noin kahden kilometrin päässä keskustasta. Hostellihuoneemme oli päivällä sinne saapuessamme todella kuuma, jälleen kerran hiki vaan valui, vaikka loikoili vain pedillä. Onneksi yön ajaksi ilmastointi meni päälle ja silloin tuli aavistuksen viileäkin.

Parasta hostellihuoneessamme oli se, että siellä oli ollut pari viikkoa sitten yksi suomalainen reppureissaaja yötä, joka oli jättänyt huoneeseen Riikka Pulkkisen Raja pokkarin. Nykyiset huoneen asukkaat luovuttivat pokkarin meille ja minä sain kunnian aloittaa pokkarin lukemisen ensimmäisenä, koska Nannalla oli vielä toinen kirja kesken. Pokkarin aloitin heti seuraavana aamuna ja voi sitä tunnetta, kun ymmärtää jokaisen lukemansa sanan ja vielä jopa rivien välissä olevat tekstitkin J

Ekana iltana kavimme kavelemassa mm. Botanic Gardenissa.

Kylla tankotanssija tangot loytaa.

Presidentinvaaliäänestyshän oli Brisbanen reissun alkuperäinen syy ja se tapahtui toisena päivänä. Ei kuitenkaan viitsitty heti kahdeltatoista mennä äänestyspaikalle, vaan vauhtia äänestämiseen otimme China Townista, Story Bridgeltä ja Kenguru Pointilta ennen saapumistamme äänestyspaikalle Diana Plaza Hotelliin. Paikkojen välit liikuimme kävellen kaikki kantamuksemme mukanamme. Päivä oli tosi kuuma (ehkä 32 – 35 astetta) ja matkaan saimme kulumaan lähes kuusi tuntia. Voitte vain kuvitella kuinka hehkeiltä nämä suomineidot pyhävaatteineen näyttivät äänestyspaikalle päästyttyään J

Jannitysta aanestysaamuna.

Story Bridge.

Kangaroo Point.

Äänestys itsessään oli ihan pala kakkua. Edes äänestyskoppia ei ollut, vaan numero lappuun kirjoitettiin pöydällä pari metriä valvojien takana. Lisäksi piti täyttää paperi omine henkilötietoineen sekä äänestyspaikkakunnan osoitteineen ja näin varmistaa, että oma ääni menee omalle äänestyspaikkakunnalle laskettavaksi. Me molemmat suoriuduimme tehtävästämme mallikkaasti ja äänet lähtivät eteenpäin. Nyt on kansalaisvelvollisuus suoritettu ja voi sitä vastuuta, joka tippui harteiltamme astuessamme vaalihuoneesta pihalle.

Tata vajetta piti alkaa jotenkin täyttämään, joten kävimme nauttimassa lihapiirakkaa australialaiseen tyyliin. Tämä on lähes ainut perinteinen australialainen ruoka (tai tämäkin taitaa tulla Briteistä) ja tämän maistamista olimme haaveilleet jo pitkään. Ajattelimme, että suomalaisen kansalaisvelvollisuuden suorittamisen palkitseminen australialaisella perinneruualla oli nyt paikallaan. Matkalla äänestyspaikalta keskustaan totesimme, että äänestys ei ole äänestys ilman äänestyskakkukahveja. Kahveja ei saatu, mutta löysimme sitäkin makoisammat kakunpalaset.

Tassapa tata australialaista herkkua.

Tässä nyt on höpötetty Brisbanesta ja aanestyksesta koko teksti. Olemme me muutakin ehtineet tehdä kuin äänestystä. Tällä viikolla kävimme keilaamassa hostellin asukkaiden kanssa. Keilaustulos ei ollut etenkään allekirjoittaneelle imarteleva, mutta reissu oli sitäkin hauskempi. Illan aikana tuli nähtyä mitä vauhdikkaampia kaatoja ja hulluimpia tuuletuksia. Ehdoton suosikkini tuuletuksista oli (myös lentopallokentiltä tutut) hartiankohautus sekä moon walk ja kaadoista tyyli, jossa keilaaja juoksi kovaa vauhtia viivalle, laittoi jalat haara-asentoon ja heitti keilapallon haarojen välistä. Tämä kaikki tapahtui sadasosasekunnissa ja pari kertaa vielä tuli täyskaatokin J

Maanantaina meillä oli tarkoitus mennä Sea Worldiin hostellin omistajan myymillä passeilla, niillä samoilla, joilla olimme vesipuistossa. Portilla huomasimme, että liput eivät enää toimineet, kun omistaja oli aktivoinut liput ennen mielle niitä myymistään. Mikäs tuossa keskipäivän helteessä on kävellä 3-4 kilometriä Sea Worldiin ja takaisin J Onneksi omistaja lupasi meille uudet liput.

Miten teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Joko on kaikki lupaukset rikottuna? (Tosi kiva, kun tämä kanava on muuttunut näin vuorovaikutteiseksi, niin voi heitellä tänne kaikkia kysymyksiä ;) )

Päivä 131 - Äänestämään

Lähdetään tänään isoolle kirkoolle Brisbaneen äänestämään presidentin vaaleihin. Pyhävaatteet ovat silitettynä ja passi & hammasharja mukana. Ja lappuun kirjoitettavan ehdokkaan numero ainakin jokseenkin päätettynä. Äänestypäivä on huomenna, joten tänään vielä tehokasta aikaa vertailla ehdokkaita ja heidän mielipiteitään, tai sitten vaan lähteä kaupungille kiertelemään ja nauttimaan Brisbanen tunnelmasta :) Enemmän tekstiä äänestysreissun jälkeen.

Gold Coastin Main Beach

Päivä 125 – Baarikierroksia ja vesipuistoa

Heippatirallaa uuteen vuoteen. Nyt raksupoksut täysi höyry päälle, jos vaikka mayat kalentereineen sattuisivatkin olemaan oikeassa. Levätään sitten ensi vuonna.

Kysymyksiä uudesta työstämme on ripotellut eri reittejä, joten kerronpas siitä. Täällä turistien luvatussa maassa Surfers Paradisessa järjestetään paljon baarikierroksia. Osallistujat maksavat lippunsa etukäteen ja saavat rahojensa vastineeksi sisäänpääsyn viiteen yökerhoon sekä yhden drinkin jokaisessa paikassa. Lippu maksaa normaali-iltana kai jotain 50-60 $ ja osallistujia yhdessä ryhmässä on 100-200 hlöä. UV-aattoilta kustansi 85 $ ja osallistujia ryhmässä oli lähes 500! Ryhmiä sinä iltana oli ”meidän firmalla” liikenteessä viisi, joten jo pelkästään yksi pulju juhlitti vajaata 3000 henkilöä. Se on paljon.

Meidän päähommana oli saada jengi vaihtamaan paikkaa oikeaan aikaan yhdessä ryppäässä. Voin kertoa, ettei ollut aina ihan helppoa! :D Varsinkaan aattoiltana kun olisi pitänyt saada se 500 tyyppiä liikahtamaan kerralla. Mutta selvittiin vaan, taas kerran. Oppaita yhdessä ryhmässä oli 5-7. Lisähommina meillä oli ekassa baarissa liikennevaloväritarrojen jako (vihr=single, pun=taken, kelt=horny), yhdessä baarissa osallistujille järjestettävässä kilpailussa avustaminen sekä tietty yleisesti mukana jorailu. Palkaksi saatiin vähän käteistä, samat edut kuin osallistujat sekä loppuillan ilmaiset juomat.

Perjantaina lähdettiin kiltisti kotiin nunnumaan kierroksen päätteeksi. Onneksi kierrokset ovat tosi aikaisin, noin klo 17-23. Tuntuu tosi hassulta, koska Suomessa mennään baariin aina niin myöhään. Riskit Ry:n viimeinen juna on ainakin täysvakio.

Lauantaina vähän jännitti kuinka käy, kun jäätiin tietysti juhlistamaan vuodenvaihdetta. Piikki auki ja plikat pohojammaalta liikenteessä… Ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä. Mutta vielä ja mitä! Oltiin nätisti kuin kaksi pientä prinsessaa, jotka ihan pikkuisen vain riehuivat. :) Ilta päättyi perinteisesti kun toiselle prinsessalle tuli nälkä ja syömisen johdosta väsy. Onneksi Naomi, meidän enkkuvahvistus, bongasi hostellimme omistajan pimeine takseineen keskustassa ja päästiin kyydissä kotiin. Koska rahaa ei mennyt illan aikana dollariakaan vaan päinvastoin, oli kyseessä ns. plussajuhlailta. (Oona, lisää uusia termejä on siis lanseerattu sun tykkäämän jälleennäkemiskiukun kaveriksi.)



Ollaan tehty vasta kaksi baarikierrosiltaa, mutta toivottavasti lisäkaitsijoita tarvitaan tulevaisuudessakin. Vaikka rankkaa hommaahan tuo on, kun joutuu bilettämään rahaa saadakseen. ;)

Maanantaina oltiin Wet’n’Wild vesipuistossa. Paikka oli hyvä, mutta päivä väärä. Ma 2.1. sattuikin olemaan vielä pyhäpäivä täällä ja porukkaa liikenteessä ihan pipona. Jokaiseen laitteeseen joutui jonottamaan tunnin verran. Ei kuitenkaan viitsitty ottaa liikaa stressiä aiheesta. Sää oli mitä loistavin ja seura vasta olikin (hehheh), joten siinähän se päivä kului oikein leppoisasti. Kismittämään jäi ainoastaan se, että jouduttiin lähtemään hurjimman laitteen jonosta kesken kaiken 50 min jonotuksen jälkeen. Oli pakkorako, koska viimeisen bussin lähtöön oli 5 min, matka maksettuna etukäteen, ei kukkaroita mukana eikä siis rahaa muihin kulkuneuvoihin. Mutta TIETYSTI jonossa KAIKKI luulivat, että ME JÄNISTETTIIN! Saakuri! Mutta korjattiin tunnelma kunnon Baywatch-juoksulla koko puiston läpi kamat käsissä. Bussikuskilla meinas suu nykiä kun huohotettiin paikalle. Oli kuitenkin kannattava pyrähdys, koska ehdittiin! Totesin bussissa Ellille, etten ollut varmaan puoleen vuoteen juossut yhtä paljon.

Ja kun nyt päästiin hyvien juttujen kirstua raottamaan… Tänään puoli päivää rannalla maattuamme kunnon naurut ansaitsi kommentti: ”Niin se aika vain kuluu, kun oikein touhuaa.” Vaikkei lastentarhanopettajia ollakaan, tuli naurut oikein röhöjen kera.