Päivä 239 - Los Angeles

Soon Ameriikka ja LA nyt! Viimeisten viiden päivän pelipaikkanamme on ollut Hollywood ja sieltä olemme tehneet retkijä ympäri LA:ta. Asutaan siis ihan tässä walk of famesillä ja ollaan bongattu paljon hyviä tähtiä.

Ensimmäiset kolme päivää olivat toiminta täynnä, kun Jenna ja Pauli olivat myös täällä. Treffasimme joka aamu klo 9 missäs muualla kuin mäkkärillä ja siitä suuntasimme minne milloinkin.

Mielestäni viikon ehdoton kohokohta oli Universal Studios. Siellä oli paljon elokuvamaailmaan ja elokuvien tekoon liittyviä juttuja, kuten kuvauspaikkoja, studioita, näytös erikoistehosteiden tekemisestä, vuoristoratoja leffojen teemoilla ja vaikka mitä. Ei taas pysty edes kuvailemaan. Monissa paikoissa ja vuoristoradoissa piti laittaa 3D lasit päähän ja kaikki tuntui niin todelliselta, aivan kuin olisi itse ollut mukana mm. kingkong leffassa. :) Nyt on mm. täydellisten naisten katu ja paluu tulevaisuuteen auto nähtynä. Yksi meidän suosikkivuoristoradoista oli Simpsonit-teemalla tehty vuoristorata. Oikeasti vain vaunu, jonka edessä oli kangas, jossa pyöri video. Vaunu liikkui ja kallisteli kuvan mukana ja vettakin lensi paalle, jos satoi tai tiputtiin vesialtaaseen ja tuntui taas niin todelliselta. Kyllä muutes piti kiljua. :) Mutta oli niin huippua!

Myos Chinese Theatre tuli nahtya. Se on sama elokuva teatteri, jossa monet ensi-illat pidetään ja jonne monet tähdet kävelevät punaista mattoa pitkin. Kavimme katsomassa leffan Think Like A Man. Oli hyva. Kylla miehet ovat vaan ihania. ;) Teatterin ulkopuolella on useiden julkkisten käden- ja jalanjäljet.

Yhdeksi päiväksi ostimme lipun LA:ta kiertävään hopp-on hopp-off bussiin. Ja päivä oli tietty koko viikon kylmin.

Tarkoituksena oli kiertää Santa Monican ranta, Beverly Hills sekä Downtown. Aika kuitenkin loppui kesken ja jouduimme luopumaan Downtownista.

Downtowniin menimme seuraavana päivänä metrolla. Siellä ei ollut oikein mitään näkemistä, mutta tulipahan tehtyä. :)

Niin ja kyllä se Hollywood-kylttikin on nähtynä. Menimme sinne "kokeillaan tota tietä" periaatteella. Kävely kyltille meni pidemmän kaavan kautta. Kävelimme oikeastikin varmaan noin viisi kilsaa vuorilla ja sitä ennen varmaan toiset mokomat ennenkuin ohitimme asuinalueet ja pääsimme vuorille. Mut urheilun kannalta tämäkin. :) Ja maisemat ainakin olivat kauniit.

Kyltin lähelle päästyämme meidän sinnikkyys palkittiin. Siinä tosi turisteina kuvia otellessa yksi mies yhdestä miljoonatalosta huusi, et halutaanko tulla ottamaan kuvia sen parvekkeelta. Et se ei yleensä anna tälläisiä tarjouksia, mut me voitais tulla. Ja mehän mentiin. Siellä oli kaksi nuorta hyvännäköistä miestä, mut Nannalta meni mahikset, kun sillä oli vahingossa sormus (kyllä, Rajalin) vasemmassa nimettömässä. Sormus ei mahtunut keskariin, kun oli niin kuuma. Mulla ei ollut sormusta, mut niille tuli varmaan joku oikosulku, kun eivät tajunneet pyytää mua treffeille. Noh, eivat tienneet mita menettivat.

Niin ja ollaan nähty täällä tosi paljon julkkiksia, mut ei olla vaan tunnistettu vielä yhtään.

Tanaan illalla lennetaan Las Vegasiin. Nyt on jannat ajat, kun ei tieda pelaako sita itsensa miljonaariksi vai tuleeko sita mentya naimisiin. Joka tapauksessa pitakaahan peukkuja!

Päivä 239 - Fiji 2

Nyt onkin vaikea valita oikea paiva otsikkoon. Elimme nimittain viime lauantain kahteen kertaan, kun ylitimme +12 tunnin aikavyohykkeen lentaessamme Fijilta Los Angelesiin. Ja siksi pitkin pahkailla, et laskeeko lauantain kahteen kertaan vai mita. Tassa tovin pahkailtyani laskin sen kahteen kertaan. Nain ne ongelmat vaan ratkeaa. Ai etta.
Fijin reissun kolme viimeistä yötä oleilimme Love Island sarjan kuvauspaikoilla Bounty-saarella. Saari on pienempi kuin Mana-saari, kävellen tai kanootilla sen kiersi ympäri noin 20 minuutissa. Ja minä tykkäsin. Jopa enemmän kuin Manasta.

Kauniiden saarien, parin pilvettömän päivän ja täysylläpidon lisäksi paras juttu Fijillä oli suomalaispariskunnan, Jennan ja Paulin, tapaaminen Bounty-saarella. Tapaaminen tapahtui iltapäiväkahvilla, jossa Nanna kovaan ääneen tokaisi minulle Jennaan ja Pauliin nyökkäillen, että onneksi noikin otti kaksi keksiä kerralla, ettei tartte hävetä niin paljon. Vielä siinä ehdimme parhaimmat keksimuistot lapsuudesta kertailla, ennenkuin Pauli paljasti heidänkin olevan Suomesta.

Loppuajan vietimmekin suureksi osaksi neljästään. Täytyy sanoa, että Jenna ja Pauli olivat ensimmäiset rennot suomalaiset reppureissaajat, jotka olemme tavanneet tällä reissulla. Ja ai että, kun meillä oli hauskaa! Hyviä juttuja aamusta iltaan. :D Kyllä se on vaan niin paljon helpompaa tutustua ihmisiin ja olla oma itsensä, kun saa puhua omaa äidinkieltään. Ja arvatkaa mitä?! Meidän hyvä tuuri ei loppunut vielä tähän, Jennalla ja Paulilla oli sama lento Los Angelesiin kuin meillä. Jatko-osa siis luvassa. :)

Paiva 231 - Fiji

Bula! Lennettiin Uudesta-Seelannista Fiji-saarille viikko sitten torstaina. Eka yo vietettiin Nadissa paasaarella. Parin viikon takaisen hirmumyrskyn aiheuttamista tulvista oli joitakin vahinkoja nakyvissa, muttei enaa paljoa.

Meidan oli tarkoitus ostaa Nadista reissu Yasawa-saarille, mutta Fijin korkea hintataso yllatti ja paadyttiin edukkaampiin Mamanuca-saariin. Kuulemma saariryhmat eivat juurikaan eroa toisistaan. Sama aurinko paistaa mollottaa ja hiekka on yhta valkoista. Kuitenkin vinkkina Fijille suuntaaville: kuulemma Fijin todellisen kauneuden nakee suuntaamalla reippaasti pohjoiseen. Meilla ei ikava kylla aikataulut natsanneet kahteen laivayohon. Ja tyytyvaisia ollaan oltu taallaakin. :)


Nadin jalkeen ekat viisi yota vietettiin Mana-saarella, jossa on kuvattu jenkkisarja Selviytyjat. Viereisella saarella taas on kuvattu Cast Away-leffa! :) Meilla oli varsinainen kookos-teemaviikko kun osallistuttiin hostellin jarjestamiin tyopajoihin. Tehtiin kookospalmun lehdista korit, kookospahkinan kuorista koruja ja opeteltiin seka vihrean (vauvakookos) etta ruskean (se normaali) kookoksen kuorimista/rikkomista. Paastiin tietty myos maistelemaan kookosmaitojen ja -lihojen eroja. Naminaminam! :P


Vikana paivana Manalla kaytiin paikallisessa koulussa vierailulla. Tama oli erityisen sydanta lammittava kokemus. <3 Luokkahuone oli ulkona, oppilaat 8-10-vuotiaita ja aiheena englannin alkeet. Lapset lukivat meille innoissaan kirjoja ja me autoimme parhaamme mukaan. Elli alkoi jo haaveilemaan opettajan ammatista. :)


Manalla kaytiin myos melomassa. Elli atleettina kiersi ympyraa mun ymparilla kun itse keskityin lauleskeluun. :D Niin ja hei kattokaas kuin mageet letit plikka teetti!


Eilen muutettiin Bounty-saarelle. Tama vaikuttaa ihan superkivalta! Viela kaksi yota Fijilla ja sitten nokka kohti jenkkilaa. Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin. Uutispimento painaa lahes puhtaan netittomana.

Paiva 223 - Uusi-Seelanti

Nyt tulee paljon tekstia, joten tayttakaapa kahvikuppi ja ottakaa mukava asento :) Ja niille, jotka eivat jaksa lukea: meilla on kaikki edelleen hyvin ja tuntuu hyvalta, vahan ikava Ausseihin.

Omalla kipinavuorollani jatin Nannan nukkumaan ja vahtimaan laukkuja ja suuntasin pariin matkatoimistoon etsimaan meille sopivaa bussimatkaa. Otimme siis kayttoon plan B:n: Hopp-on / Hopp-off bussimatka ympari pohjoissaarta. Nain lyhyen ajan matkalaisille ei ollut kuin kaksi eri bussireittia tarjolla; toinen kiersi enemman rannikolla toinen sisamaassa. Sisamaa-vaihtoehto kiinnosti enemman ja lisaksi taman vaihtoehdon yksi pysahdyspaikka oli Taru sormusten herrasta -leffan kuvauspaikka, joten valitsimme taman bussireitin.

Eri bussireiteille on maaritelty minimiaika ja minimiajassa reissaavat joutuvat vaihtamaan kaupunkia lahes joka paiva. Meidan reitilla se on nelja paivaa, mutta tehdaan se viitena paivana. Ensimmaisen yon olimme Rotoruassa, toisen Taupossa ja kaksi viimeista National Parkissa. Paivisin siis olemme matkanneet kaupungista toiseen. Matkaan kuluu lahes koko paiva, kun pysahdellaan eri nahtavyyksissa ja kaupungeissa. Matkanvarrella seka kaupungeissa on tarjolla valtavasti eri aktiviteettia: laskuvarjohyppya, maastopyorailya, maori-kulttuuriin tutustumista, melontaa, koskilaskua, purjehdusta, helikopterilennatysta, monkijoilla ja vesijeteilla ajoa, pallon sisalla pyorimista rinnetta alas, yms. Me olemme tehneet Hobbittilandia kierroksen (mm. Taru sormusten herrasta -leffan kuvauspaikka) seka luolakierroksen. Muuta emme ole ehtineet, kun olemme vastailleet niin ahkerasti teidan lukuisiin kysymyksiin, joita viime kommentointiosioon lahetitte ;)

Hobbittilandia kierros oli ensimmaisena paivana ennen Rotoruaan saapumista. Itsehan en ole jaksanut katsoa kuin tunnin ensimmaisesta Taru sormusten herrasta -leffasta, joten mitaan ennakko-odotuksia ei ollut. Hobittilandia oli idyllinen ja oli kiva kuunnella tarinoita paikan rakentamisesta seka elokuvien kuvauksista. Ehka seuraava leffankatsomisyritys sujuu huomattavasti paremmin. :)

Rotoruaan saavuimme vasta kuuden aikaan illalla ja koimme mukavan yllatyksen, kun paasimme kahden hengen huoneeseen. Jee, omaa rauhaa! Lisaksi hostellissa oli ulkouima-allas. Tuli ihan Suomi mieleen, kun polskahti lampoiseen veteen ulkoilman ollessa noin 15 astetta. Muutenkin tama pohjoissaari muistuttaa vahan Lappia, toki taalla on huomattavasti enemman korkeuseroja.

Toisen paivan aamuna kavimme kavelemassa ennen bussimatkaa Taupoon. Taupon matkalla pysahdyimme mm. mutalahteille ja samalla tajusimme mista Rotoruassa aika ajoin haistamamme palaneen kumin haju oli peraisin. Alla olevan kuvan kaltaisia mutalahteita oli siella sun taalla.

Lisaksi pysahdyimme Huka Falls nimisille putouksille. Se ei ollut korkea putous, mutta virtaus valtava ja veden vari kasittamattoman turkoonsininen.

Taupossa olisi ollut tarjolla mm. purjehdusta, mutta luotimme siihen, etta kippari-Ossi vie meidat viela joskus purjehtimaan ja siksi valitsimme kavelyreitit purjehduksen sijasta.

Seuraavana paivana lahdimme kohti National Parkia. Matkalla pysahdyimme ainakin pikkupuroon tayttamaan vesipullot seka Waitomo nimisessa kylassa. Waitomo on tunnettu luolista, joissa on glow- wormeja. Olisiko suomennos hehkumatoja, en tieda. Joka tapauksessa kaivoksessa oli matoja, jotka hehkuivat. Osallistuimme kavelykierrokseen kaivokseen. Madot nayttivat ihan tahtitaivaalta, kaivoksessa oli aina 14 astetta lamminta ja tuntui mielettoman kirkkaalta, kun tuli takaisin auringon valoon. Alla kuva luolan seinasta.

National Parkiin saavuimme ennen iltahamaraa. Taalla on ainakin kaksi isoa tulivuorta ja niita katsomaan ehdimme viela ennen hostelliin saapumista.

Taalla on laskettelukeskuskin, mutta talla hetkella ei lunta. Ja taalla kuulemma pystyy lasketella kraaterissa. Wow sanon mina :) Lisaksi taalla voi tehda paivavaelluksen tulivuoren yli. Se kuulosti kiinnostavalta, mutta vaellusvarusteiden puuttuminen laittoi meidat mietteliaaksi. Kengat ja takit olisi voinut vuokrata hostellista, mutta meilla ei ollut edes kunnon sukkia mukana, joten emme alkaneet riskeeraamaan, vaan jatimme vaelluksen valista. Sen sijaan teimme oman lahes kolmen tunnin vaelluksen :) Maisemista jouduimme kylla tinkimaan.

Tanaan aamulla meilla on seinakiipeilya ja iltapaivalla meita odottaa viiden tunnin junamatka takaisin Aucklandiin. Ainiin, paasiaista me ei kauheasti ehditty juhlimaan, mut saatiin me silti muutamat suklaamunat.

Terveiset Suomeen!

Päivä 218 – Matka Uuteen-Seelantiin

Yhyy byhyy, syvää murhettä ja itkua. Takana ihana Australia! :(

Mutta jeejeejee, sulaa iloa ja onnea. Kolme uutta maata odottavat valloitusta. :)



Ollaan tämän tekstin kirjoitushetkellä Uudessa-Seelannissa, Aucklandin lentokentällä, jonne saavuttiin pari tuntia sitten. Kello on nyt noin kaksi yöllä ja päätettiin jäädä lentokentälle yöksi. Yritetään saada aamulla lento eteläsaarelle, joka on kuulemma pohjoissaarta kauniimpi. Uusi-Seelanti jakautuu kahteen saareen ja meidän lento oli pohjoisemmalle. Ei me Suomesta lähtiessä tiedetty koko maasta mitään, arvalla taidettiin valita, minne lento laitetaan. Eli nyt yövytään täällä ja toivotaan, että saadaan aamulla edukkaat jatkolennot. Elli totesi, että onneks meillä jakautuu niin selkeästi, kumpi on aamu- ja kumpi iltaihminen, niin voidaan ottaa kipinävuorot. :D Elli nukkua posottaa jo toista tuntia ja meikäläinen kuittaa tyytyväisenä yövuoron.


Meinasi iskeä tenka på lentokoneessa kun täytettiin semmosia maahantulolappuja, joissa oli kysymyksiä myös viisumeista. Sillä hetkellä juolahti ekan kerran mieleen, jotta tarvittaisiinkohan me tähänkin maahan viisumit. Pienellä jännityksellä suunnattiin passintarkastukseen, mutta tsadaa, läpi meni niin jotta pätkähti. Tarkastettiin jälkikäteen lentokentän sivuilta, että Uudella-Seelannilla on lista viisumivapaista maista (riippuen tietty kuinka kauan aiot maassa oleskella). Ilmeisesti Suomi kuuluu kyseiselle ”vihreälle listalle”, jei!

Haha jos luultiiin, että Australiassa ollaan tarkkoja, ketä maahan päästetään, missä aikeissa ja mitkä eväät mukana, niin Uudessa- Seelannissa tuntuu olevan vielä tarkempaa. Jo lentokoneessa eräs vanhempi herrasmies ystävällisesti varoitti meitä ottamaan kaiken ruoaksi käsitettävän pois laukuista, koska tänne ei saa tuoda MITÄÄN. Oltais voitu saada meidän omenoista kumpikin 400 dollarin sakko ilman varoitusta. Ellin laukku tutkittiinkin ”elintarvikekoiran” toimesta. Ruokapoliisi halusi tietää, milloin omena on otettu pois laukusta ja tyytyi onneksi lentokone-vastaukseen.

Passintarkastusjonossa tuumailin Ellille, jotta saakohan täällä edes yskiä kun on niin pirun tarkkaa. Luonnollisesti heti jostain kuului ”Ai hei, muitakin suomalaisia.” Tuo ei onneksi ollut niin paha moka kuin yleensä. Tuntuu että aina kun puhuu jotain tyhymiä tai vuodattaa syvimmät tuntonsa, jostain pompsahtaa suomalaisia, vaikka muuten niitä ei näy koskaan. Kiva siinä sitten jälkikäteen korvat punaisena miettiä, mitäköhän sitä tuli taas höpistyä. Pahin oli ehkä Manlyssä, jossa aamupalapöydässä ehdin Ellille avautua kokonaisen sieluni verran elämää ennenkö virolainen poika malttoi todeta, että hänkin osaa suomea, ”mutta en minä kuunnellut”. ETPÄ!

Mutta vielä lisää tarkasta meiningistä. Kun lopulta päästiin passintarkastukseen asti, lievästi virkaintoinen passintarkastusnainen otti oikein asiakseen haastatella meitä. Ohessa erittäin vapaa suomennos osasta keskustelua:

Passintark: Mitä meinaatte tehdä ja missä yöpyä?
Me: *syvä hiljaisuus (meillä ei oikeastaan ollut varsinaista suunnitelmaa)
Passintark: *kulmien kurtistelua
Nanna: Ööö, yritetään saada lento Queenstowniin.
Passintark: Miten te sinne meinaatte keskellä yötä päästä? Ei sinne tänään lähde enää lentoja. SIIS missä te aiotte yöpyä? *lisää kulmien kurtistelua
Elli: Jos ei saada lentoa, jäädään Aucklandiin ja yövytään jossain hostellissa... *ja kauhiasti lisää seliseliä
Passintark: Mistä aiotte löytää hostellin? -Ai kaupungilta, no millä aiotte päästä kaupunkiin? *hiekan rahinaa sieltä

Tuo oli siis vain ote keskustelua. Kyllä mulla jossain vaiheessa kävi mielessä, että kaikenko nuo haluavat tietää. Odotin, koska se kysyy, onko mulla muita kenkiä mukana kuin jalassa olevat flipflopit. Elli epäili, ettei kysynyt, koska näki tennarit roikkumassa laukun hihnassa. :) Lopulta virkanainen rauhoittui vasta kun kuuli, että ollaan reissattu Ausseissa 8 kk ennen naapurimaahan tuloa. Ajatteli kai, että kaikki pahuudet on toteutettu jo siellä. Mutta siis, vedän johtopäätöksen, että ollaan pirun hyvässä turvassa tässä maassa kun täällä on niin tarkkaa. Vieraan maan omenatkaan ei hyökkää kimppuun, huh!

*************************************************
Päivitys tilanteeseen 18 tuntia myöhemmin: Ei saatu lentoja, joten päätettiin jäädä koko viikoksi pohjoissaarelle. Tai siis oltais saatu lennot, mutta ne olivat liian kalliita näin lyhytaikaiselle maan valloitukselle. Ei silti lannistuta, onpahan taas syy palata joskus takaisin. :) Ja varmasti on pohjoissaarellakin paljon nähtävää.

Otin kaiken irti kipinävuorostani kun kerrankin sai luvan takaa valvoa. En nukkunut koko yönä, joten suht väsyneenä sammahdin hostellin olkkariin kun aamuysin aikaa päästiin paikalle ja jouduttiin odottamaan huoneita muutama tunti.


*************************************************

Suunnitelmissamme on lähitulevaisuudessa laittaa tänne blogiin yhteenvetoa Australian ajasta. Ainakin teemme haastattelutyyppisen kysymyspatterin, johon kumpikin vastaamme. Kysymykset jotain tyyliin: Paras paikka Ausseissa? Mukavin tyyppi? Huonoin ruoka? Jne jne. Jos tulee mieleen kysymyksiä, joita haluaisitte ”haastatteluun” sisällytettävän, laittakaahan kommentteina tähän tekstiin. :) Paras kysymys palkitaan parhaalla vastauksella.

Päivä 216 - Great Ocean Road

Maanantaina ja tiistaina kolusimme läpi Melbournen eteläpuolella olevan kauniin rantatien Great Ocean Roadin. Teimme sen kahden päivän ja yhden yön mittaisena ryhmämatkana ja kyllä kannatti. Opas Jude oli mitä mainioin hyvine vitseineen sekä tietopaketteineen ja tuntui, että yksi päivä olisi ollut liian lyhyt kaiken tuon näkemiseen.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Great Ocean Roadin etelänpuoleiseen päähän suureksi osaksi sisämaassa. Ennen Great Ocean Roadille päätymistä pysähdyimme Logan’s Beachillä sekä Tower Hillissä, joka on tunnettu tulivuoresta sekä kenguruista, koalista ja emuista. Näimme kaikki muut, paitsi ei kenguruita. Paikka oli ihan ok, mutta jotenkin meillä molemmilla oli sellainen fiilis, että nyt on nähnyt niin paljon kauniita rantoja ja paikkoja, että nämä eivät oikein enää tuntuneet miltään.

Reilun puolen tunnin ajon päästä saavuimme Great Ocean Roadille. Kävimme useissa eri näköalapaikoissa: Bay of Islandissa, Bay of Martyrsissa, the Grottossa ja London Bridgessä. Ja ne olivat uskomattoman kauniita! Sai saman tien perua edellä mainitut puheet minkään tuntumisesta miltään. :)

Useimmiten, kun näkee kuvan Great Ocean Roadista, siinä on kuvattu 12 Apostolia. Näitä katsomaan saavuimme juuri ennen auringonlaskua.

Pingviinit rantautuivat päivittäiseltä kalastusreissulta 12 Apostolin juureen auringonlaskun jälkeen. Muutamat onnekkaat meidän ryhmästä näkivät tämän, tai ilmeisesti pingviiniryhmän varjon. Me saavuimme paikalla aavistuksen liian myöhään. Mut ei hätiä mitiä, ei meidän taskulamppu olisi muutenkaan valaissut riittävästi ;)

Tämän jälkeen lähdimme kiireen vilkkaa Port Campbell nimiseen kylään, missä yövyimme. Illalla meillä oli maittavat grillailut ja halukkaat lähtivät kylään juhlimaan. Toinen meistä nukkui taas onnensa ohi, arvatkaapa kumpi?

Toinen päivä oli jälleen toimintaa täynnä. Ensimmäiseksi menimme oppaan suosikkipaikkaan Loch Ard Gorgelle.

Tämän jälkeen kävimme uudestaan katsomassa 12 Apostolia. Halukkaat saivat osallistua helikopterilennätykseen Great Ocean Roadin yllä. Nanna osallistui ja oli kuulemma vain suu auki ihaillut kaunista rantaviivaa.

Kävimme vielä Gibson’s Stepseillä ennen tunnin ajoa sademetsään, jossa teimme puolen tunnin kävelyn, mutta se ei ollut juuri mitään. Toivoin vain äkkiä pääseväni takaisin rannalle. Lounastimme Apollo Bayssä ja soimme jälkiruuaksi Australian parasta jäätelöä. Aijaijaijai kun oli hyvää! Tämän jälkeen ajoimme rantatietä kohti Bells Beachiä ja Torquaya pysähdellen harvinaisten liikennemerkkien kohdille sekä muutamalle näköalapaikalle.

Bells Beachille saavuimme iltahämärässä. Siellä oli tällä hetkellä surffauksen maailman cuppi ja järjestysmiehet eivät päästäneet meitä rannalle. Tylsää. Silti näimme suuren joukon kenguruita aivan tien vieressä. Jei! Meidän opas oli ihan hullun huippu. Nauroin sen jutuille sekä törttöilyille niin paljon, etenkin loppumatkasta.

Torquay on surffauksen mekka ja Ripcurlin sekä Quicksilverin koti. Siellä on surffikauppoja pilvin pimein, mutta olimme niin myöhään liikenteessä, että kaikki olivat kiinni. Silti paikka jäi kutkuttamaan minua niin paljon, että jouduin palaamaan sinne seuraavana päivänä J Bells Beachillä olevia Ripcurlin surffikisoja en nähnyt, kun Torquaysta ei ollut kuljetusta sinne ja muutenkin minulla oli aikaa liian vähän. Torquay sen sijaan oli bueno!

Päivä 212 – Melbourne

Taas on paikkaa vaihdettu ja uudet tuulet haisteltavana. Lähdimme Australian suurimmasta kaupungista Sydneystä toiseksi suurimpaan kaupunkiin Melbourneen maanantai-iltana. Bussimatka kesti noin 11 tuntia ja maksoi 65 dollaria (edullisempi kuin lentokone tai juna). Voin suositella yöllä matkustusta, koska aika menee nukkuessa ja säästää yhden yön majoituksen.

Ollaan oltu täällä nyt neljä päivää, mutta kovin paljoa en ole ehtinyt näkemään. Taisi iskeä syysflunssa päälle. Vietin yhden kokonaisen päivän nukkuen ja muutkin päivät ollut semiheikko happi. Tulopäivänä kuitenkin tsempattiin ja käytiin hostellin alakerrassa järjestetyssä ilmaisessa juusto- ja viinimaisteluillassa. Oli ihan ok, muttei viivytty pitkään. Toinen hostellin tarjoama tapahtuma oli kiertokävely keskusta-alueella. Oppaana oli tosi-Melbournelainen Phill, joka näytti meille parhaat ostos- ja ruokapaikat, ”salakahvilat ja -kapakat”. Ei niissä oikeasti mitään salaista ole, niitä ei vain kuulemma löydä jos ei tiedä. Paitsi ehkä vahingossa.




Seuraavat kuvat on Centre Placelta, joka on nätti pikku kävelykatu täynnä edullisia kahvilatyyppisiä ruokapaikkoja. Muutenkin Melbourne vaikuttaa edukkaammalta paikalta kuin Sydney. Muttei tämä muuten ole yhtä hyvä. Sydney on edelleen mun tosirakkaus. <3




Elli nohevana tyttönä selvitti etukäteen aikaa sitten, että Melbournen F1-kisat ajetaan tänä viikonloppuna ja että päästään nauttimaan kisatunnelmasta. Pikainen googletus taisi kuitenkin koitua kohtaloksi ja näyttää edeltävän vuoden aikataulua tai jotain. Kisat ajettiin oikeasti pari viikkoa sitten, kun oltiin vielä turvallisesti Sydneyssä. Asia selvisi meille päivän varoitusajalla eikä sitten lähdetty hosumaan ja muuttamaan suunnitelmia. Minulle tapahtunut oli maailman toiseksi paras vahinko (paras olen minä, terveiset iskälle ja äitille), koska rehellisesti sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa koko formulat. :) Mutta kyllä mua Ellin puolesta harmitti. Onneksi Elli otti asian tosinaisen tavoin huumorilla eikä lannistunut moisesta. Ens kerralla sit!

Melbournessa EI siis ole käynnissä formulat, mutta sen sijaan Komediafestivaalit on. Festarit ovat rantautuneet hostelliimmekin asti. 3 Time Offenders –niminen hassutteluryhmä esiintyy kolme kertaa viikossa hostellin cinemahuoneessa (pieni auditorio). Kävin katsomassa esityksen torstai-iltana ja kyllä mua pari kertaa naurattikin. Eka ja vika mies(+kitara) vetivät härskejä lauluja ja välissä oli stand up –äijä. Koko ryhmän yksi yhtenevä aihealue oli kuitenkin mielestäni hieman liian kapea vaikka luulinkin olevani suuri alapäähuumorin ystävä. On alkanut ilmeisesti pipo tiukkenemaan matkan varrella tai sit en ymmärtänyt kuin ”ne” vitsit.

Perjantai oli shoppailupäivä, saldona Ellille täydelliset farkut. Hartaan häpeilemättömänä voisin todeta, että jokainen nainen tarvitsisi Minut mukaansa farkkuostoksille. Pitkäjänteisellä suostuttelulla ja lopulta melkein pakottamalla sain Ellin kokeilemaan neljä numeroa pienempiä farkkuja kuin mitä hän normaalisti ostaa. Ja niillähän se täydellinen onni löytyi.<3 Oma onneni jäi laihaksi ja kukkaro paksuksi kun mukaan tarttui vain legginsit. Olemme alkaneet varustautua hyiseen Uuteen-Seelantiin, jonne lähtö on ensi viikolla. Australian outleteista voin sanoa sen verran, että DFO:issa on paljon paremmat tarjoukset kuin Harbour Towneissa.

Illalla käytiin kiertämässä Fitzroyn kaupunginosan baarikadut. Yhdessä piipahdettiin sisälläkin live-musan houkuttelemana. Kitaristi soitti Gibsonin punaisella päärynällä. :) Yhden puolikkaan illan nähneenä voisin todeta, että Melbournessa kansa on paljon enemmän ja aiemmin känässä kuin Sydneyssä. Meille riitti tällä kertaa meikäläisen flunssasumu, joka piti huolen aikaisesta kotiinpaluusta.

Hihii, ja jäätiin yks päivä hissillä jumiin! :D Mutta ei hätiä mitiä, Elli hoisi tilanteen kylmän rauhallisesti soittamalla apujoukot paikalle hissin puhelimella. Itsehän kannustin vieressä valokuvaamalla. (Hei, on sekin tärkeä tehtävä! Jos meitä ei olisi löydetty kuin ”vasta liian myöhään”, FBI ja CSI olivat saaneet kamerasta selville, mihin aikaan kamaluus tapahtui ja että apuakin yritettiin saada.)