5 kk myöhemmin...

Päätimme palkita blogimme innokkaimman lukijan Australian matkalla. Toisen plikoista on tietty lähdettävä oppaaksi ja tällä kertaa nakki napsahti minulle. Tosi ikävää. ;) Lähtö joulun jälkeen, paluu tammikuun puolivälissä. Pitäisköhän viedä edellisellä matkalla hajonnut rinkka jo korjaukseen..?

Päivä 263 (+1) – Kotona ollaan!

Otsikko kertoo tärkeimmän. Turvallisesti takaisin äitinsä lihapatojen ääressä on kumpainenkin. <3

Matka New Yorkista Helsinkiin ei sujunut täysin kommelluksitta. NY-Lontoo-lento oli myöhässä eikä edes juoksuksi laittaminen saanut meitä ennättämään jatkolennolle Lontoosta Helsinkiin. Itkuhan siinä meinas tulla lentoyhtiön tiskillä kun oltiin jo niin täpinöissämme Suomeen paluun kanssa. Onneksi saatiin suoraan uudet lennot tilalle, koska missattiin lento meistä riippumattomista syistä. 

Noh, ikävä kyllä kaksi seuraavaa Helsingin lentoa oli jo buukattu täyteen. Tässä kohdin Elli uhkas vetää itkupotkuraivarit. Lopulta jouduttiin kiertämään Frankfurtin kautta Helsinkiin. Mietittiin sen olevan kohtaloa, koska ollaan reissun aikana muistettua hokea ’Saksa on paska maa’. 

Frankfurtin lennolla täpinä oli jo siinä pisteessä, että Elli kiskas kahvimaidot meikäläisen housuille. Minä raukka pahaa aavistamattomana siinä nukkua pussutin. Heräsin hihitykseen ja siihen kun Elli kuivas mun housuja paperilla. Noh, ei tässä vielä mitään, mutta seuraava Ellin avaama maitonappi meni mun hupparille! :D

Ja jotta ei liian hyvin olisi mennyt, mun matkatavaroita ei ilmaantunut Helsingin hihnalle lainkaan. Veikkaan, että jonnekin Eurooppaan ovat hukkuneet. Harmittaa kuin pientä eläintä. Onneksi sentään Ellin rinkka tuli, niin pääsi plikka suuntaamaan tavaroineen Pohjanmaalle.

Yli vuorokauden matkankäynnin jälkeen lopussa kiitos seisoi kun meitä oli vastassa ihan paras vastaanottokomitea! Laukkupettymys unohtui hyvin nopeasti vanhempia, siskoja ja kummilikkaa halatessa. <3 Tässä poseeraamme kyltin kanssa, minkä ne oli meille väsänneet: 

Väsyneet, mutta sitäkin onnellisemmat matkaajat

Ja hahahahhaaa hehheeeheee! :DDD Kun aiemmin blogissa varoittelin, ettei lentokentällä kannata säikähtää mun ja Ellin edessä kulkevaa ’ylileveä kuljetus’ –kylttiä, niin tässä rakkaat siskoni:

Ylileveä vastaanottokomitea :D

Ellillä oli vielä oma vastaanottokomiteansa odottamassa Parkanon asemalla. Ja kuulemma matkaeväiden kera. :) Kuin ihania äidit voi olla?! <3 Jos jotain on reissussa opittu, niin ainakin arvostamaan perheitämme ihan uusissa sfääreissä.

Oi maamme Suomi, oli ihan huippufiilis palata kotiin! Vielä kun tulis mun laukutkin. Venailen täällä porukoitten luona peukut pystyssä. Ja ihmettelen, mikäköhän se paljon puhuttu jet lag on. En nukkunut toissayönä lainkaan ja viime yönä vain kuutisen tuntia. Ja niin vaan pois tiähensä pirteänä blogipeipposena täällä jo kukutaan.

Päivä 262 – New York

Se on kuulkaas käynyt niin, että viimeinen päivä menossa. Aivan mahtavat 8,5 kuukautta takana, joten vähän haikeat fiilikset luopua reppureissailusta. Silti kova halu päästä takaisin Suomeen näkemään teitä ja kuulemaan teidän kaikkien kuulumiset. Ja siihen normaaliin arkeenkin. Näin reissatessa sitä huomaa, kuinka paljon kaikille on ehtinyt tapahtua näinkin pienessä ajassa. Aamulla meillä molemmilla oli hirveä täpinä päällä, kun ystäviltä oli tullut viestejä ja kyselyitä Suomeen paluusta. Nyt on jo pystynyt sopimaan treffejä ja samalla se Suomeen palaaminenkin on konkretisoitunut. Jee, ollaan niin innoissamme!!

Niin joo, pitikös mun kertoa meidän New Yorkin ajasta, vai mitä?! Vietimme täällä 8 päivää ja kaupunki on ollut mitä mainioin. Täysin maineensa veroinen shoppailijan paratiisi. Lisäksi kauniita rakennuksia, paljon puistoja ja muutenkin hyvä ilmapiiri. Ehkä ainut kaupunki, jonka kiertämiseen 8 päivää tuntuu liian vähältä. 

Kaupunki vain jatkuu, ja jatkuu ja jatkuu...

Koska New York on viimeinen kaupunkimme, tarkoitus täällä oli heittää rinkan 8 kuukautta käytössä ollut ja aurinkorasvan tahrima sisältö roskiin ja ostaa uutta tilalle. Siihen Manhattan tarjosi oivan mahdollisuuden valtavine vaateliikkeineen ja tavarataloineen. Kävimme myös yhtenä päivänä New Jerseyn puolella sijaitsevassa Woodburyn Outletissa, jossa löytyi merkkivaatteita edullisesti. Rinkat ovat siis täynnä uutta tavaraa, (Nannalla niin täynnä, että joutui ostamaan uuden matkalaukun avuksi) ja matkabudjetti kulutettu onnistuneesti loppuun!

Woodbury Outletista löytyi kaikkea kivaa, ja osa niistä tarttui mukaankin.

Ehdimme shoppailun lomassa tehdä paljon muutakin (erityisesti maistella juustokakkuja ja bageleita). Nyt on New Yorkin eri kaupunginosat kierrettynä sekä Staten Island ja Vapaudenpatsas nähtynä. Nanna vähän pettyi Vapaudenpatsaan pieneen kokoon. Toinen totaalinen pettymys oli Guggenheimin museo. Eihän siellä ollut oikein mitään. Vain yksi valokuva- ja yksi maalausnäyttely. Pettymys saattoi johtua osin siitä, että yksi osa museosta oli rakenteella. Mutta silti se ei tuntunut miltään verrattuna Bilbaon vastaavaan.

Brooklyn Bridge illalla.

Kaupunkikuvaa Manhattanilla.

Aivan mieletön juttu sen sijaan oli Memphis-musikaali Broadwayllä. Kyllä ne vaan osaa! Siellä meille sattui pieniä kommelluksia, kun palasimme väliajalta muutaman minuutin myöhässä ja menimme vahingossa yhtä kerrosta omia paikkojamme alemmaksi istumaan. Mutta minkäs teet, kun siellä oli pimeätä ja vaikea tunnistaa oikeaa kerrosta. Lisäksi siinäkin kerroksessa oli 17D ja 18D vapaana. Meitä vähän nauratti, kun yhtäkkiä tajusimme, että lavaa ei tarvinnut katsoa alaspäin. Näkymä oli huomattavasti parempi, kuin meidän omilla paikoilla. Ja kerran kukaan ei tullut ajamaan meitä pois, niin jäimme uusille paikoille tyytyväisinä esityksen loppuun.

Central Park oli valtava ja etenkin viikonloppuna paikka vilisi ihmisistä ja esityksistä. Nanna bongasi John Lennonin muistomerkin, minä yritin etsiä Katan ja Nikon suosittelemaa pirtelöpaikkaa, mutta puisto oli siihen liian iso (homespäänä kun olin unohtanut kaikki koordinaatit). Jäipähän jotain seuraavaan kertaan. Lisäksi Wall Street, Union Park, Times Square yms. nähtynä ja paljon Starbucksin kahvia juotuna.

Central Park

New Yorkin aika ei kuitenkaan ollut ihan yhtä loistoa, otimme meinaan heti ensimmäisenä päivänä kovasti yhteen. Niin kovasti, että alkupäivät kiersimme kaupunkia erillämme. Siinä taisi koko kahdeksan kuukautta kasaantua yhteen päivään. Voi harmituksen harmitus! Onneksi kuitenkin nyt ongelmia selvitetty ja molemmat paremmilla fiiliksillä.

Enää pari tuntia lentoon, pian siis nähdään oikeasti!!

Päivä 255 – San Francisco ja Palo Alto

Täällä on vielä sunnuntai, joten yhtään ei tule myohässä: Hyvää äitienpäivää äidit! <3

Oli unohtua blogin päivitys vähäksi aikaa kun on pitänyt niin joka paikkaan hosua. Lisäksi tässä kävi niin hassusti, että Elli laittoi mut kirjoittamaan uudestaan kun kirjoitin viimeksi kuulemma liian lyhyestä ajasta. Höh ja pah, ei mennyt meikäläisen huijausyritykset läpi. :D Mutta lopputuloksena siis tekstiä pitkästi ja puuduttavasti, joten kuppi kaffia kätöseen ja hyvä asento huudettu. 

Vietettiin kaksi ihanaa viikkoa Lotan ja Arton luona Palo Altossa, josta on noin 40 minuutin matka San Franciscoon. Palo Alto on raikas ja jenkkimittakaavassa erittäin terveen oloinen kaupunki, jossa sijaitsee huippuyliopisto Stanford. Siellä tutkijavaihdossa on huippututkija Arto, jonka kanssa elämää jakaa huippuystävämme Lotta. Päätettiin tietenkin kyläillä heillä kun jenkkilässä asti ollaan ja päästiinkin harjoittelemaan jenkkikotirouvan elämää oikein olan takaa. 

Lotta maailman tarmokkaimpana ja aikaansaavimpana tytöntyllerönä oli myös huippu matkanjohtaja. Päästiin touhuamaan kaikenmoista mukavaa ilman että olisi tarvinnut itse suunnitella mitään. Oltiin vähän niinku all inclusive –lomalla plus vielä ohjelmapalvelu päälle. Jos normi täyden palvelun loma ois leffana 3D, niin kuluneet kaksi viikkoa ois varppina 4D. :D Hehee, taas uusia termejä lanseerataan. Tai no ei ehkä termejä, mutta mielikuvia. Mistä tulikin mieleen, että ollaan alettu vähentää valokuvien ottoa, koska kaksi 4 gigan korttia alkaa olla täynnä. Ollaan ruvettu ottamaan valokuvien sijaan muistikuvia.

Joo ja lörpötyksestä asiaan. Eli mitäs siellä sit tuli tehtyä. Ainakin ollaan urheiltu enemmän kuin koko reissun aikana aiemmin. Majapaikkamme taloyhtiöllä oli uima-altaan lisäksi oma kuntosali, jota käytimme suht ahkerasti. Superliikkujaisäntäparimme järjesti meille myös 3,5 tunnin vaellusreissun Kalifornian punapuumetsissä. En tiedä, voisiko vaellusmaastoamme kutsua vuoristoksi, mutta paljon oli nousua joka tapauksessa. Alkoi saada ns. perstuntumaa eli suomeksi sanottuna tuntumaan matkassa löystyneissä persuksissa. 

Arto potkaisee kihlattuaan (ei oikeesti osunut)

Suurta roolia kotirouvailussa näytteli tietysti shoppailu. Käytiin outleteissa, ostoskeskuksissa, tehtaanmyymälä-tyyppisissä kaupoissa, halpismarketeissa, tavallisissa marketeissa jne jne. Ei me ihan hirveästi osteltu, koska pelkillä rinkoilla mennään edelleen, mutta joitakin hyviä löytöjä tuli tehtyä, jee! On täällä vaan niiiiiin paljon halvempaa kuin Suomessa. Ja osa vaatteista tuli kyllä oikeasti ”heti-tarpeeseen” kun 9 kk päällä roikkuneista rentuista alkoi päivä paistaa läpi jo reiättömistäkin kohdista. :P Henkilökohtainen luxukseni oli Vera Wangin nahkasandaalit, uijuijui, rakkautta ensisilmäyksellä.

Hih, ja nyt ollaan tavallaan opiskeltu vähän Stanfordin yliopistossa kun oltiin Lotan mukana yhdellä espanjan tunnilla ja mä olin kahdella Bollywood-tanssitunnillakin! Jee, oli ihan parhautta päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Tykkäsin hulluna! Ootan jo Suomeen paluuta, jotta pääsee tanssitunneille ja omien tanssiryhmien kanssa touhuamaan. Terkut Lippareille ja NääsDancelle! <3 

Ai niin ja JOO, meinas unohtua yks juttu äskeiseen aiheeseen liittyen! Käytiin katsomassa Lotan kanssa ihan järkyttävän magee nykytanssiesitys Stanford-museossa. En nyt ala tässä jauhamaan siitä, mutta voin kertoa myöhemmin kiinnostuneille. :) Kun itse keskityin Lotan kanssa kulttuuriosioon, Elli hoiti virallisemman puolen osallistumalla Arton kanssa johonkin seminaariin. Jako oli luonnollinen, koska Elli ja Arto ovat vanhoja työkavereita. Ai että kun näin vaan kaikki palaset loksahtelee nätisti paikoilleen tässä seurakunnassa.

Soluttauduttiin yliopiston touhuihin myös osallistumalla yhteen skandinaavien grillausiltaan sekä käytiin pari kertaa lounaalla kampusalueella. Lisäksi Rinsessa pääsi kolmannen (3!!!) kerran huoltoon. Nyt se kovalevy vissiin vaihdettiin vasta oikeasti. Kuvittelisi tällä kertaa saaneen kunnon hoitoa kun pääsi ”kotikaupunkiinsa” huoltoon. Nähtiin muuten Palo Altossa edesmenneen Steve Jobsin kotitalo sekä Applen liike, jossa hän työskenteli aikoinaan. R.I.P. Steve ja mustat poolopaidat.

San Franciscossa käytiin kahtena päivänä. Eka setti sisälsi Golden Gaten sekä Pier 39 –alueen katsastuksen. Silta oli vai-kut-ta-va! Vau! Siltafriikki Myllymäki kiittää suunnittelijaa ja rakentajia (ja joo, toki myös kaikkia muita projektiin osallistuneita tahoja, ettei kenenkään tarvitse vetää herneitä nenuleihin, thihihi).

Äiti kato ilman käsiä!

Sunnuntai käynnistyi täydellisesti pannariaamupalalla perinteisessä jenkkidinerpaikassa. Aijaijai, oli herkkua, mutta vähän turhankin täyttävää. Muutenkin syötiin kuin kuninkaalliset isäntäväkemme ja välillä ravintoloiden hoivissa. ***Tähän väliin varoitus kotiväelle, jotta älkää sitten lentokentällä säikähtäkö ’leveä kuljetus’ –kylttiä, joka nykyään vaaditaan meidän eteen...***

Nam!

Toinen päivä San Franciscossa kului kierrellessä kaupunkia ympäriinsä. Nähtiin mm. Meksikolaista kansantanssia keskusaukiolla sekä tutustuttiin Little Italyyn ja länsimaiden suurimpaan China Towniin. SF on tällä hetkellä mun lempikaupunki Jenkeissä ja itse asiassa koko reissun toiseksi mukavin kaupunki (Sydneyn voittanutta ei ole). En tiedä, miten seuraavan asian nätisti ilmaisisi (joten sanon suoraan), mutta Jenkit on täynnä todella lihavia ihmisiä. En siis tarkoita tällaisia normipullukoita, vaan semmoisia, joita Suomessa sanotaan sairaalloisen lihaviksi. Eräs hostellikämppis sanoi tämän johtuvan siitä, että kaikki ruoka (etenkin liha) on täynnä joitain ihme hormoneita. En tiedä kuin totta on, mutta mua on helppo pelotella. :D Ei ihan hirveästi huvittaisi jäädä esim. vuodeksi vetämään tänne hamppareita. Noh anyway asiaan taas, SF ja Palo Alto eroavat aiemmin nähdyistä jenkkikaupungeista terveemmällä olemuksellaan. Ihmiset näyttää normaaleilta, kaupunki puhtaalta ja rakennukset kauniilta. Pohjolan Plikat suosittelee.

Kaupunkikuvaa

Satunnaisen altaalla oleskelun lisäksi aurinkoa saimme yhtenä rantapäivänä. Huristelimme puolen tunnin matkan rannikkokaupunki Santa Cruziin, joka oli vallan mukava paikka. Jenkeissä tyypillistä tuntuu olevan, että rannan yhteydessä on huvipuisto. Näin oli myös Los Angelesin Santa Monicassa. Ei käyty laitehuvittelemassa, mutta syötiin Santa Cruzissa makoisat ja superedukkaat ($4) kanaburritokset. Kaliforniassa meksikolaisia ruokapaikkoja tuntuu olevan kuin sieniä sateella tai sushikioskeja Ausseissa. 

Ihanat Riskit Santa Cruzissa

Lennettiin viime yönä New Yorkiin. Lento lähti Los Angelesista, jonne ajettiin eilen isäntäpariskuntamme kanssa. Rantareitti San Franciscosta Losiin oli hieno kokemus. Veti vertoja Aussien Great Ocean Roadille! New York on matkamme viimeinen etappi. Huijuijui, aika on mennyt hujauksessa. Tuntuu kuin olisi ollut vain parisen kuukautta pois kotoa vajaan yhdeksän sijasta. Ajatukset eksyvät yhä useammin koto-Suamehen. En meinaa malttaa odottaa, että näkee siskojen plikat, muun perheen, kaikki kaverit jne!!! Äiti-rakas, muistathan sit ne lihapullat ja muusin? Ja iskä, heitetään sit ekana Elli juna-asemalle kun tullaan (en viiti laittaa erikseen mailia). Ikävä kaikkia. Kohta nähdään, jee!

Päivä 244 – Las Vegas

Maailman uhkapelimekka katsastettuna, jeijeiwow! Nyt rahat luonnollisesti loppu ja eropaperit Elviksesta vetämässä...

Lennettiin Los Angelesista Las Vegasiin torstai-iltana sen verran myöhään, ettei ekana iltana lähdetty kunnon humuun vaan keskityttiin tarkastamaan reitit seuraavalle illalle. Hotellimme Plaza sijaitsi Downtownissa, joka on Las Vegasin toinen keskus. Toinen on Strip, jossa pyörinee isoimmat rahat.

Meidän huone ja ikuisen kiltteyden vannontaa

Perjantai hurahti outlet-alueella kierrellessä. Oli pakko etsiä jotain fiksumpaa päällepantavaa illaksi rantaryysyjen tilalle. Mulle oli saatava ehdottomasti uusi paita, koska selkä-parallani on tällä hetkellä erikoispeittävyysvaatimuksia. Se näyttää maailmankartalta kaiken kesimisen ja pidempiaikaisten sunspottien vuoksi. Kyse ei siis ole matkamuistotatskasta, mikä olisi huomattavasti hauskempi vaihtoehto. :(

Paita löytyi kummallekin, samoin kuin kiilakorkkarit ja Ellille vielä kolme (3) laukkuakin! Outlet-reissu oli siis varsin onnistunut ja edukaskin. Lopulta oltiin niin väsyksis monenmonenmonen tunnin shoppailun jälkeen, että meinasi bileilta vaarantua. :D Siirrettiin aiemmin suunniteltu Stripille lähtö suosiolla seuraavalle päivälle ja jäätiin valloittamaan Downtown.

Humuun lähdössä

Hotellimme oli kätevästi pääkadun päässä

Juotiin mageet drinksut, katottiin bändejä (cover-bändejä esiintyi kolmella eri lavalla meidän kadulla), nähtiin katutaiteilijoita, pelikoneita ja –pöytiä sekä miljoonittain mauttomia matkamuistoja. Ilta oli hauska, mutta yllätysyllätys toinen meistä taas väsähti kun sai hotellilla käydessä murua rinnan alle. Ei siinä auttanut ”kerran sitä vaan Vegasissa ollaan” ym. vetoamiset, joten yksin joutui jatkamaan. Korkkarit vaihtuivat kuitenkin tennareihin, jotta olisi tarvittaessa päässyt lujempaa hulluja karkuun. :P Ei tullut tarvetta (huh) ja kiltisti olin pian pehkuissa minäkin. Hotellille palattuani heitettiin nukkuvan Ellin kanssa läppää oven takana odottavista miehistä yms. Elli oli ihan et pyydä sisään vaan jne. Aamulla ekana Elli tokas, ettei ollut yhtään kuullut yöllä kun tulin. Unissapuhujien kruunamaton kuningatar! :D

Seuraavana päivänä käytiin syömässä Heart Attack -hampparipaikassa, joka suorastaan mässäilee epäterveellisyydellään. Sieltä saa mm. maailman rasvaisimmat pirtelöt! :D Tarjoilijoilla on päällä hoitsupuvut ja miehillä lääkärintakit. Asiakkaille laitetaan sisään astuessa potilaskaapu ja aulassa on rullatuoli "jenkkimitoituksella". Todettakoon, että valtaosa asiakkaista oli ihan sopivia tuohon tuoliin. Jos painaa yli 150 kg, paikassa saa syödä ilmaiseksi. Kerran yhdyttiin raikuviin aplodeihin kun astetta isompi kaveri punnittiin.

Kerrankin laiha olo

Kolmantena iltana päästiin vihdoin ja viimein Stripille asti. Suunnattiin suoraan Caesars Palaceen, koska siellähän niitä Frendejä kuvattiin. Syy se on paraskin syy. :) Paikka oli hmmm... mitäköhän adjektiivit tähän sopisi..? Mahtipontinen, hieno, upee, magee jne. Käytiin ottaas kuvia ympäri rakennusta, luonnollisesti myös vihkikappeleitten luona.

O-ou!

Elli näyttää niinku hyppäis, mut lattia huijaa

 Hotellin yökerhoon näytti olevan niin pitkät ja valikoivat jonot, että meinattiin luovuttaa saman tien. Sattumalta nähtiin kuitenkin Ladys Line -kyltti ja päästiin ilmaiseksi supernopeasti sisään. Tavattiin suorilta myös ilmeisen rikas tyttö, joka tykkäs mun kampauksesta ja tarjosi sen takia kierroksen. Ja hauskaahan tässä oli se, että olin Ellille aiemmin kehunut samaisen tytön tukkaa, hehee!

Tukat

Jälleen kerran ilta meni mukavasti ja nätisti. Pikkumoka MEINAS käydä allekirjoittaneelle kun ajankulun taju katosi ja palasin hotellille pari minuuttia ennen kuin kyyti lähti lentokentälle. Onneks oli pakattuna etukäteen, thihihii. :)

Las Vegas oli juuri sellainen, millaisen kuvan oli leffoista ja sarjoista saanut. Sikana hotelleja, casinoja, valoja ja meininkiä ympäri vuorokauden. Ainut huono puoli Vegasin reissussamme oli, että me vähän niinku unohdettiin pelata. Tsekkailtiin vaan meininkiä ja muiden pelaamista ja jotenkin siinä vain kävi niin. Mut sattuuhan sitä. -Niin sattuu. Kaikille! (Kumman kaa rules.)

Sunnuntaina lennettiin San Franciscoon, jossa majaillaan Lotan ja Arton luona. Ihanaa, vähän kuin ois kotiin tullut! <3

Päivä 239 - Los Angeles

Soon Ameriikka ja LA nyt! Viimeisten viiden päivän pelipaikkanamme on ollut Hollywood ja sieltä olemme tehneet retkijä ympäri LA:ta. Asutaan siis ihan tässä walk of famesillä ja ollaan bongattu paljon hyviä tähtiä.

Ensimmäiset kolme päivää olivat toiminta täynnä, kun Jenna ja Pauli olivat myös täällä. Treffasimme joka aamu klo 9 missäs muualla kuin mäkkärillä ja siitä suuntasimme minne milloinkin.

Mielestäni viikon ehdoton kohokohta oli Universal Studios. Siellä oli paljon elokuvamaailmaan ja elokuvien tekoon liittyviä juttuja, kuten kuvauspaikkoja, studioita, näytös erikoistehosteiden tekemisestä, vuoristoratoja leffojen teemoilla ja vaikka mitä. Ei taas pysty edes kuvailemaan. Monissa paikoissa ja vuoristoradoissa piti laittaa 3D lasit päähän ja kaikki tuntui niin todelliselta, aivan kuin olisi itse ollut mukana mm. kingkong leffassa. :) Nyt on mm. täydellisten naisten katu ja paluu tulevaisuuteen auto nähtynä. Yksi meidän suosikkivuoristoradoista oli Simpsonit-teemalla tehty vuoristorata. Oikeasti vain vaunu, jonka edessä oli kangas, jossa pyöri video. Vaunu liikkui ja kallisteli kuvan mukana ja vettakin lensi paalle, jos satoi tai tiputtiin vesialtaaseen ja tuntui taas niin todelliselta. Kyllä muutes piti kiljua. :) Mutta oli niin huippua!

Myos Chinese Theatre tuli nahtya. Se on sama elokuva teatteri, jossa monet ensi-illat pidetään ja jonne monet tähdet kävelevät punaista mattoa pitkin. Kavimme katsomassa leffan Think Like A Man. Oli hyva. Kylla miehet ovat vaan ihania. ;) Teatterin ulkopuolella on useiden julkkisten käden- ja jalanjäljet.

Yhdeksi päiväksi ostimme lipun LA:ta kiertävään hopp-on hopp-off bussiin. Ja päivä oli tietty koko viikon kylmin.

Tarkoituksena oli kiertää Santa Monican ranta, Beverly Hills sekä Downtown. Aika kuitenkin loppui kesken ja jouduimme luopumaan Downtownista.

Downtowniin menimme seuraavana päivänä metrolla. Siellä ei ollut oikein mitään näkemistä, mutta tulipahan tehtyä. :)

Niin ja kyllä se Hollywood-kylttikin on nähtynä. Menimme sinne "kokeillaan tota tietä" periaatteella. Kävely kyltille meni pidemmän kaavan kautta. Kävelimme oikeastikin varmaan noin viisi kilsaa vuorilla ja sitä ennen varmaan toiset mokomat ennenkuin ohitimme asuinalueet ja pääsimme vuorille. Mut urheilun kannalta tämäkin. :) Ja maisemat ainakin olivat kauniit.

Kyltin lähelle päästyämme meidän sinnikkyys palkittiin. Siinä tosi turisteina kuvia otellessa yksi mies yhdestä miljoonatalosta huusi, et halutaanko tulla ottamaan kuvia sen parvekkeelta. Et se ei yleensä anna tälläisiä tarjouksia, mut me voitais tulla. Ja mehän mentiin. Siellä oli kaksi nuorta hyvännäköistä miestä, mut Nannalta meni mahikset, kun sillä oli vahingossa sormus (kyllä, Rajalin) vasemmassa nimettömässä. Sormus ei mahtunut keskariin, kun oli niin kuuma. Mulla ei ollut sormusta, mut niille tuli varmaan joku oikosulku, kun eivät tajunneet pyytää mua treffeille. Noh, eivat tienneet mita menettivat.

Niin ja ollaan nähty täällä tosi paljon julkkiksia, mut ei olla vaan tunnistettu vielä yhtään.

Tanaan illalla lennetaan Las Vegasiin. Nyt on jannat ajat, kun ei tieda pelaako sita itsensa miljonaariksi vai tuleeko sita mentya naimisiin. Joka tapauksessa pitakaahan peukkuja!

Päivä 239 - Fiji 2

Nyt onkin vaikea valita oikea paiva otsikkoon. Elimme nimittain viime lauantain kahteen kertaan, kun ylitimme +12 tunnin aikavyohykkeen lentaessamme Fijilta Los Angelesiin. Ja siksi pitkin pahkailla, et laskeeko lauantain kahteen kertaan vai mita. Tassa tovin pahkailtyani laskin sen kahteen kertaan. Nain ne ongelmat vaan ratkeaa. Ai etta.
Fijin reissun kolme viimeistä yötä oleilimme Love Island sarjan kuvauspaikoilla Bounty-saarella. Saari on pienempi kuin Mana-saari, kävellen tai kanootilla sen kiersi ympäri noin 20 minuutissa. Ja minä tykkäsin. Jopa enemmän kuin Manasta.

Kauniiden saarien, parin pilvettömän päivän ja täysylläpidon lisäksi paras juttu Fijillä oli suomalaispariskunnan, Jennan ja Paulin, tapaaminen Bounty-saarella. Tapaaminen tapahtui iltapäiväkahvilla, jossa Nanna kovaan ääneen tokaisi minulle Jennaan ja Pauliin nyökkäillen, että onneksi noikin otti kaksi keksiä kerralla, ettei tartte hävetä niin paljon. Vielä siinä ehdimme parhaimmat keksimuistot lapsuudesta kertailla, ennenkuin Pauli paljasti heidänkin olevan Suomesta.

Loppuajan vietimmekin suureksi osaksi neljästään. Täytyy sanoa, että Jenna ja Pauli olivat ensimmäiset rennot suomalaiset reppureissaajat, jotka olemme tavanneet tällä reissulla. Ja ai että, kun meillä oli hauskaa! Hyviä juttuja aamusta iltaan. :D Kyllä se on vaan niin paljon helpompaa tutustua ihmisiin ja olla oma itsensä, kun saa puhua omaa äidinkieltään. Ja arvatkaa mitä?! Meidän hyvä tuuri ei loppunut vielä tähän, Jennalla ja Paulilla oli sama lento Los Angelesiin kuin meillä. Jatko-osa siis luvassa. :)

Paiva 231 - Fiji

Bula! Lennettiin Uudesta-Seelannista Fiji-saarille viikko sitten torstaina. Eka yo vietettiin Nadissa paasaarella. Parin viikon takaisen hirmumyrskyn aiheuttamista tulvista oli joitakin vahinkoja nakyvissa, muttei enaa paljoa.

Meidan oli tarkoitus ostaa Nadista reissu Yasawa-saarille, mutta Fijin korkea hintataso yllatti ja paadyttiin edukkaampiin Mamanuca-saariin. Kuulemma saariryhmat eivat juurikaan eroa toisistaan. Sama aurinko paistaa mollottaa ja hiekka on yhta valkoista. Kuitenkin vinkkina Fijille suuntaaville: kuulemma Fijin todellisen kauneuden nakee suuntaamalla reippaasti pohjoiseen. Meilla ei ikava kylla aikataulut natsanneet kahteen laivayohon. Ja tyytyvaisia ollaan oltu taallaakin. :)


Nadin jalkeen ekat viisi yota vietettiin Mana-saarella, jossa on kuvattu jenkkisarja Selviytyjat. Viereisella saarella taas on kuvattu Cast Away-leffa! :) Meilla oli varsinainen kookos-teemaviikko kun osallistuttiin hostellin jarjestamiin tyopajoihin. Tehtiin kookospalmun lehdista korit, kookospahkinan kuorista koruja ja opeteltiin seka vihrean (vauvakookos) etta ruskean (se normaali) kookoksen kuorimista/rikkomista. Paastiin tietty myos maistelemaan kookosmaitojen ja -lihojen eroja. Naminaminam! :P


Vikana paivana Manalla kaytiin paikallisessa koulussa vierailulla. Tama oli erityisen sydanta lammittava kokemus. <3 Luokkahuone oli ulkona, oppilaat 8-10-vuotiaita ja aiheena englannin alkeet. Lapset lukivat meille innoissaan kirjoja ja me autoimme parhaamme mukaan. Elli alkoi jo haaveilemaan opettajan ammatista. :)


Manalla kaytiin myos melomassa. Elli atleettina kiersi ympyraa mun ymparilla kun itse keskityin lauleskeluun. :D Niin ja hei kattokaas kuin mageet letit plikka teetti!


Eilen muutettiin Bounty-saarelle. Tama vaikuttaa ihan superkivalta! Viela kaksi yota Fijilla ja sitten nokka kohti jenkkilaa. Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin. Uutispimento painaa lahes puhtaan netittomana.

Paiva 223 - Uusi-Seelanti

Nyt tulee paljon tekstia, joten tayttakaapa kahvikuppi ja ottakaa mukava asento :) Ja niille, jotka eivat jaksa lukea: meilla on kaikki edelleen hyvin ja tuntuu hyvalta, vahan ikava Ausseihin.

Omalla kipinavuorollani jatin Nannan nukkumaan ja vahtimaan laukkuja ja suuntasin pariin matkatoimistoon etsimaan meille sopivaa bussimatkaa. Otimme siis kayttoon plan B:n: Hopp-on / Hopp-off bussimatka ympari pohjoissaarta. Nain lyhyen ajan matkalaisille ei ollut kuin kaksi eri bussireittia tarjolla; toinen kiersi enemman rannikolla toinen sisamaassa. Sisamaa-vaihtoehto kiinnosti enemman ja lisaksi taman vaihtoehdon yksi pysahdyspaikka oli Taru sormusten herrasta -leffan kuvauspaikka, joten valitsimme taman bussireitin.

Eri bussireiteille on maaritelty minimiaika ja minimiajassa reissaavat joutuvat vaihtamaan kaupunkia lahes joka paiva. Meidan reitilla se on nelja paivaa, mutta tehdaan se viitena paivana. Ensimmaisen yon olimme Rotoruassa, toisen Taupossa ja kaksi viimeista National Parkissa. Paivisin siis olemme matkanneet kaupungista toiseen. Matkaan kuluu lahes koko paiva, kun pysahdellaan eri nahtavyyksissa ja kaupungeissa. Matkanvarrella seka kaupungeissa on tarjolla valtavasti eri aktiviteettia: laskuvarjohyppya, maastopyorailya, maori-kulttuuriin tutustumista, melontaa, koskilaskua, purjehdusta, helikopterilennatysta, monkijoilla ja vesijeteilla ajoa, pallon sisalla pyorimista rinnetta alas, yms. Me olemme tehneet Hobbittilandia kierroksen (mm. Taru sormusten herrasta -leffan kuvauspaikka) seka luolakierroksen. Muuta emme ole ehtineet, kun olemme vastailleet niin ahkerasti teidan lukuisiin kysymyksiin, joita viime kommentointiosioon lahetitte ;)

Hobbittilandia kierros oli ensimmaisena paivana ennen Rotoruaan saapumista. Itsehan en ole jaksanut katsoa kuin tunnin ensimmaisesta Taru sormusten herrasta -leffasta, joten mitaan ennakko-odotuksia ei ollut. Hobittilandia oli idyllinen ja oli kiva kuunnella tarinoita paikan rakentamisesta seka elokuvien kuvauksista. Ehka seuraava leffankatsomisyritys sujuu huomattavasti paremmin. :)

Rotoruaan saavuimme vasta kuuden aikaan illalla ja koimme mukavan yllatyksen, kun paasimme kahden hengen huoneeseen. Jee, omaa rauhaa! Lisaksi hostellissa oli ulkouima-allas. Tuli ihan Suomi mieleen, kun polskahti lampoiseen veteen ulkoilman ollessa noin 15 astetta. Muutenkin tama pohjoissaari muistuttaa vahan Lappia, toki taalla on huomattavasti enemman korkeuseroja.

Toisen paivan aamuna kavimme kavelemassa ennen bussimatkaa Taupoon. Taupon matkalla pysahdyimme mm. mutalahteille ja samalla tajusimme mista Rotoruassa aika ajoin haistamamme palaneen kumin haju oli peraisin. Alla olevan kuvan kaltaisia mutalahteita oli siella sun taalla.

Lisaksi pysahdyimme Huka Falls nimisille putouksille. Se ei ollut korkea putous, mutta virtaus valtava ja veden vari kasittamattoman turkoonsininen.

Taupossa olisi ollut tarjolla mm. purjehdusta, mutta luotimme siihen, etta kippari-Ossi vie meidat viela joskus purjehtimaan ja siksi valitsimme kavelyreitit purjehduksen sijasta.

Seuraavana paivana lahdimme kohti National Parkia. Matkalla pysahdyimme ainakin pikkupuroon tayttamaan vesipullot seka Waitomo nimisessa kylassa. Waitomo on tunnettu luolista, joissa on glow- wormeja. Olisiko suomennos hehkumatoja, en tieda. Joka tapauksessa kaivoksessa oli matoja, jotka hehkuivat. Osallistuimme kavelykierrokseen kaivokseen. Madot nayttivat ihan tahtitaivaalta, kaivoksessa oli aina 14 astetta lamminta ja tuntui mielettoman kirkkaalta, kun tuli takaisin auringon valoon. Alla kuva luolan seinasta.

National Parkiin saavuimme ennen iltahamaraa. Taalla on ainakin kaksi isoa tulivuorta ja niita katsomaan ehdimme viela ennen hostelliin saapumista.

Taalla on laskettelukeskuskin, mutta talla hetkella ei lunta. Ja taalla kuulemma pystyy lasketella kraaterissa. Wow sanon mina :) Lisaksi taalla voi tehda paivavaelluksen tulivuoren yli. Se kuulosti kiinnostavalta, mutta vaellusvarusteiden puuttuminen laittoi meidat mietteliaaksi. Kengat ja takit olisi voinut vuokrata hostellista, mutta meilla ei ollut edes kunnon sukkia mukana, joten emme alkaneet riskeeraamaan, vaan jatimme vaelluksen valista. Sen sijaan teimme oman lahes kolmen tunnin vaelluksen :) Maisemista jouduimme kylla tinkimaan.

Tanaan aamulla meilla on seinakiipeilya ja iltapaivalla meita odottaa viiden tunnin junamatka takaisin Aucklandiin. Ainiin, paasiaista me ei kauheasti ehditty juhlimaan, mut saatiin me silti muutamat suklaamunat.

Terveiset Suomeen!

Päivä 218 – Matka Uuteen-Seelantiin

Yhyy byhyy, syvää murhettä ja itkua. Takana ihana Australia! :(

Mutta jeejeejee, sulaa iloa ja onnea. Kolme uutta maata odottavat valloitusta. :)



Ollaan tämän tekstin kirjoitushetkellä Uudessa-Seelannissa, Aucklandin lentokentällä, jonne saavuttiin pari tuntia sitten. Kello on nyt noin kaksi yöllä ja päätettiin jäädä lentokentälle yöksi. Yritetään saada aamulla lento eteläsaarelle, joka on kuulemma pohjoissaarta kauniimpi. Uusi-Seelanti jakautuu kahteen saareen ja meidän lento oli pohjoisemmalle. Ei me Suomesta lähtiessä tiedetty koko maasta mitään, arvalla taidettiin valita, minne lento laitetaan. Eli nyt yövytään täällä ja toivotaan, että saadaan aamulla edukkaat jatkolennot. Elli totesi, että onneks meillä jakautuu niin selkeästi, kumpi on aamu- ja kumpi iltaihminen, niin voidaan ottaa kipinävuorot. :D Elli nukkua posottaa jo toista tuntia ja meikäläinen kuittaa tyytyväisenä yövuoron.


Meinasi iskeä tenka på lentokoneessa kun täytettiin semmosia maahantulolappuja, joissa oli kysymyksiä myös viisumeista. Sillä hetkellä juolahti ekan kerran mieleen, jotta tarvittaisiinkohan me tähänkin maahan viisumit. Pienellä jännityksellä suunnattiin passintarkastukseen, mutta tsadaa, läpi meni niin jotta pätkähti. Tarkastettiin jälkikäteen lentokentän sivuilta, että Uudella-Seelannilla on lista viisumivapaista maista (riippuen tietty kuinka kauan aiot maassa oleskella). Ilmeisesti Suomi kuuluu kyseiselle ”vihreälle listalle”, jei!

Haha jos luultiiin, että Australiassa ollaan tarkkoja, ketä maahan päästetään, missä aikeissa ja mitkä eväät mukana, niin Uudessa- Seelannissa tuntuu olevan vielä tarkempaa. Jo lentokoneessa eräs vanhempi herrasmies ystävällisesti varoitti meitä ottamaan kaiken ruoaksi käsitettävän pois laukuista, koska tänne ei saa tuoda MITÄÄN. Oltais voitu saada meidän omenoista kumpikin 400 dollarin sakko ilman varoitusta. Ellin laukku tutkittiinkin ”elintarvikekoiran” toimesta. Ruokapoliisi halusi tietää, milloin omena on otettu pois laukusta ja tyytyi onneksi lentokone-vastaukseen.

Passintarkastusjonossa tuumailin Ellille, jotta saakohan täällä edes yskiä kun on niin pirun tarkkaa. Luonnollisesti heti jostain kuului ”Ai hei, muitakin suomalaisia.” Tuo ei onneksi ollut niin paha moka kuin yleensä. Tuntuu että aina kun puhuu jotain tyhymiä tai vuodattaa syvimmät tuntonsa, jostain pompsahtaa suomalaisia, vaikka muuten niitä ei näy koskaan. Kiva siinä sitten jälkikäteen korvat punaisena miettiä, mitäköhän sitä tuli taas höpistyä. Pahin oli ehkä Manlyssä, jossa aamupalapöydässä ehdin Ellille avautua kokonaisen sieluni verran elämää ennenkö virolainen poika malttoi todeta, että hänkin osaa suomea, ”mutta en minä kuunnellut”. ETPÄ!

Mutta vielä lisää tarkasta meiningistä. Kun lopulta päästiin passintarkastukseen asti, lievästi virkaintoinen passintarkastusnainen otti oikein asiakseen haastatella meitä. Ohessa erittäin vapaa suomennos osasta keskustelua:

Passintark: Mitä meinaatte tehdä ja missä yöpyä?
Me: *syvä hiljaisuus (meillä ei oikeastaan ollut varsinaista suunnitelmaa)
Passintark: *kulmien kurtistelua
Nanna: Ööö, yritetään saada lento Queenstowniin.
Passintark: Miten te sinne meinaatte keskellä yötä päästä? Ei sinne tänään lähde enää lentoja. SIIS missä te aiotte yöpyä? *lisää kulmien kurtistelua
Elli: Jos ei saada lentoa, jäädään Aucklandiin ja yövytään jossain hostellissa... *ja kauhiasti lisää seliseliä
Passintark: Mistä aiotte löytää hostellin? -Ai kaupungilta, no millä aiotte päästä kaupunkiin? *hiekan rahinaa sieltä

Tuo oli siis vain ote keskustelua. Kyllä mulla jossain vaiheessa kävi mielessä, että kaikenko nuo haluavat tietää. Odotin, koska se kysyy, onko mulla muita kenkiä mukana kuin jalassa olevat flipflopit. Elli epäili, ettei kysynyt, koska näki tennarit roikkumassa laukun hihnassa. :) Lopulta virkanainen rauhoittui vasta kun kuuli, että ollaan reissattu Ausseissa 8 kk ennen naapurimaahan tuloa. Ajatteli kai, että kaikki pahuudet on toteutettu jo siellä. Mutta siis, vedän johtopäätöksen, että ollaan pirun hyvässä turvassa tässä maassa kun täällä on niin tarkkaa. Vieraan maan omenatkaan ei hyökkää kimppuun, huh!

*************************************************
Päivitys tilanteeseen 18 tuntia myöhemmin: Ei saatu lentoja, joten päätettiin jäädä koko viikoksi pohjoissaarelle. Tai siis oltais saatu lennot, mutta ne olivat liian kalliita näin lyhytaikaiselle maan valloitukselle. Ei silti lannistuta, onpahan taas syy palata joskus takaisin. :) Ja varmasti on pohjoissaarellakin paljon nähtävää.

Otin kaiken irti kipinävuorostani kun kerrankin sai luvan takaa valvoa. En nukkunut koko yönä, joten suht väsyneenä sammahdin hostellin olkkariin kun aamuysin aikaa päästiin paikalle ja jouduttiin odottamaan huoneita muutama tunti.


*************************************************

Suunnitelmissamme on lähitulevaisuudessa laittaa tänne blogiin yhteenvetoa Australian ajasta. Ainakin teemme haastattelutyyppisen kysymyspatterin, johon kumpikin vastaamme. Kysymykset jotain tyyliin: Paras paikka Ausseissa? Mukavin tyyppi? Huonoin ruoka? Jne jne. Jos tulee mieleen kysymyksiä, joita haluaisitte ”haastatteluun” sisällytettävän, laittakaahan kommentteina tähän tekstiin. :) Paras kysymys palkitaan parhaalla vastauksella.

Päivä 216 - Great Ocean Road

Maanantaina ja tiistaina kolusimme läpi Melbournen eteläpuolella olevan kauniin rantatien Great Ocean Roadin. Teimme sen kahden päivän ja yhden yön mittaisena ryhmämatkana ja kyllä kannatti. Opas Jude oli mitä mainioin hyvine vitseineen sekä tietopaketteineen ja tuntui, että yksi päivä olisi ollut liian lyhyt kaiken tuon näkemiseen.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Great Ocean Roadin etelänpuoleiseen päähän suureksi osaksi sisämaassa. Ennen Great Ocean Roadille päätymistä pysähdyimme Logan’s Beachillä sekä Tower Hillissä, joka on tunnettu tulivuoresta sekä kenguruista, koalista ja emuista. Näimme kaikki muut, paitsi ei kenguruita. Paikka oli ihan ok, mutta jotenkin meillä molemmilla oli sellainen fiilis, että nyt on nähnyt niin paljon kauniita rantoja ja paikkoja, että nämä eivät oikein enää tuntuneet miltään.

Reilun puolen tunnin ajon päästä saavuimme Great Ocean Roadille. Kävimme useissa eri näköalapaikoissa: Bay of Islandissa, Bay of Martyrsissa, the Grottossa ja London Bridgessä. Ja ne olivat uskomattoman kauniita! Sai saman tien perua edellä mainitut puheet minkään tuntumisesta miltään. :)

Useimmiten, kun näkee kuvan Great Ocean Roadista, siinä on kuvattu 12 Apostolia. Näitä katsomaan saavuimme juuri ennen auringonlaskua.

Pingviinit rantautuivat päivittäiseltä kalastusreissulta 12 Apostolin juureen auringonlaskun jälkeen. Muutamat onnekkaat meidän ryhmästä näkivät tämän, tai ilmeisesti pingviiniryhmän varjon. Me saavuimme paikalla aavistuksen liian myöhään. Mut ei hätiä mitiä, ei meidän taskulamppu olisi muutenkaan valaissut riittävästi ;)

Tämän jälkeen lähdimme kiireen vilkkaa Port Campbell nimiseen kylään, missä yövyimme. Illalla meillä oli maittavat grillailut ja halukkaat lähtivät kylään juhlimaan. Toinen meistä nukkui taas onnensa ohi, arvatkaapa kumpi?

Toinen päivä oli jälleen toimintaa täynnä. Ensimmäiseksi menimme oppaan suosikkipaikkaan Loch Ard Gorgelle.

Tämän jälkeen kävimme uudestaan katsomassa 12 Apostolia. Halukkaat saivat osallistua helikopterilennätykseen Great Ocean Roadin yllä. Nanna osallistui ja oli kuulemma vain suu auki ihaillut kaunista rantaviivaa.

Kävimme vielä Gibson’s Stepseillä ennen tunnin ajoa sademetsään, jossa teimme puolen tunnin kävelyn, mutta se ei ollut juuri mitään. Toivoin vain äkkiä pääseväni takaisin rannalle. Lounastimme Apollo Bayssä ja soimme jälkiruuaksi Australian parasta jäätelöä. Aijaijaijai kun oli hyvää! Tämän jälkeen ajoimme rantatietä kohti Bells Beachiä ja Torquaya pysähdellen harvinaisten liikennemerkkien kohdille sekä muutamalle näköalapaikalle.

Bells Beachille saavuimme iltahämärässä. Siellä oli tällä hetkellä surffauksen maailman cuppi ja järjestysmiehet eivät päästäneet meitä rannalle. Tylsää. Silti näimme suuren joukon kenguruita aivan tien vieressä. Jei! Meidän opas oli ihan hullun huippu. Nauroin sen jutuille sekä törttöilyille niin paljon, etenkin loppumatkasta.

Torquay on surffauksen mekka ja Ripcurlin sekä Quicksilverin koti. Siellä on surffikauppoja pilvin pimein, mutta olimme niin myöhään liikenteessä, että kaikki olivat kiinni. Silti paikka jäi kutkuttamaan minua niin paljon, että jouduin palaamaan sinne seuraavana päivänä J Bells Beachillä olevia Ripcurlin surffikisoja en nähnyt, kun Torquaysta ei ollut kuljetusta sinne ja muutenkin minulla oli aikaa liian vähän. Torquay sen sijaan oli bueno!