Paiva 58 - Aavistus alaspain

Taas ollaan tultu aavistus alaspain, terveiset Hervey Baysta! Ennen tanne tuloa pysahdyttiin pariksi yoksi Bundabergissa, kaupungissa, joka on tunnettu rommitehtaastaan seka farmeista. Meilla oli toiveissa saada sielta toita, mutta ilmeisesti monet muutkin olivat lukeneet Lonely Planetista Bundabergin hyvasta maineesta tyontarjoajana, kun tyontekijoista oli ylitarjontaa.

Tyonvalitys tapahtui suureksi osaksi hostellien kautta ja ainakin meidan hostellilla tuntui olevan selvat savelet siihen toimintaan. Meinasi ihan alkaa hengastymaan ja kapasiteetti loppumaan, kun yritti lukea kaikki paperit velvollisuuksista, saannoista ja maarayksista, jotka tyonhakuun kuuluivat. Esim. tyontekijakandinaatit joutuivat listaan ja sitoutumaan tyontekoon min. neljaksi viikoksi, mutta silti saivat vasta edellisena iltana tietaa paasevatko seuraavana paivana toihin vai eivat. Majoitus oli suht. kallis ja kuljetuksesta maatilalle veloitettiin 6 dollaria suuntaansa. Palkka maksettiin kerattyjen vihanneksien/ hedelmien mukaan ja se vaihteli huimasti kerattavan tuotteen ja paivan mukaan. Jotkut saivat 30 ja jotkut 9 dollaria tunnilta.

Meille toita olisi luvattu 1-2 viikon kuluessa, mutta kaupunki ei vaikuttanut niin kiehtovalta, etta olisimme halunneet siella odotella toiden loytymista ja siksi paatimme jatkaa matkaa heti rommitehtaalla vierailun jalkeen.

Nyt siis ollaan nahty, kuinka Bundaberg-merkkista rommia valmistetaan. Se oli niin salaista touhua, etta edes kameraa ei saanut kierroksella olla mukana. Eli ette saa kuvia rommin valmistuksesta. Kierros huipentui rommimaistiaisiin. Kai ny. Rommi itsessaan oli meille liian vahvaa ja siksi suosikiksi nousi suklaa-toffee-karamelli-rommi-likoori maidolla lantrattuna. Myos Breezer-tyyppiset sekoitukset olivat hyvia. Ja rommi-fudge. Eli kaikki muut, paitsi pelkka rommi :)

Nyt vietetaan kolmatta paivaa Hervey Bayssa. Paikka vaikuttaa kivalta, ranta on lahella ja rantaviivaa riittaa. Huomenna aloitetaan tyot hostellilla eli tehdaan aamulla pari tuntia toita ja kuitataan silla majoituskustannukset. Lisaksi jossain vaiheessa on tarkoitus tehda matka Fraser Islandille. Suomalaisia taalla nakee harvoin, mutta nyt meidan viereisessa huoneessa on kaksi suomalaista tyttoa.

Paikallinen Helsingin sanomat on ollut jo parina sunnuntaina aamukahviseurana. Jostain rutiineista on nakojaan vaikea paastaa irti. Lisaksi puolimaratonin juokseminen taalla on tullut jo kerran mieleen. Onneksi se lahti yhta nopeasti pois kuin tulikin. Vai Pikkis, kiinnostaisiko juoksumatka Australiaan :)

Soitin eilen Suomeen ja aiti kertoi mustikkapiirakan olevan uunissa. Tommonen ei oo sallittua. Tuoksut tulivat tanne asti ja oon siita asti ollut vesi kielella. Kai laitoit jaateloa lampiman mustikkapiirakan paalle? No ei kai ny, nauttikaahan te mustikoista ja ruisleivasta!

Paiva 54 - Cairns -> Mission Beach -> Townsville -> Rockhampton -> Agnes Water & Town 1770

Heippa pitkasta aikaa! Nyt on otettu aimo harppaus eteenpain ja matkustettu niin maan perhanasti ettei oo edes nettiin meinannut ehtia. Ja Rinsessa lakkasi jalleen toimimasta, joten etukateen blogiteksteja ei voi taas vaihteeksi kirjoitella.

Lahdettiin Cairnsista tasan viikko sitten, juuri kun siella alkoi ilmat huononemaan. Saa ei sen enempaa suosinut Mission Beachilla, jossa oltiin kaksi yota. Satoi oikeastaan koko ajan. :( Ei siella voinut tehda juuri muuta kuin horppia teeta ja lukea kirjaa villasukat jalassa. Tsempattiin me sen verran, etta sateen hieman laantuessa kaytiin sademetsakavelylla. Luultiin, etta se on opastettu kierros, mutta paskanmarjat! Meidat heitettiin autolla reitin alkuun ja sanottiin et "kavelkaa tuota reittia ja kun tulette tielle niin sinne ja tanne ja tonne niin olettekin takas hostellilla". Kaikki meni hyvin siihen asti kun paastiin takas tielle... Sitten ei enaa muistettukaan ohjeita ja lahdettiin varmaan suorilta vaaraan suuntaan. Kaveltiin eksymisen johdosta yhteensa varmaan lahemmas nelja tuntia. Viimeinen tunti satoi kuin saavista kaataen. Kylla muuten meinas vahan ***tuttaa siina vaiheessa. :D

Mission Beachilla oli helmikuussa riehunut hirmumyrsky Yasi, joka oli repinyt ison maaran puita ja taloja. Korjaustyot olivat edelleen kaynnissa ja paikan karuutta korosti jatkuva sade. Uskon, etta ennen helmikuuta ja hyvalla saalla siella kayneilla on taysin erilainen kuva paikasta. Mutta olihan tuo meillekin mukavaa vaihtelua. :) Toisena yona sain muuten nukkumisseuraa! Keskella yota hostellin jattimainen kissa kompi mun viekkuun. Saikahdyksesta toivuttuani jatkoin tyytyvaisena unia.

Sen verran sateesta saimme tarpeeksi, etta paatimme valita seuraavan kohteen saaennusteiden perusteella. Matkustimme ensin aamulla nelja tuntia Townsvilleen, jossa pysahdyimme vain paivaksi. Onneksi, koska se ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta paikalta. Matkaoppaassa luki "Cairnsin haastaja". Pah, tuntui ihan aavekaupungilta Cairnsin jalkeen. Ei ketaan missaan.

Samana iltana jatkoimme matkaa Rockhamptoniin, johon taytyi istua bussissa 11 tuntia. Saastimme kuitenkin yhden hostelliyon matkustamalla pitkan matkan yolla! Tarkan markan vartijoita kun ollaan. :) Rockhampton, jossa oltiin kaksi yota, vaikutti hieman mukavammalta paikalta kuin Townsville, muttei sekaan Cairnsin veroinen ollut. Toisaalta sattumalta oltiin "turvallisemmassa" paikassa kun kuultiin Uuden Seelannin ylapuolisista jaristyksista, silla Rockhampton ei sijaitse ihan rannikolla. Jaristyksista emme ole siis kuulleet muualta kuin Suomesta kasin. Ainakaan mina en ole taalla nahnyt uutisen uutista enka kuullut kenenkaan maininneenkaan aihetta. Iltalehden sivuilta kaytiin infomme hakemassa, perus. Mutta siis ei hataa, turvassa ollaan ja silleen. Ilmeisesti tsunamivaroituksia ei annettu edes Uuteen Seelantiin.

Rockhamptonista matkasimme sunnuntaiaamuna pari tuntia Agnes Wateriin, jossa ollaan siis nyt. Tama on ihana paikka! Hiekkarantaa silmin kantamattomiin. Eilen vuokrattiin paivaksi polkupyorat ja kaytiin Town 1770:ssa, joka on viereinen viela pienempi kyla. Oli hauskaa vaihtelua kappailylle. Ehti nahda enemman pienemmassa ajassa. Makoiltiin myos ihan supermageilla kallioilla niemen karjessa.

Tanaan ollaan vain otettu parisen tuntia aurinkoa. Ai etta, rankkaa on! Huomenna jatketaan matkaa. Suuntana Bundaberg 1,5 tunnin paassa. Siella olisi tarkoitus viihtya hieman pidempaan ja loytaa toita. Ja vieda Rinsessa taas hoitoon. :/

Iska, Elli sanoi etta vastapaivaan, ma en huomannut viela katsoa. :D Aitille semmosia terveisia, etta teethan mulle lihapullia ja perunamuusia kun tuun takaisin kotiin?

Paiva 45 - Kollottelya Cairnsissa

Täällä on niin mukavaa, että ei meinaa millään malttaa lähteä jatkamaan eteenpäin ja siksi varattiin perjantaina vielä kolme yötä lisää. Osasyy Cairnsiin jäämiseen oli toki sillä, että vain Nannan pankkikortti saapui sovitusti postiin torstaina ja jouduttiin alkaa uudelleen selvittämään minne mun kortti oli hukkunut. Pankin järjestelmät (tai ne virkailijat, mur!) eivät olleet kirjanneet uudeksi osoitteeksi Cairnsin postia, vaan korttini oli lähetetty jo toistamiseen Sydneyyn ensimmäiseen osoitteeseemme. Nyt kortin pitäisi tulla viikon kuluessa Cairnsin pankkiin ja sieltä ne edelleen lähettävät sen meidän olinpaikkaamme. Onneksi Nanna sai kortin, niin voidaan sillä nostaa käteistä ja maksaa ostot, joissa suomalaisella pankkikortilla menisi palvelumaksu. 

Nannan Rinsessa on elämänsä kunnossa ja huolto oli ohi parissa päivässä. Koneessa oli jotain tyyppivikaa tai päivitykset eivät olleet menneet normaalisti läpi ja siksi Apple otti huomattavan osan korjauksista vastuulleen. Silti ollaan vähän katkeria ammattitaidottomalle saksalaiselle, joka työnsi USB-johtoa sisään ja ulos jatkuvasti sulkematta kiinnitettyä laitetta ja näin sai koko koneensekoamisprosessin aluilleen. Ötökät vielä purevat Nannaa, mutta sekin vähän helpottaa allergialääkkeiden avulla. Näin ne meidän ongelmat vaan alkavat ratkeamaan :)

Rinsessat ja meidan huone.

Tällä hetkellä asutaan kahdeksan hengen huoneessa ja kämppiksinä meillä on kaksi brittiä ja yksi saksalainen poika. Tullaan oikein hyvin juttuun niiden kanssa, vaikka he ovatkin budjetoineet vähän enemmän rahaa juhlimiselle (ja me aikaa nukkumiselle). Huoneemme nimi on Akvaario, ulkoseinät suurimmaksi osaksi lasia ja hyvät näkymät uima-altaalle. Ei ahdista yhtään, kun on niin avaraa :) Yö maksaa 15 dollaria (eli muutaman yksikön vähemmän euroissa) ja joka ilta saadaan vielä ilmainen spagetti bolognese, chili con carne tai vegetarian pasta yhdestä keskustan ravintolasta / yökerhosta. Eli halpaa kuin saippua!

Pojat vahan hauskutti Nannaa.

Liikunnat ovat jatkuneet alkuinnostuksen jälkeenkin. Täällä on vaan päivällä tosi kuuma, n. 30 - 35 astetta joka päivä, mutta liikkumiset onnistuvat joko aamulla seiskan aikaan tai sitten illalla kuuden aikaan. Illalla vielä yleensä tuulee rannassa, missä liikuntareitit- ja paikat ovat, ja siksi ei yhtään liian tukalaa liikkua. Muutenkin täällä ihmiset liikkuvat paljon ja liikuntapaikkoja on useita ja ne tosi hyvässä kunnossa. Mutta älkää huolestuko, edelleen ollaan samoja Ellejä ja Nannoja, joilla on aina suklaat ja muut herkut mielessä ja erityisesti perjantain ja lauantai pyhitettiin liikkumattomuudelle ja suklaiden & jäätelöiden testaamiselle. 

Ollaan rusketuttu jonkun verran, mutta aurinko (ja UV-säteily) on sen verran ärhäkkä, että pyritään olla keskipäivällä varjossa. Suojakerroin on edelleen se 50 tai 30, eikä ole yhtään liikaa. Kaikkina muina päivinä aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta, paitsi eilen, jolloin illasta alkoi satamaan.

Taalla ollaan palvottu aurinkoa paivittain.

Perjantaina tosin oltiin Woolshedissä (sama paikka, jossa illallistetaan) juhlimassa. Meidän rytmi muina iltoina on ollut se, että ollaan oltu jo kympiltä nukkumassa, joten perjantai-iltaan jouduttiin varautumaan muutamalla ylimääräisellä kupilla kahvia ja kunnon päiväunilla (niin ja Minni, nyt kävin ostamassa sen turkoosin rajauskynän, kyllä kelepaa :). Ja pärjättiin tosi hyvin! Ja tietty tultiin McDonaldsin kautta kotiin, kun ei löydetty pizza/kebab-paikkoja.

Pieniä aavistuksia on jo tulevasta kohteesta, mutta ei vielä mitään varmaa. Tänään illalla varataan bussiliput. Marraskuun lopussa meillä on tarkoitus olla noin 1700 km täältä etelämpänä Brisbanessa ja siihenhän on vielä aikaa. Kovasti terveisia Suomeen!

Paiva 43 - Kuvia riuttareissulta

Toisen ryhman sukeltajat valmiina siirtymaan veden alle.

Sukellusvarusteet

Nanna norklaa.

Elli kellii.

Palataan myohemmin hostellien yms. merkeissa. Hyvaa vkl kaikille, mekin ajateltiin tanaan lahtea pitkasta aikaa juhlimaan ja katsastamaan milta Cairnsin yo nayttaa.

Paiva 40 - Toinen kierros Cairnsia

Heipparallaa taas!

Farmireissun jalkeen oli tarkoitus olla vain pari paivaa Cairnsissa ja jatkaa sitten matkaa. Noh, pari paivaa on nyt venymassa ainakin kymmeneksi. :D Positiivisena syyna kaupungin viihtyvyys, negatiivisena tietokoneen rikkoutuminen.

Vikana paivana farmilla Rinsessa (kylla, koneellani on nimi) alkoi kenkkuilemaan ja uudelleenkaynnistys kesti joka yrityskerralla ainakin tunnin. Yritin tositeekkarina itse korjata konetta ennenko tajusin etten oo enaa teekkari enka sita paitsi teekkarinakaan koneista ymmartanyt mitaan. Joten ei muuta kuin Apple-liikkeeseen itkemaan. Onneksi satuttiin olemaan nainkin isossa kaupungissa, etta kyseinen pulju loytyi. Huonolla enkullani ymmarsin, etta kovalevy on rikki. Varmuudeksi soitin viela myos Suomen Apple-tukeen, josta sain viimeisen kikkakolmosen, jolla testata koneen kunto. Ei vaikutusta. Luojan kiitos - tai siis kiitos Pohjolan, vakuutus korvaa koneen korjauksen! On jo aikakin saada vuosien varrella syydetyille rahoille vastinetta. :) Kaytiin asken viemassa Rinsessa hoitoon ja mahdollisesti saadaan se mukaan perjantaina kun olisi tarkoitus jatkaa matkaa.

Sitten muihin aiheisiin. Oltiin sunnuntaina Suurilla Valliriutoilla paivareissulla katamaraanilla. Oli kylla sitten niin mahtavaa kuin voi vain olla! Hintaan sisaltyi introsukellus eli kokemattomille vartin verran sukellusta oppaan kanssa. Meista kumpikaan ei ollut edes snorklannut aiemmin, joten tuo sukallus heti reissun alkuun oli aikas tajunnan rajayttava kokemus. Sanoinkin Ellille, etta meni suorilta minun elaman parhaiden asioiden top 5:seen. Elli korotti saman tien sanomalla, etta hanella meni top 3:seen. :D

En olisi koskaan uskonut, etta hengitan veden alla. Pelkka ajatuskin kauhistutti. Aluksi hengityksen/laitteiden kanssa olikin hieman ongelmia. Meinasi iskea paniikki kun tuntui, etta edettiin niin nopeasti. Mutta sitten kun muutaman kerran hengitti rauhallisesti syvaan, alkoi helpottaa ja uskaltaa luottaa, etta homma toimii. Sen jalkeen kaikki meni loistavasti ja olinkin niin fiiliksissa, etta mulle ois ollut ihan sama vaikken olisi nahnyt mitaan siella alhaalla. Mutta tokihan me nahtiin vaikka ja mita! Kaiken maailman "bikinien kuoseista tuttuja juttuja". En osaa paremmin selittaa. Hai-kaloja ei pahus viekoon nahty, mutta paljon muita kaloja kylla.

Pysahdyttiin paivan aikana kahdessa eri paikassa. Ekassa oli tuo sukellusintro, snorklausta seka auringonottoa viereisella pikkuruisella saarella. Tokassa paikassa ei ollut maata nakyvissa, mutta siella oli siistimmat jutut veden alla. Snorklauskin oli tosi hauskaa kun ne horhelot oli niin lahella pintaa.

Lisaksi hintaan kuului loistava ruoka laivalla aamukaffien yms. lisaksi. Hannalle tiedoksi, ettei tullut oksupoksua matkan aikana vaikka vedettiin riskilla ilman pahoinvointilaakkeita. :) Pikkasen heikotti jossain kohdin, mutta se helpotti kun keskittyi auringonottoon. Muistelisin jonkun laivalla todenneen, etta oli hyva reissupaiva kun tuuli niin vahan. Ihana auringonpaiste ja suojakerroin 50 maksimoivat reissun taydellisyyden.

Hmm... Mitas muuta sitten ollaan touhuttu? Mina saadin koneen kanssa monta paivaa ja Elli on mm. etsinyt meille toita. Lisaksi ollaan rehellisesti lomailtu ja vahan liikuttu. Tanaan oltiin taas aamujoogassa. Viime viikolla testattiin aamupilates ja ma olin toistamiseen zumbassa. Elli tykkaa kayda juoksemassa, ma en kun siina tulee hiki ja hengastyy.

Hahaa! Eka riitakin on muuten takana. Kaks kovapaista kun on reissussa niin eihan erimielisyyksilta voi valttya. Selvittiin vaan kuitenkin siitakin, kun molemmat tuli vahan vastaan. :)

Enempaa ei ehdi kirjoittaa nyt. Pyydan anteeksi etta tuli tajunnanvirtaa, mutta taalla on niin vahan nettiaikaa eika talla hetkella pysty kirjoittamaan etukateen omalla koneella...

Kertokaa mita kuuluu ja etta ootte kivoja. Eihan meidan tuu muuten ikina koti-ikava!

Paiva 35 - Hyvasti Soda Springs

Eilen sanoimme hyvastit Soda Springs farmille ja suuntasimme takaisin Cairnsiin. Vaikka maatilalla ei koko aikaa yhta hohdokasta ollutkaan (erityisesti viime postauksen aikaan), niin silti nautittiin siella olosta suurin osa ajasta ja oli tosi haikeaa lahtea pois. Loppuajasta totuttiin talon tapoihin seka paivarytmiin ja varmaan siksi aika siella meni nopeasti. Kolmena vikana paivana kerattiin hevosen lantaa tiluksilta ja vietiin sita kasvimaalle :) Se tuntui sopivan meille ja nousikin kertaheitolla suosikkityoksemme farmilla. Lisaksi loydettiin uusi harrastus, haaveilu, jota tehtiin vahintaan kaksi tuntia joka iltapaiva, parhaimmassa tapauksessa nelja.

Nyt ollaan Cairnsissa, aamulla kaytiin pilateksessa klo 6.30 ja hoidettiin vahan kaytannon asioita (edelleen niita pankkikortteja, kun ne eivat koskaan tulleet perille). Kivaa olla kaupungissa!

Seuraavassa kuvasatoa farmilta:

Nanna ja George

Maisemat olivat ihan kivat.

Nain sita hunajaa tehtiin.

Meidan huone.

Papaijan poimintaa. Tyoturvallisuus ja kaikki kunnossa!

Grillibileet!

Meidan lounas. Noi hunajatoastit oli niin nam nam nam!

Sikojen aamuruokintaa. (Olis muutes hyvaa treenia HC:t)

Missa maajussit? Taalla morsian.

Toivottavasti paasitte tunnelmaan ja lannan tuoksuun kasiksi ;)

Palataan taas!

P.S. Ekat flipflopit kulutettu loppuun (no joo, kaytin niita jo viimeiset kaksi kesaa), alla esittelyssa uudet.



Päivä 29 – Samaa rataa

Eipä taida olla paljoa lisättävää Ellin edelliseen kirjoitukseen. Farmilla ollaan edelleen ja päivät alkavat toistaa toisiaan. Aamupäivä hommia, loppupäivä ylimääräisten lisähommien välttelyä. ;)

Alkaa tuntua, että tämä on pikkuhiljaa nähty. Työtehtävien suhteen minulla ei ole ongelmaa, olen tykännyt tehdä melkein kaikkea. Ja likaisuuteenkin on tottunut. Mutten meinaa jaksaa enää meidän isäntää, joka on niin kovin vihainen suurimman osan ajasta. Ei sillä meidän vimpan päälle hoidetuista töistä ole ollut valittamista, mutta kaikesta muusta kyllä. Tuntuu, että se oikein vaanii koko ajan tilaisuutta päästä ärähtämään jostain. Kuten esimerkiksi tänään siitä, että laitettiin sen mielestä liian paljon pesuainetta pyykkikoneeseen. Miks hitos oltais laitettu meidän mustien vaatteiden joukkoon sen valkaisevaa jauhetta yhtään enempää kuin on pakko..?! Molemmin puoleinen luottamus siis kunnossa...

Ja meidän 19-vuotiasta Saksa-poitsua käy vähän sääliksi ruokailujen harvuus. ”Lapsirukka” taitaa olla vielä kasvavassa iässä, ainakin nälästä päätellen, ja meillä on lupa syödä täällä VAIN kolme kertaa päivässä. Ihan syvältä kyllä munkin mielestä, kun joutuu ahtamaan itsensä aina ihan täyteen, jotta jaksais seuraavaan kertaan.

Nyt vain odotellaan, että meidän pankkikortit tulisivat postissa Sydneystä. Sen jälkeen voidaan lähteä vetämään täältä heti kun huvittaa. Mutta kai me edelleen kahteen viikkoon tähdätään. Sovittiin, että silloin ollaan säästetty tarpeeksi ja ansaittu riuttareissu.

Laitetaanpas jotain positiivistakin loppuun, ettei mene ihan valittamiseksi… Eilen päästiin pullottamaan hunajaa. Se oli kirjaimellisesti supermakeaa puuhaa! Mmm mmm mmm! To-Della hyvää! Ihan erilaista kuin se mössö, mitä iskä yrittää aina väkisin tunkea mun teehen. :D

Ellillä menee varmaan kohta hermot muhun kun muistan aina uuden homman jälkeen kysyä, et ”Tuliskohan musta hyvä siivooja?” tai ”…maalari?” tai ”…hunajanpullottaja?”. Rakennusinsinöörinä kun en ole varsinaisesti loistamaan päässyt. Ehkä sen sijaan esim. lattianpesijänä voisin kehittyä maailman parhaaksi. Merzin viisaudet mielessä. :)

Ps. Elli nokitti kolmella sammakolla ja neljällä hiirellä.