Paiva 25 - Farmi-menoa

Kuusi farmi-päivää takana ja täällä edelleen ollaan. Ollaan tosin keskellä ei mitään, noin 250 km Cairnsista luoteeseen. Karjatila-käsitteenä antoi aluksi jotenkin automaattisesti kuvan useita kymmeniä metrejä pitkästä navetasta, josta löytyisi automatisoidut välineet karjojen hoitoon. Eipä käynyt Sillanpään tytöllä mielessä, että tällä hetkellä tallustellaan varmaan jossain kravun kääntöpiirin tuntumassa ja homma hoidetaan aavistus eritavalla kuin koto-Suomessa.

Tila on pieni farmi, josta löytyy omiin tarpeisiin jos jonkin näköistä eläintä ja kasveja (papaijaa, mangoa, sitrushedelmiä, appelsiiniä, banaania, porkkanaa, kesäkurpitsaa, herneitä, trooppisia hedelmiä, jos nyt muutaman mainitsisin). Lisäksi muita sadon antimia saa ystäviltä. Farmia isännöi yksi mies ja myös hänen veljensä asuu täällä ja täytyy sanoa, että naisen kädenjäljen näkymättömyys on kristallinkirkasta. Erityisesti puhtauteen liittyvät asiat ovat tälle tilalle täysin hepreaa ja niitä Nannan kanssa päivitelläänkin joka ilta. Mitäs turhaa me eletään niin siististi kerran tällaiselläkin menolla pärjää  Itse asiassa tähänkin on tottunut ja varmaan pahin epäsiisteyden aiheuttaja on sisällä oleva avogrilli, josta tulee nokea ympäri asuntoa.

Tavarat täällä sitä vastoin ovat jämptisti paikoillaan. Ja muutoinkin farmi-isännän elämä ja toiminnot ovat hyvin rutinoituneita. Niin kuin meillä kaikilla joissain asioissa. Ja välillä herralla meinaa mennä hermot, kun ei muisteta näitä rutiineja. Se on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun reppureissaajia käy tälläkin tilalla niin useasti ja samojen asioiden selittäminen satoja kertoja on varmasti hermojaraastavaa.

Vieraskoreus on muutenkin karissut, aamupäivällä isäntä ärähtelee kerran jos toisenkin, mutta heti puolenpäivän jälkeen kaljan käteen saatuaan meno muuttuu letkeämpään suuntaan. Isännän veljeä ei taas paljoa muuten näy, kuin kaljan kanssa terassilla. Eli tän kokemuksen perusteella ollaan 100 % vakuuttuneita australialaisten olevan kaljakansaa.

Alueena Lakeland on todella kuivaa tähän aikaan vuodesta, koska talvi on juuri takana ja viimeinen on sadepisara tullut maaliskuussa 2011. Eli suurin osa joista on tyhjiä ja lammissakin vain vähän vettä. Maa on kuivuneen keltaista, mutta useimmissa puissa riittää lehtiä. Sadekausi alkaa tyypillisesti marraskuussa ja sitten vettä tuleekin yhtä soittoa noin kolme kuukautta kerralla.

Fiilikset tällä tilalla olossa vaihtelee tosi paljon päivän aikana. Tuntuu, että tehdään suhteellisen paljon töitä ruoka- ja majoituspalkkaan nähden, yleensä noin 5 tuntia päivässä + pikkuhommat päälle. Tehtäviä meillä on ollut mm. lattianlaatoitus, ikkunapuiden maalaus, siivous ja petivaatteiden viikkaus. Yleensä noin neljän tunnin työurakan kohdalla alkaa mietityttämään onko tässä mitään järkeä, kun parin-kolmen tunnin työtaakan lisällä saisi palkkaakin jostain muusta paikasta. Ja siksi mulle viikko täällä olisi riittävä, mutta Nanna sitkeämpänä on motivoitunut kahteen viikkoon.

Iltapäivällä sitten fiilikset muuttuvat. Yksi iltapäivä käytiin ratsastamassa, ja joo, farmilla on mukavaa! Eilen katsottiin, kuinka hunajaa tehdään ja saatiin maistaa sitä taivaallisen makuista tuoretta hunajaa ja kyllä farmilla olo oli taas niin kivaa! Tänään iltapäivällä käytiin ajamassa kiinteistöllä ja ruokkimassa karjaa (ne siis on vapaana hullun isolla alueella, ajettiin siellä tänään 2h, ja tuskin edes käytiin joka puolella). Sain olla osan matkasta Land Cruiserin lavalla seisomassa kaiteesta kiinni pitäen ja silloin taas ajattelin, että aamupäivän työt on pikkujuttuja ja todellakin jatketaan farmilla vielä se toinen viikko, tällaisia kokemuksia ei tule saamaan missään muualla. Lisäksi jääkaapissa on edelleen hedelmäsalaattia ja mm. tänä iltana grillattiin itse tehtyjä makkaroita.

On tässä farmi-oleilussa vielä muutama muukin hyvä puoli: työstä on apua, jos haluaa hakea toisen vuoden viisumia ja iltaisin on tullut tehtyä koulujuttuja, kun ei ole ollut muuta virikettä häiritsemässä. Toisen vuoden viisumi tosin vaatii 90 päivää farmi yms. työtä, kummallakaan meillä ei ole tarkoitus jäädä Australiaan toiseksi vuodeksi, mutta ajateltiin yrittää tuota 90 päivää kasaan, ettei vain suljettaisi mitään portteja tulevaisuuden suhteen.

Saatiin muutes lauantaina tänne yksi raavas mies lisää, junior-L Saksasta. Onneksi, niin se saa kantaa painavimmat laatikot. Ja muutenki mukava saada uusia ihmisiä tänne erämaan keskelle, niin pystyy mm. vertailemaan menneita ja tulevia reissusuunnitelmia. Niin ja ne Nannan mainitsemat laattalaatikot painoivat sen 20 kg. Junior-L on kertonut hyviä vinkkejä Aussi-baareilusta, mm. aina baarissa kannattaa ostaa tai salakuljettaa nilkassa viinipänikän pussi, juoda se loppuun ja säilyttää pussi. Katsokaas, kun pussin täyttää ilmalla, sitä voi käyttää tyynynä, jos jostain syystä alkaa nukuttaa ennen kuin pääsee omaan hostelliin. Näin se matkailu avartaa!

Kauniita unia, oman kullan kuvia ja laivoja ja junia, minä painun nyt pehkuihini!

P.S. Riskit Ry, vastausta värikoodista ASAP, mekko voi löytyä jo täältä Lakelandista, onhan keskustassa coffee house, hotelli ja internet-paikka.

Päivä 21 – Lakeland

Tällä hetkellä meillä ei ole nettiä käytössä kuin muutaman päivän välein, joten tuli kaksi postausta kerralla… Ja tama kaffilan netti on niin hidas, etta kuvat ladataan joskus myohemmin. Ai niin ja meidan puhelimet ei kuulu taalla, eli ei kannata huolestua.

Jätettiin siis Cairns hetkeksi, koska saatiin töitä yhdeltä farmilta Lakelandiltä. Tai no ”töitä”. Lähinnä tarkoitus on olla lisäkäsinä ruokaa ja majoitusta vastaan. Mutta just passelia meille, koska halutaan nähdä ”oikeaa Australiaa” ja siks toisekseen majoitus on ollut suurin menoerämme. Näillä hostellihinnoilla asumiseen menee arviolta yli 400 e/kk, vaikka ollaan yritetty katsoa halvimmasta päästä.

Nähtiin työpaikkailmoitus hostellimme seinällä, Elli soitti farmarille muutamaan kertaan ja homma oli pihvi. Soitto muutamaan kertaan sen vuoksi, että vähän epäilytti lähteä niin tuntemattomaan. Ei aluksi tiedetty edes ilmansuuntaa, vain että bussimatka Cairnsista kestää n. 3,5 h. Ilmoituksessa ei ollut osoitetta, hostellin henkilökunta ei tiennyt ilmoituksen jättäjää saati farmia, eikä puhelimessakaan meinannut saada kunnolla lisäinfoa. Puolen päivän pohdinnan jälkeen päätettiin kuitenkin ottaa riski kun kuultiin edes kaupungin nimi.

Tultiin Lakelandiin keskiviikkona pikkubussilla, joka oli ensinnäkin puoli tuntia myöhässä ja jotenkin muutenkin tosi hämärällä meiningillä liikenteessä. Mutta matka meni kuitenkin ok ja kuski oli kiva. Viime hetken panikoinneissa mietittiin onko tuleva työnantajamme pelkkä murhaaja vai raiskarimurhaaja. Elli tokaisi vielä, että ”hitto jos se tulee hakemaan meitä jollain leviämässä olevalla lava-autolla”. Yritin pitää repeämiseni sisäisenä, kun käveltiin farmarimme autolle. Se oli täydellisesti Ellin kuvauksen mukainen, ”josta meidän rinkatkin varmaan lentää pois”. :DDD

Lupaavasti alkoi siis. Kovin ruusuiselta ei näyttänyt jatkokaan kun päästiin perille farmille. Kaikki näytti tosi alkeelliselta ja rumalta. Ai niin ja likaiselta. Kun olin menossa suihkuun, sammakko säikähti minua ja kömpi kylpyhuoneen seinänkolosta takaisin ulos… Mutta nyt hetken täällä olon jälkeen voi todeta, että ulkokuori petti jälleen. Täällä on ollut todella mukavaa! Ei olla enää yhtään niin leidit landella kun keskiviikkona tullessa. :)

Isäntämme on mukava ja tekee ihan sikahyvää ruokaa! Lähes kaikki raaka-aineet on omalta tilalta. Pääelinkeinona on käsittääkseni nautakarja, mutta täällä on myös possuja, kanoja, kalkkunoita, heppoja peltoja ja ihana puutarha. Elli pääsi tänään poimimaan papayoita korkeilla tikkailla. Minä tyydyin ottamaan valokuvia maankamaralta. Tai no yhden irrotin kun Elli ja isäntä nostivat minua matalimpaan oksaan. Mutta olen päässyt jo ruokkimaan kanoja ja keräämään munia, jei!

Tänään (to) meidän varsinainen työ oli talon laajennusosan lattian päällystys vinyylilaatoilla (niitä muovimaton näköisiä 300x300 mm paloja, mitä on ainakin TTY:llä R-talossa). Oltiin tottakai tosi mielissämme kun päästiin raksahommiin. <3 Aluksi touhu oli helppoa ja mukavaa kun sai laittaa kokonaisia paloja. Lopuksi meinas hermot mennä kun reunoille joutui leikkelemään pikkupaloja eikä ainakaan minun voimat meinannut riittää painamaan mattoveistä tarpeeksi lujaa. Voimat itse asiassa olivat loppua jo ennen varsinaista asennusta kun kannettiin niitä laattalaatikoita, jotka painoivat varmaan 15 kg kappale (pojat ei saa nauraa, se on meille paljon). Mutta hyvin suoriuduttiin ja valmista tuli sen osalta, mikä oli tarkoituskin! Isäntä kehui, jotta ”good work” ja myöhemmin kun kokattiin ”good girl”.

Alkuillasta päästiin ratsastamaan. George-heppa oli rauhallinen kaveri ja jaksoi hienosti meidän haparoivia ohjausyrityksiä. Isäntä sanoi, että saadaan ratsastaa vaikka joka päivä. Tyttydyy! Kuin siistii voikaan olla!!! Luvattiin kai aluksi olla täällä viikko, mutta jo tänään todettiin, että voitaisiinkin olla kaksi viikkoa.

Päivä 20 – Loppupala Cairnsia

Vietettiin Cairnsissa toistaiseksi vain kolme yötä. Ehdittiin tutustua kaupunkiin riittävästi ainakin meidän hippihostellin ja keskustan väliseltä osuudelta. Uimarantaa kaupungissa ei ole, mutta keskeisellä paikalla iiiiso uima-allas (Elli sanoi että se on laguuni). Käytiin testaamassa ja hyvin onnistuin polttamaan itseni senkin äärellä.

Ilmeisesti hiekkarantakin Cairnsissa on joskus ollut, mutta toisen (?) maailmansodan aikaan sotilaat ovat talloneet sen mutaan. Tilalle on rakennettu pitkä rannan suuntainen promenadi eli ”laituri”. Sitä oli mukava talsia – toisella puolella meri ja toisella puistoa, jossa järjestettiin paljon aktiviteetteja. Iltakävelyillä päästiin katsastamaan mm. harrastelijasirkusta ja räpin tynkää. Mutta ihan parasta oli, että siellä järjestettiin ilmaisjumppia! Osallistuttiin aamujoogaan (huom. klo 6:30!) ja illalla zumbaan. Oli hauskaa! Elli ei ollut käynyt aiemmin zumbassa ja minäkin ainoastaan kerran jossain Hervannan hikisessä pihazumbassa. Mutta any ways, jooga oli kummankin mielestä paree.

Ai niin, yks juttu vielä... Saatiin eräältä nimeltä mainitsemattomalta herrasmieheltä kommenttia, että meidän pitäisi kirjoittaa tiiviimmin. Elli edellisessä tekstissään olikin hienosti ottanut neuvosta vaarin ja kirjoittanut lyhyemmin. Minä en kuitenkaan aio moiseen taipua, koska rakastan itse lukea semmoisia blogeja, joissa jauhetaan kaikkea turhaa. Ne, joissa kerrotaan vain faktat, on mun mielestä ihan tylsiä. :P Sitä paitsi tiedän monta tyyppiä (Hennan ja Teijankin lisäksi, muahhahaa), jotka jaksavat varmasti lukea koko tekstin. Ja jos ei jaksa, voi vain katsoa kuvat tai lukea vain Ellin tekstit, en loukkaannu. <3

Riskit Ry:n tytöille vielä sellaiset terveiset, jotta olihan se väri nyt sit musta, jotta osataan tarttua hetkeen sellaisen tullessa vastaan..? Juhlahumua odotellessa. Tuli ikävä kun kuuntelin Maijaa (vanhaa hyvää, ei sitä kenen keikalla oltiin viimeks)!

Päiva 18 – Sydney-raapaisu, osa 2 ja pala Cairnsia

Moikka! Sydney jätetty taakse ja paikkana tällä hetkellä Cairns, Koillis-Australiassa. Sydneyssä oleskeltiin viisi täyttä päivää ja nyt on oopperatalo, yksi iso silta, Bondi ja Manly nähtynä sekä pankkitili ja kännykkäliittymä avattuna, veronumero hommattuna ja rekisteröity reppureissaajille tarkoitettuun työnvälitystoimistoon. Jes, tästä on hyvä lähteä eteenpäin!

Sydney oli kerrassaan valloittava kaupunki, sinne haluan vielä palata. Ja eiköhän palatakin, ainakin jätettiin vielä lentolippujen mukana tullut surffikoululahjakortti käyttämättä ja Harbour Bridgen kaarelle kiipeämättä. Ja en kyllä ehtinyt pelaamaan Manlylle biitsiä, ainoastaan katsastamaan paikan.

Päivät koostuivat suureksi osaksi kävelystä. Aamulla aikaisin ylös, päivä kierrellen kaupunkia, hostelliin syömään, tunti (tai pari) päiväunia ja illalla taas kiertämään joku uusi kaupungin kolkka. Poikkeuksen sääntöön toi perjantai, jolloin huonekavereiden innoittamana lähdettiin katsastamaan alakerran baari sekä yksi toinenkin. Tunnelma oli hyvä; paljon reppureissaajia ja live-musiikkia. Vois jopa kokeilla toistekin!

Nyt ollaan Cairnsissa hostellissa. Täällä on tänä iltana käärme-show, eli yksi mies on täällä yhden ison ja yhden pienen käärmeen kanssa ja halukkaat saavat laittaa käärmeen niskaan. Mullekin se tuli sitä tarjoamaan (vaikka nortteilen taalla netissa), mutta nyt ei kyllä tiennyt kenet valitsi kohteeksi. Hyppäsin saman tien pöydälle seisomaan ja toistin nou nou:ta ja huidoin käsilläni niin kauan ennen kuin uskoivat. Mulle ei käärmettä niskaan, muutenkin jo nään niistä painajaisia :)

Noh, nyt täytyy pyörtää sanoissani, äsken jo koskin sitä. Eikä ollut yhtään paha. Pian se on varmaa mun kaulassa :D

Cairnsiin tosin saavuttiin tänään aamulennolla. Vähän jo ollaan ehditty kaupunkiin tutustumaan. Merkille pantiin ainakin se, että merenrannalla ei saa uida, kun siellä on krokotiilien vaara (ainakin, jos tulkittiin merkit oikein), mutta rannan vieressä on laguuni, jossa uiminenkin onnistuu.

Majapaikkana meillä on jamaikalaistyyppinen hostelli, joka vaikuttaa oikein rennolta paikalta. Ja täällä on uima-allaskin. Niin joo, ostettiin bussipassi, jolla saadaan matkustaa itärannikkoa pitkin takaisin Sydneyyn (kiitos Marianne taivutusvinkistä) ja pysähtyä välillä niin paljon ja niin kauaksi aikaa kuin halutaan. Passi on voimassa kuusi kuukautta, joten seuraavat kuukaudet kuluvat itärannikon eri kaupungeissa/ kylissä.

Näin täällä, mitäs siellä?

Päivä 14 – Sydney-raapaisu, osa 1

No niin. Nyt on adapteri hommattu ja kone latingissa.

Tällä hetkellä sijaintina siis Sydney. Saavuimme aikaisin tiistaiaamuna. Vaikkei aikaero edelliseen kohteeseen ollut kuin kolme tuntia, väsymys verotti jonkin verran. Hostelliin päästyämme kävimme pikaisella aamupalalla ja painuimme päiväunille. Myöhemmin tehtiin yleiskatsaus erääseen ostoskeskukseen. Ruokahan se tietysti taas oli mielessä. Mentiin ekaan ruokakauppaan, mikä nähtiin ja eikös se tietenkin ollut joku thaikkukauppa, missä oli vielä aika kallista. Kurnivat mahat pitivät kuitenkin huolen, ettei paikkaa vaihdettu. Mukaan tarttui nuudeleita ja purkkitonnikalaa, joista valmistettiin ravitseva päivällinen hostellin keittiössä.


Lisäksi samaiselta kierrokselta minä ostin flip-flopit. Mullahan oli (tai siis on edelleen) tälle Australian matkalle kaksi tavoitetta; oppia puhumaan englantia sekä oppia käyttämään flip-floppeja. Nämä kumpikin ovat suurimmalle osalle itsestäänselvyyksiä, joita ei sen kummemmin tarvi kelailla. Mulla on jostain kumman syystä tihkaissut kummankin kanssa pahemman kerran. Taitaapi olla puhdasta laiskuutta ja harjoituksen puutetta. Lippari-Elinalta sain vaihtokaupassa tosi nätit Ranskasta tuodut nahkaiset varvassandaalit. Ne olivat selkeästi liian suuri hyppy tuntemattomaan, koska sattuvat ihan pirusti! Elina, ei hätää, ovat kuitenkin vielä matkassa mukana ja edelleen tosi ihanat. <3 Eilen Elli opasti ostamaan kevyemmät muoviversiot näin alkutreeniksi (niitä tarvii joka tapauksessa hostellin suihkussa). Pitäkäähän peukkuja meikän mahtipontisille projekteille!

Tiistaihin mahtui vielä iltakävely keskustassa. Kävimme Harbour Bridgellä. Kuten Elli fb:ssä mainitsikin, sillan kaide on oivalla korkeudella jalkojen venyttelyyn. ;) Sydneyn oopperatalo aiheutti huokaisun jos toisenkin. Todellakin näytti maineensa veroiselta kuten myös koko keskusta mageassa iltavalaistuksessa. Elliä lainatakseni ”Tältä kaupungin kuuluu näyttää”.

Keskiviikkona olimme opastetulla rantakävelyllä. Tai no, ei siinä kovin paljoa opastusta tullut. Käveltiin porukassa muutaman kilometrin rantareitti ja välillä opas totesi, että ”This X is very nice beach” tms. Ellin mielestä touhu oli vähän liian leirikoulumeininkiä ja vauhti niin kova ettei edes kuvia ehtinyt ottaa kunnolla. Ei se munkaan mielestä mikään super ollut, mutta sen verran kiva kuitenkin, että ajattelin huomenna mennä vastaavanlaiselle kaupunkikävelylle. Ehkä sitä on Lippareitten ja yliopiston excuilujen myötä tottunut moiseen karjalaumailuun.



Vaikka opastus oli siis mitä oli, ei se vähentänyt rantojen upeutta! Aivan mahtavia, niin ihanat maisemat. Ei pysty sanoin kuvailemaan! Käytiin rantakävelyn päätteeksi lounaalla Bondissa texmex-ravintolassa, jonka nimeä en muista. Hyvää oli ja niin riittävästi, että mulla jäi vähän iltapalaksikin. Myös keskiviikko päättyi iltakävelyyn keskustassa, tällä kertaa Darling Harbourin ympäristössä. Meistä taitaa alkaa paljastua siltafriikkejä kun taas piti päästä ylittämään jotain.



Mahdollista työntekoa varten tarvitaan australainen pankkitili, veronumero, puhelinnumero, medicare-kortti ym. Näitä asioita ollaan hoidettu kaupunkiin tutustumisen ohella. Onneksi hostellin henkilökunta on todella avuliasta. Toki tämä paikka onkin tarkoitettu pääasiassa reppureissaajille. Majoitumme kuuden hengen huoneessa, jossa on kolme kerrossänkyä ja jokaiselle lukittava kaappi. Huoneet ovat tosi pelkistettyjä ja siistejä. Olemme kovin tyytyväisiä. Lisäksi kummallakin on mies päällä, hehheh. :D Hostellin yhteydessä on kahvila, jossa ollaan käyty aamupalalla. Alakerran baari sen sijaan on vielä katsastamatta. Hostellissa tuntuu olevan aika paljon myös suomalaisia. Tähän mennessä ollaan nähty neljä tyyppiä.

Majoitus on nyt maksettuna lauantaihin saakka, joten olemme ainakin pari päivää vielä Sydneyssä. Kyllä täällä viihtyisi varmaan vaikka lopun elämäänsä, mutta katsellaan jos katseltaisiin vähän muutakin maata. :)

Toivottavasti siellä kaikki hyvin eikä myrskyä liikaa. Jos lohduttaa, täälläkin on aamuisin tosi kylmä. Nanna kaipaa nahkatakkiaan. Heippa taas hetkeksi!

Paiva 12 - Australiassa ollaan!

Reissun toinen lento takana ja hengissa ollaan edelleen. :)

Jatettiin kurja Bangkok taaksemme ja saavuimme Sydney:in (en tod. tieda miten taipuu :D) klo 6 paikallista aikaa. On muuten ihan eri meininki! Ei olla ehditty viela paljoa nahda, mutta nyt on jo tosi hyvat kutinat. Hostelli on vallan mainio ja ihan keskustassa. Netti tosin maksaa ja siksi teksti loppuukin tahan. Lisaa tulee sitten kun saadaan jostain toimiva adapteri ja voidaan kirjoittaa etukateen omalla koneella.

Päivä 10 - Tuk-Tuk

Bangkokissa kaksi päivää ja yksi ilta takana ja täytyy sanoa, että ihan riittävä annos. Huhhuh, mitä vilinää ja vilskettä Koh Sametin jälkeen. Ohjelmaksi näille kahdelle päivälle valitsimme kaksi ennakkoon mielenkiintoisinta turistikohdetta; Grand Palacen alueen ja eläinpuiston (Desut Zoo). 

Lauantain pyhitimme Grand Palacen alueelle, jonne menimme Skytrainilla ja jokilaivalla. Grand Palaceen ei kuitenkaan heti päästy, kun siellä oli paikallisilla hartaus meneillään ja portsari ehdottikin korvaavaksi ohjelmaksi tuk-tukilla ajoa Grand Palacen ympärillä olevissa nähtävyyksissä, hinta parin tunnin kierrokselta 1,5 euroa.

Eka nähtävyys: Buddha-patsas.

Ehdotus kuulosti oikein sopivalta ja otettiin tarjous vastaan. Ajelu ei kuitenkaan mennyt sovitun mukaisesti. Aluksi kuski oli yli mukava, kyseli kaikkea, vei ekaan kohteeseen sovitusti ja antoi meidän kiertää siellä sovitun ajan. Tämän jälkeen kuski otti puikot omiin käsiinsä ja alkoi viemään meitä koru- ja pukuliikkeisiin. Kahdessa liikkeessä ehdittiin käymään ennen kuin tajuttiin, että kuski saa liikkeiltä sponssausta (bensarahaa) kun vie asiakkaita sinne ja että me oltiin jossain ihan hiton kuusessa sovitun reitin ulkopuolella.

Tässä vielä kaikki hyvin.

Tästä kiivastuneesta sanottiin kuskille, että ei enää yhtään liikettä, vaan paluu takaisin reitille. Se ei meinannut mennä millään jakeluun ja jouduttiin tosissaan perustelemaan, miksi reppureissaajilla ei ole kiinnostusta kiertää kalliita koruliikkeitä päivät pitkät. Useiden pliis huutojen jälkeen kuski teki uukkarin ja palautti meidät takaisin lähtöpisteeseen.

Tässä vain yksi esimerkki turistien huijaamisesta, mutta ainakin meitä se opetti skeptiseksi jokaiseen tarjoukseen ja seuraavana aamuna osattiin vain nauraa, kun taksikyytiä tarjonnut kuski sanoi eläintarhan, jonne me halusimme mennä, olevan kiinni tänään, ja suositteli samassa lauseessa ”parempaa” eläinpuistoa, joka olisi auki myös tänään.

Mutta siis itse Grand Palace oli täynnä kultaa ja kimallusta ja vierailemisen arvoinen paikka. Erityisesti kartano oli meidän mieleemme ja sen lyhtypylväs meinasikin lähteä Nannan matkamuistoksi.

Kuin Hervannan miljööseen tehty.

Ennen hotelliin paluuta kierrettiin vielä Siamin kauppakeskuksissa ja käytiin Miian suosituksesta Siam Paragonin alakerrassa syömässä. Hyvä ruoka, parempi mieli ja pölyt päiväisestä tuk-tuk matkasta hieman laskettuneet.

Tänään ohjelmassa oli eläintarhassa käyminen. Siellä oli paljon eläimiä painottuen Aasian sekä Afrikan eläimiin. Oli siistiä nähdä mm. leijonia, kirahveja ja elefantteja, mutta samalla suurimman osan masentunut olemus ja likaiset häkit pisti ajattelemaan, kuinka fiksua tuollainen toiminta loppujen lopuksi on.

Kirahvit kauloineen.

Eläintarhassa käytiin katsomassa elefanttiesitystä ja afrikkalaista tanssia (huhujen mukaan nyt pop).  Afrikkalainen akrobatia oli vaativaa, mutta elefantit veivät täysin mun sydämen, ehkä tähän vähän vaikutti juuri luettu kirja ”Vettä elefanteille”. Niin rakastettavia otuksia! Nannan suosikiksi nousi kirahvit.

Tätä voit kokeilla kavereiden kanssa.

Noin se vain nousi takajaloille ja jammaili musiikin tahdissa.

Tulipas paljon tekstiä ja suurimmaksi osaksi avautumista. Silti aina syömisen jälkeen löydettiin kaupungista paljon positiivista ja ne negatiiviset asiatkaan eivät enää tuntuneet niin pahalta ;) Mutta siitä ei vain pääse mihinkään, että tällainen epärehellisyys ja turistien huijaaminen antaa väistämättä kaupungista huonon kuvan. Pitäkää siis varanne, kun tänne tulette.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa,

Sovittiin, et vasta seuraavalla kerralla hyppään selkään.

P.S. Hiuksista tuli hyvät, vaikka ilme vähän muuta kertoikin, yritetään saada kuva lähipäivinä tänne J

Päivä 8 – Bangkokin hoodeilla

Jiihaa, Bangkokin kartalla ollaan!

Lähdettiin aamupalan jälkeen majapaikastamme Pudsa Bungalowsta avolavataksilla Koh Sametin satamaan. Matka ”pompputaksissa” (tiet hulluilla kuopilla) ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia, mutta ehti opettaa; seuraavalla kerralla enemmän tukea kuin pienimmät nirunarubiksut. ;)



Satamassa oli saneeraustouhut käynnissä. Täällä ihmisillä näkee eniten vaatteita päällä rakennustyömailla. Oheisessa kuvassa käynnissä kattotiilien purku (kun tarkasti katsoo, niin kyllä siellä jotkut köydet on).


Odottelua satamassa... Tsekatkaa, kuinka paljon isompi rinkka mulla on! :D Olen pahoillani, ettei mun käyttöliittymällä saa laitettua kuvatekstejä. Tai sit en vaan osaa. Ellin omalla saa, kun tuli joku päivitys.



Matka paatilla mantereelle kesti n. 40 min, jonka jälkeen bussi Bangkokin ”reunalle” Ekkamaihin n. 3,5 h. Sieltä päästiin ilmajunalla onneksi melkein hotellin nurkalle.


Huoneemme on pieni koppi isolla sängyllä, ilman ikkunaa, lievästi ummehtuneella tuoksulla varustettuna. Mutta eiköhän se meille passaa ihan hyvin. Siellä on kuitenkin ilmastointi! ☺

Heitettiin rinkat selästä ja lähdettiin käppäilemään hotellin ympäristöön. Meinasi iskeä kulttuurishokki liikennevilinässä rauhallisen lepoviikon jälkeen! Ja kokoajan joku myyjä tuputtamassa jotain todella tärkeää kuten vilkkuvia muovirusetteja. Päästiin turvaan kampaamoon kun Elli kävi tukanleikkuussa (n. 6e)!





Siinä pikaiset kuulumiset matkustuspäivästä ja tällä kertaa vähän enempi kuvia. Hyvin on mennyt edelleen. Paitsi nyt sataa ihan huolella. Sadekausi. <3

Päivä 7 - Viimeiset mietteet Koh Sametilta

Saatiinhan me vuorovaikutusta teidän puolelta kun vähän painostettiin, kiitos siis kommenteista, ne laittavat aina hymyn huulille J

Tänään on viimeinen päivä Sametin saarella ja suurimpana huolena allekirjoittaneella se, tuleeko enää loppureissulla saamaan yhtä hyvää ja edullista hedelmälautasta yhtä kauniissa ympäristössä tarjoiltuna. Näppiksen takana siis Elli.

Bungalowamme on sijainnut Pudsan rannalla ja sinne päädyttiin sattumalta, kun tulo iltana vastattiin myöntävästi kanadalaispariskunnan tarjoukseen samasta avolavataksikyydistä. Onneksi näin, sillä ranta on eniten meidän mieleemme saaren noin kahdeksasta rannasta: idyllisen pieni, jossa kuitenkaan ei rantatuolit peitä koko hiekkaa. Silti muillakin rannoilla on tullut loikoiltua.

Sää on monesta tylsä teema, mutta pitäähän nyt siitäkin jotain mainita. Lämpömittaria ei olla nähty kertaakaan, mutta varmasti + 30 asteen ympärillä pyöritään, ainakaan pitkähihaista ei ole tullut mieleenkään laittaa päälle, edes illalla. Pari päivää on ollut niin aurinkoista, että varjosta ei juurikaan poistuttu, muina päivinä sää on vaihdellut aurinkoisen ja pilvisen välillä ja pari kertaa on tainnut vähän piskotellakin (helsinkiläiset huom. tihuuttaa vettä :).

Eniten kuultu sana saarella on varmasti ”massage” ja tätä palvelua ollaankin hyödynnetty niin thai-, öljy- ja jalkahieronnan kuin pedikyyrinkin muodossa. Kyllä nyt pitäis olla plikat kuosissa! Mutta myös muut kaupustelijat (hedelmä, koru, tatuointi ja ruoka) ovat rannalla tuttu näky.

Saarella tykätään enemmän koirista kuin kissoista. Naapurihotellin koira synnytti muutama päivä sitten 6 pentua ja niitä ollaan käyty ihastelemassa aina kun ohi kuljetaan. Niin suloisia!

Papaya salaattia, eri nuudeleita ja curryja ollaan jo uskallettu maistaa ja hyvin maistuu, ainoastaan kerran Nannalle tuli liian tulista ruokaa, mutta hikoilua, punastelua ja suunpoltetta uhmaten sekin meni alas. Bangkokissa lisää testailuja.

Illalla ohjelmassa tavaroiden pakkaus ja huomenaamulla kohti Bangkokia. Onneksi jo menomatkalla tuli seikkailtua joukkoliikenteellä, niin tietää edes vähän mikä ja mitä siellä odottaa. Hotellikin varattiin äsken, joten sekin tällä kertaa kunnossa. Tuli vaan varattua reppureissaajalle vähän liian pramea, mutta ehkä sekin on näillä hinnoilla sallittu.

Kovasti terveisiä Suomeen, alla olevassa kuvassa kirjoitetaan blogia sähkökatkoksen aikana.

Päivä 6 - Nautiskellen

Saatiin vihiä, että blogillamme olisi ainakin yksi lukija jos vain päivityksiä tulisi. Siispä hieman lisää kuulumisia. Puikoissa tällä kertaa Nanna.

Hengissä ollaan edelleen, jei! Vaikkei me kyllä mitään vaarallista olla tehtykään. Päivät ovat menneet nukkuen, syöden, lukien ja aurinkoa ottaen. Ajateltiin näin reissun aluksi keskittyä perusasioihin, jotta jaksaa sit muissa kohteissa temmeltää. ;) Paitsi et ollaan me vähän käveltykin. Ja Elli teki eilen ainakin kolme vatsalihasliikettä.


Huomenna on viimeinen päivä Koh Sametilla. Tuntuu oudolta, että kohta on jo viikko mennyt. Ennemmin olisin veikannut päivää tai kahta. Täällä viihtyisi kyllä pidempäänkin. Saari on näin sesonkiajan ulkopuolella tosi rauhallinen. Paikallisia on huomattavasti enemmän kuin meitä turisteja. Myös sää on mitä mahtavin. Ei oo liian kuuma mutta ihan sikakuuma silti. Asteista ei tietoa. Suojakerroin 50.


Jos jollakulla on Thaimaan matka suunnitteilla ja arpoo kohteen kanssa, kannattaa valita Sametin saari. Täällä odottaa bonuksena kaksi suomenkielistä, hikistä, rasvaista, hiekkaista, mutta suositeltavan arvoista pokkaria. Ostettiin lentokentältä matkalukemisiksi Minne tytöt kadonneet ja Vettä Elefanteille. Jälkimmäisen ahmin päivässä.

Saatiin äsken tietää, että majapaikkaan kuuluu ilmainen wifi. Hupsista. Toisaalta ollut ihan virkistävääkin olla ilman. Kerran käyty netissä tänä aikana semmoisessa tietokonekopissa, mistä laitettiin edellinen päivitys.

Mitään matkamuistoja ei luonnollisesti ole osteltu. Eihän niitä kantais erkkikään. Paitsi Elli ostin yhden huivin (joka lopulta on ihan hyvä huivi!), mutta sillä onkin rinkassa varaa. Itse tein aloittelijan mokan ja pakkasin rinkan liian täyteen Miian uljaasta pakkausavusta huolimatta! Vaikkei rinkka (60l?) ihan täpötäynnä olekaan, se alkoi muutaman tunnin kantamisen jälkeen painaa kuin synti. Eikä nyt puhuta mistään pikkusynneistä vaan semmoisista, joista varmasti saisi ison palan kakkua. Noh, onneksi rasvapurkit tyhjenevät ja monta vanhaa rupuvaatetta on päätynyt käytön jälkeen roskiin. Sori Henna, yks sun hamekin meni. :D

Huominen siis vielä rannalla. Perjantaina lähdetään todennäköisesti heti aamusta Bangkokiin. Elli meni just katselemaan meille hotelleja/hostelleja.

Kommentoikaahan, niin voidaan myhäillä tyytyväisenä kun joku käy lukemassa. Kertokaa vaikka, mitä sinne kuuluu. ☺

Paiva 3 - Perilla ensimmaisessa kohteessa

Vierekkaiset lentopaikat valille Helsinki - Bangkok saatiin loppujen lopuksi rahvaiden luokasta. Hyvin nukutun lentomatkan jalkeen mietittiin, valitaanko helpompi vai huokeampi tapa paasta ensimmaiseen paamaaraamme eli Koh Samet -saarelle. Taksilla olisi paassyt noin kolmessa tunnissa 'ovelta ovelle' (n. 50e), mutta sen verran meista loytyi heti alussa reppureissaajahenkisyytta, etta valittiin mielummin kuuden kulkuvalineen reittiyhdistelma (yht. n. 20e).

Kahdeksan tunnin (lentokenttabussi - minibussi - ilmajuna - bussi - vene - avolavataksi) matkan jalkeen paastiin perille klo 22:15 paikallista aikaa ja saatiin aloittaa majapaikan metsastys pimealla saarella. Liian kranttuja tuohon aikaan ei oltu, sanottiin yksi ei (liian kallis) ja jo seuraava bungalow otettiin. Nopeasti kuitenkin alkoi leuka painumaan rintaan, kun huomattiin reika seinassa (ylempi kuva) ja kotiloita suihkussa kuolleen torakan seurana. Seuraavana paivana vaihdettiin parempaan (alempi kuva) ja nyt kelpaa (paitsi asken lahti sahkot samalla kuin Nanna paivitteli tuuletuksen mukavuutta :) asua siistissa bungalowassa ihan rannan vieressa.



Eka paiva saarella kului aikaerosta toipumiseen: levattiin myohaan, huoneenvaihdon jalkeen syotiin aamupala, hengailtiin majapaikan rannalla, kaytiin thai-hieronnassa ja illalla nuudeleilla tulipoikien esitysta katsellessa. Tahan mennessa saari vaikuttaa paratiisimaiselta (ylempi meidän partsilta). Kiitos Miialle kohdevinkista ja anteeksi, kun unohdettiin lovely planet lentokoneeseen. Ajateltiin hengailla taalla ainakin seuraavat 5 paivaa ja sitten kohti Bangkokia.

Karjapaimenet kentällä

Jännittää... Ei meinaan vielä tiedetä, mahdutaanko koneeseen. Tai päästäänkö ainakaan vierekkäin istumaan. Tai onko paikat business-luokassa. Noh, kyynärpäitä teroittamaan. Pitäkää peukkuja!