Paiva 178 - Elli: Myytyna Manlyyn

Menipas nopeasti tuo kaksiviikkoinen aitin ja Anna-Maijan kanssa. Mutta aikahan rientaa, kun on hyvaa seuraa ja kivaa tekemista! Vikat paivat kuluivat Bondilla aurinkoa ottaen seka yhtena pilvisena aamuna teimme kavelyretken Bondin pohjoispuolelle, josta avautui kaunis nakyma oopperatalolle ja sillalle.

Torstaina olikin sitten hyvastien aika, aiti ja Anna-Maija lahtivat Suomeen ja mina muutin Manlyyn. Oli kurjimmista kurjinta paattaa Irene-oppaan ura ja hostelliin astuessani koin ehka reissun kurjimman hetken. Likainen, tyhja, neljan hengen huone. Tai silta se tuntui tuon keskiviikkoisen jalkeen. Pitihan siina muutama kerta tirautella. Ja laitoin Nannalle viestin, jossa rankkasin taman hostellin kaikista paskimmaksi hostelliksi ikina :) Onneksi aurinko paistoi ja onnekis lahdin rannalle. Olisin voinut riepua tuossa itsesaalissa viela pidempaankin, mutta Manly kaikessa kauneudessaan ei kertakaikkiaan antanut siihen mitaan mahdollisuutta. Oon ihan myytyna Manlyyn, tanne voisi vaikka muuttaa! Oli Manly noiden paivareissujenkin aikana ihastuttava, mutta oikeuksiinsa se paasee vasta, kun viettaa taalla pidempia aikoja.

Eilen olimme pelaamassa biitsia (rannalla on 7 loistavaa verkkoa) hostellivaen kesken ja illalla viela grillailtiin hostellilla. Biitsi oli vahan hontsailya, mutta kivaa silti. Rannalla treenaa Australian biitsin karkikasti ja rannalla toimii yksi biitsivolleyseura eli sielta pitaisi loytaa kaikentasoista peliseuraa. En ole vain viela selvittanyt paikallisten tirsojen, keskareiden ja torttujen, eli viikkokisojen, ajankohtaa. Muuten paivat kuluneet rannalla ja Manlyyn tutustuessa, lisaksi vkl oli markkinat ja ranskalainen ruokatori. Hostellikaan ei ole enaa yhtaan huono ja taalla on kivaa porukkaa, talla hetkella paljon ruotsalaisia :) Kunnostauduttiin tuossa yksi paiva terveisissa Timpan ja Pikkiksen kanssa ja nyt lahetankin terveiset Suomeen! Terkkuja :)

Päivä 176 – Nanna: Byron Bay

Nyt tulee pikainen päivitys. Olen tällä hetkellä SpotX:ssä surffileirillä eikä täällä meinaa malttaa istua koneen ääressä. Mutta jotain kuitenkin kuluneesta viikosta.

Lähdin Surfers Paradisesta viikko sitten lauantaina, jonka jälkeen vietin vajaan viikon Byron Bayssa. Yleismielipiteenä voisin sanoa, että paikka oli kiva, muttei niin kiva kuin olisin kuvitellut. Kaikki ovat hehkuttaneet Byronia ihan hulluna, joten odotukset olivat todella korkealla. Myönnän että ranta on täydellinen, paras mitä olen nähnyt. Ja maisemat majakalla ja patikointimatkalla sinne olivat todella kauniit. Kaupunkiosuus ei kuitenkaan erityisemmin miellyttänyt. Autoja oli ihan sikana eikä ainuttakaan kävelykatua. Odotin pienempää ja rauhallisempaa paikkaa. En odottanut turistirysää ja ison kaupungin tuntua pakattuna muutamaan neliömetriin. Toisaalta en tainnut olla kaikista vastaanottavaisimmillani. Lähtö Trekkersiltä oli haikea. Kavereita sieltä oli ikävä jo matkalla bussipysäkille. Vietettiin mun vikana iltana pienimuotoisia läksäreitä kahden kakun ja Timtamien kera.

En tehnyt Byron Bayn ajalle oikeastaan mitään suunnitelmia. Päätin mennä sinne, minne nenä sattuu kulloinkin näyttämään. Useimmiten se näytti rannalle. Valitsin hostellinkin sen perusteella, mikä oli lähinnä aaltoja. Onnistuin löytämään sen ainoan, josta oli suora yhteys rannalle. Blogimme anonyymin kommentoijan vinkin perusteella suunnistin tietysti myös nakurannalle. :D Nakunakunaku. Odotin jotain irstasta, mutta siellähän olivatkin kaikki nätisti omissa oloissaan ja jengiä tosi harvakseltaan. Hihii, onpahan sekin koettu.

Toisena päivänäni käppäilin majakalle, jossa varmasti jokainen Byron Bayssa käyvä vierailee. Kuten edellä mainitsin, maisemat olivat uskomattoman kauniit. Matkalla majakalle on Manner-Australian itäisin piste, jossa luonnollisesti piti ottaa perinteinen turistipose. :)



Toinen pakollinen vierailukohde tuntuu olevan hippikylä Nimbin, josta Ellikin kirjoitti. Sinne on vaihtoehtoina ostaa joko pelkät bussimatkat tai koko päivän reissu. Jälkimmäiseen sisältyy Nimbinissä hengailun lisäksi BBQ-lounas kukkuloilla ja uinti vesiputouksilla. Kun kuulin vesiputouksista, halusin ehdottomasti koko paketin. Viime vesiputoukset Mount Tamborinella oli niin mahtava kokemus. Nämä tämän viikkoiset eivät olleet ihan yhtä vaikuttavat, mutta tykkäsin silti. Ja ruoka oli hyvää, sehän on aina tärkeintä! :P ”The Cookiet” jäivät minultakin ostamatta vaikka keksiä olisikin tehnyt mieli.





Sää suosi koko viikon. Yhtenä yönä ja yhtenä iltana satoi, muuten auvoista aurinkoa. Mitäs muuta vielä... Ekana päiväni eksyin Byronin markkinoille. Siellä oli esiintymässä upeaääninen naislaulaja. Tämä on asia, mistä pidän Australiassa! Tuntuu, että vähintään kerran viikossa kuulee livemusaa sattumalta. Jei!

Yöelämän tutkasin vikana iltanani. Sen seurauksena heräsin aamulla 20 min ennen checkoutia pakkaamattomana, hupsideisii. Ehdin kuitenkin juuri ja juuri, mutta missasin kyydin bussipysäkille ja jouduin kävelemään sateessa. Tein sen kuitenkin hymyssä suin sadeviitan alla. Hymy ei hyytynyt edes siinä vaiheessa kun selvisi, että bussi oli 45 min myöhässä. Eikä siinä vaiheessa kun osoittautui, että bussi on rikki. Eikä siinä vaiheessa kun osoittautui, ettei sitä saada korjattua. Eikä siinä vaiheessa kun lopulta lähdettiin viisi tuntia myöhässä (eri bussilla). Voisiko päätellä, että tämä reissaaminen on tehnyt hyvää yleiselle asenteelle?

Paiva 172 - Elli: Ympari Sydneyta ja viinimaistiaisia

Taalla Irene-opas moi! Tuollaisen nimen olen saanut aitilta ja Anna-Maijalta, kun olen liikuttanut kolmen hengen ryhmaamme ympari Sydneyta :) Taas viikko on mennyt kuin siivilla. Kohteenamme ovat olleet asuntomme lahin suurempi keskus Bondi Junction, Sydneyn pohjoispuolella oleva ranta Manly, Darling Harbour seka Circular Quayn, The Rocksin ja Harbour Bridgen iltavalaistus. Sydney valloitti minut jo syyskuun visiitilla ja tekee sita edelleen. Suurimmat kiitokset tasta voi antaa Sydney kauniille rannoille Bondille ja Manlylle. Ja kerran ilmat ovat suosineet meita, olemme varanneetkin jokaisesta paivasta osan vain rannoilla loikoilemiseen.

Manly-paiva oli torstaina. Siella oli surffauksen Australia Open koko viime viikon ja pystyimme ihailemaan surffareiden taidokkaita esityksia auringonoton lomassa. Oli kiva nahda, kuinka surffikisat toimivat ja maillaisia taustatapahtumia sen ymparilla pyorii. On ne vain taidokkaita kavereita, ihan eri laji verrattuna mun surffaukseen ;) Mut olisihan siella pitanyt olla kiikarit mukana, jos olisi hyvin halunnut nahda. Kavimme myos pitsoilla Manlyssa. Otimme kolme erilaista pitsaa ja ykkoseksi allekirjoittanut valitsi tandoori kana, cashew pahkina, jugurttikastike ja mango yhdistelman. Nam!

Perjantaina Irene-opas sai vaistya ja tilalle tuli ihan oikea turistikierros Hunter Valleyn viinitiloilla seka juusto- ja suklaatehtaalla. Se on yksi Australian vanhimmista ja isoimmista viinialueista ja viinitiloja siella on .. hmm ... paljon. Me poikkesimme viidella erityyppisella tilalla, joissa jokaisessa oli 6-8 viinin maistelut. Maisteluihin kuului niin kuohu-, valko-, rose-, puna-, kuin jalkiruokaviinitkin.

Arvioinnit sai kukin suorittaa tyylillaan ja vahan huvittuneena katsoin omaa lappuani yhden viinikiertueeseen osallistuneen miehen kysyessa maistellessamme toista punaviinia "more rounded, isn't it?" Lapussani siis luki "toimii", "ei paha", "parempi kuin edellinen" tms. Joka tapauksessa arvioinnit tuli suoritettua, ja skumppahan sielta nousi ykkoseksi. Sen jalkeen makeat valkoviinit ja vasta vikana Suomessa suosimani punaviini. Nain se Australia opettaa!

Tuolla kiertueella oli tosi ihastuttava nuori taiwanialaispariskunta. He menivat humalaan jo ekassa paikassa ja naureskelivat toinen toisilleen :) Me olimme hengessa mukana, vaikka emme useaakaan viinimaistiaista pystyneet juomaan loppuun asti.

Taalla Australiassa on kovassa huudossa markkinat, joihin farmarit tulevat myymaan omia tuotteitaan. Bondilla sellaiset ovat joka lauantai ja esim. Manlylla joka sunnuntai. Ekana lauantaina myohastyimme tapahtumasta ja ehdimme ostamaan vain vadelmahilloa lattyjen paalle. Tokana lauantaina olimme skarppina jo heti aamutuimaan ja mukaan tarttui mm. hunajaa, teeta seka luumuja.

Sunnuntaina tutustuimme Darling Harbounen alueeseen ja pysahdyimme lounastamaan Hard Rock Cafeeseen. Byron Bayssa tapaamani Sandra liittyi seuraamme ja oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia. Sandra kertoi palaavansa Byron Bayhin maaliskuussa ja vahan se alkoi muakin kutkuttamaan. Jalkkariksi kavimme kavelemassa China Townissa, ja sitten akkia kaupan kautta takaisin Bondille, etta ehdimme viela rannalle.

Eilen illalla ukkosti, mutta nyt aamulla on taas aurinkoa pilvettomalta taivaalta. Tanaan meilla on tavoitteena loytaa cowboy-lakki, laittakaahan peukut pystyyn!

Päivä 169 – Nanna: Streettiä, luontoa ja taidetta

Oli pakko vaihtaa otsikko (Nannan jumitus, osa 3), ettei Surfers Paradisen ajastani jäisi liian negatiivinen kaiku. Kahta bonuspäivää seurasi jälleen kolme lisää, mutta kukapa näitä laskee. Pääsin pari kertaa jo niin pitkälle, että bussilippu oli buukattuna, mutta jotenkin se tuli sitten kuitenkin peruttua. Huomenna olen lähdössä ihan oikeasti-oikeasti. Nyt on bussilipun lisäksi buukattuna pari hostelliyötä Byron Bayssa. Enkä ole edes kolmea viikkoa myöhässä alkuperäisestä aikataulusta! *positive*

Viimeiset päivät täällä ovat olleet ihan parasta aikaa. Paikka tuntuu kodilta ja kaverit kuin pieneltä perheeltä. Hihii, jaettiin roolitkin yks päivä. En muista kaikkia, mutta ainakin Kerry on äiti, Nate isä, Leah teinikakara, minä taisin olla nauruhullu täti ja James juoppo setä. Ai niin ja Laura on Walesin vaihtari. Kusikuski ei saanut roolia, koska se on ihan tylsä. Luulin pitkään, ettei se vaan puhu mulle mun huonon enkun takia, muttei se kuulemma puhu kellekään muullekaan. Olokoot.

Hostellimme vieressä on koriskenttä, joka käytiin korkkaamassa viime viikolla Leahin kanssa. Kuten olettaa saattaa, olimme kumpikin surkeita kuin kädettömät koalat, mutta ehkä juuri siksi touhu oli sitäkin hauskempaa. Reilun kerhon kunniajäsenenä jaan Leahin kuvan enkä omiani. :P


Koristelun keskeytti korviimme kantautunut rytmimusiikki. Lähteeksi selvisi paikallisen musiikkiopiston lyömäsoitinorkesterin konsertti, joka kuulijaystävällisesti järjestettiin ulkotiloissa. Mentiin kuuntelemaan vähäksi aikaa ja minä tietysti kunnon turistina räpsin kuvia. Tuli ihan oma musiikkiopistoaika mieleen ja meinasi tirahtaa tippa linssiin. Ja orkesterissa soitto oli mielestäni kaikista ärsyttävin osa musiikkiopistoa. :D Harrastukset omassa lapsuudessa näyttelivät kuitenkin niin suurta roolia, että näin aikuisena vastaavanlaisten esitysten näkeminen tuo vahvasti muistoja mieleen. Voi luoja, en ole varmaan koskaan hävennyt yhtä paljon kuin ollessani ekaa kertaa katsomassa siskontytön tanhuesitystä Kangasalla! Itkin niin että koko naama oli märkänä eikä loppuesityksen katsomisesta tullut yhtään mitään. Eli tämä viimeviikkoinen konsertti oli kevyttä kamaa siihen verrattuna.


Samana iltana käytiin Leahin kanssa hakemassa mulle se ostos, mikä jäi viime kerralla Surfersin markkinoilta mietityttämään. Tadaa, saanko esitellä uuden ganstalätsäni:


Mun piti yrittää näyttää astetta kovemmalta kuvassa, mutten näköjään kovin häävisti onnistunut. :D Mutta lätsä on ihan sikamagee!!! Lupa kehua myönnetty. Lippisten maalaukset tehdään käsityönä paikan päällä ja tekstiksi&väreiksi voi valita mitä ikinä haluaa. Seuraavassa kuvassa näkyy mallikappaleita ja taka-alalla sprayjaus-jätkät.


Lauantaina tehtiin Mount Tamborine –reissu, jota varten vuokrattiin auto viiteen pekkaan. Ensimmäiseksi suunnattiin vesiputouksille, jotka olivat ihan uskomattoman kauniita! Menee koko aussiajan top3:seen. <3




Putousten jälkeen kävimme kävelemässä Gallery Walkin päästä päähän. Se on pieni katu, jossa on tarjolla australialaista käsityötä, gallerioita, juusto- ja oluttehdas, kahviloita yms. Ostin fudgea 12 dollarilla, hupsis nam.


Reissun kruunasi uinti putousten virtauksissa. Tykkäsin niin paljon että olin revetä onnellisuudesta. :) Jos kehtaisin, laittaisin yhden kuvan sieltä, mutta taidanpa edelleen pidättäytyä häveliäisyydessäni. Laitan sen sijaan kuvan isosta puusta.


Lauantai-iltana olin jälleen baarikierrosoppaana. Päätettiin Leahin kanssa pukeutua tennareihin ja muutenkin kaikin puolin mukavasti, jotta voidaan keskittyä vain tanssimaan koko ilta. Suunnitelma onnistui täydellisesti. Oli niiiiiin kivaa tanssahdella pitkästä aikaa oikein kunnolla! Nanna likes.

Nyt loppuu kirjoitusaika kesken, mutta mitäs muuta vielä. Lauran synttärit oli maanantaina. Tehtiin ruokaa, syötiin kakkua ja laulettiin onnittelulauluja eri kielillä. Muutenkin hyvä ruoka –linja on jatkunut, kun toinen kokki on edelleen täällä. Tiistai-iltana käytiin puistossa kuuntelemassa jazzia. Paikka oli sama, jossa kävin joulukonsertissa ja Walk In –leffassa (alla huono kuva). Jajajajaja, kaikkea muutakin mukavaa on tullut touhuttua. Pieni positiivinen kiire ollut päällä viime aikoina niin ettei ole meinannut ehtiä koneen ääressä piipahtamaan. Ei paljon kehtaa valittaa. :) Vaikka vähän (paljon) oonkin kateellinen Ellin suklaista! :D

Paiva 166 - Elli: Ruisleipaa, nakkaria, jenkkia, Fazerin sinista...

Byron Bay saatiin kunnialla paatokseen. Vaikka viime paivityksessa urhoollisesti julistin Byron Baysta lahtemisen helppoutta, niin ei se ihan niin mennytkaan. Etenkin ekana iltana yksin Sydneyssa hostellissa oleillessani kaipasin kovasti takaisin. Siina tuli ilmi nama reppureissaamisen huonot puolet, eli paikkojen vaihdot ja hyvien tyyppien jattaminen. Eli siina mielessa kovinkin ymmarran Nannan jumitusta :) No perjantaiaamulla aikaisin sainkin piristysta reissaamiseen, kun aiti ja Anna-Maija saapuivat Sydneyyn. Nyt on ruisleipaa, nakkaria, sisua, lakua, jenkkia ja Fazerin sinista niin paljon, etta taas jaksaa reissata :) Matka kaveruksilta oli mennyt muuten mukavasti, mutta Bangkokissa heilta oli alettu tivaamaan viisumia Australiaan. Eihan niita loytynyt, olinhan sanonut 100 % varmuudella, etta kahden viikon visiittiin ei moista tarvitse. En tieda, mita nama pohjalaisemannat olivat sanoneet tai kuinka peloissaan he olivat tilanteesta, mutta lopputulos oli se, etta madamet istuivat Bangkokista Sydneyyn onnellisesti ykkosluokassa viisumit kourassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, jippii! Alla olevassa kuvassa meidan tuliaiset Suomesta. En tieda, joudunko syomaan Nannankin suklaat, kun ne ei varmaan saily auringossa ;) No ei kai ny, kylla maa ne sulle saasta!

Olemme majoittuneena huoneistossa Bondi-biitsin kupeessa. Alue on tosi kaunista ja avaraa vihreytensa ja makisyytensa ansiosta, meidankin parista ikkunasta nakyy Harbour Bridgen kaiteet :) Ranta on kallioista ja siella on useita kallioisia niemennokkia ja siksi hiekkarantoja ei ole silmankantamattomiin, vaan ennemminkin pienia hiekkarantoja joka poukamassa. Hiekkarannoilla ja niemennokilla kulkevat kavelytiet (jotka ovat taynna lenkkeilijoita) ja kalliot seka makisyys mahdollistavat upeat nakymat kaukaisuuteen. Alla kuva yhdelta nimennokalta, valitettavasti tahan paivitykseen ei ole tarjolla parempaa.

Paivat ovat kuluneet alueeseen tutustuessa, rannalla loikoillessa ja oikean rytmin loytamisessa. Yhtena paivana ehdittiin jo Sydneyn keskustaan katsomaan oopperatalo, Harbour Bridge ja Botanic Garden. Samalla reissulla juhlistimme yhden reissulaisen tulevaa merkkipaivaa lounastamalla Sydney Towerissa noin 250 metria keskustan ylapuolella. Nakymat olivat hulppeat ja ruoka hyvaa!

Ihanaa vaihtelua hostellielamaan asua huoneistossa tuttujen ihmisten kanssa. Ja outoa, kun jaakaappi on taynna kaikkea hyvaa ruokaa. Oikeasti mua huvittais vain viettaa paivat tuossa sohvalla tv:ta katsellen, kuulumisia vaihdellen ja jaakaapin sisaltoa tuhoten. Onneksi aktiiviset seuralaiset, kauniit maisemat ja hyva saa pitavat huolen siita, etta paiviin mahtuu muutakin :) Seuraavassa kuva Bondi-biitsin sunnuntain ruuhkasta. Ruuhkaan ehka vahan vaikutti rannalla olleet triatlonkisat.

Eilen oli ystavanpaiva, olitte mielessani <3 Kaikkea hyvaa Suomeen (ja Kaliforniaan, siellakin tiedan olevan pari lukijaa ;)

Päivä 162 – Nannan jumitus, osa 2

Kun lähtö Gold Coastilta lähestyy, pakko-nähdä-kaikki -paniikki lisääntyy. Markkinoiden tapaan suunnitelmissa on ollut pitkään mennä paikalliseen taidenäyttelyyn, käydä vielä kerran Runaway Bayssa Riitan ja Raunon luona, tehdä Mount Tamborine –reissu jne jne. Katsotaan, mihin kaikkeen pystyy vielä loppumetreillä venymään. Venymistä helpottaa ja lähtemistä vaikeuttaa hostellin tytskät, jotka keksivät jatkuvasti lisää syitä jumittaa vielä hetki. Siirsin lähtöäni jälleen, mutta tällä kertaa vain kahdella päivällä (huom! en viikolla) seuraavilla Leahin listaamilla verukkeilla: Byron Bayssa (joka on seuraava etappini) on luvattu huonoa säätä alkuviikolle, maanantaina on Lauran synttärit yllätysjuhlineen, tiistaina ystävänpäivä jajajajaja hostellin mangotkin ovat lähes valmiita poimittaviksi. Maistettiin jo paria, namsk! Ao. kuva ei tosin ole mangopuista vaan matkan varrelta Mainbeachille.


Kerroin aiemmin läheisessä puistossa järjestetystä joulukonsertista, jota päädyin katsomaan vahingossa. Tällä kertaa (tosin en täysin vahingossa) päädyin katsomaan samaisessa paikassa järjestettyä ulkoilmaelokuvaa. Drive In tai ehkä paremminkin Walk In –leffana pyöritettiin uusinta Pirates of the Caribbeania. Onneksi olin nähnyt sen jo aiemmin, niin ei haitannut vaikkei ehditty katsomaan kuin pikkupätkä.

Kiire leffasta oli Big Night Outiin, jossa olin ekaa kertaa ”töissä” eli oppaana (wuhuu!). Kusikuski oli mun aisaparina, mutta sai potkut kesken illan. Minä hölmö yritin puhua ruusuja hänestä illan pomolle, ennenkö kuulin että KK ei ollut hoitanut hommiaan juuri lainkaan ja oli lopulta haistattanut pitkät pomolle. Hmmmph, ei näin! Muuten ilta meni vallan mainiosti. Tapasin Kanadalaisen pojan, joka ylisti mulle varmaan kaksi tuntia Saku Koivua. Melkein hävetti siinä vieressä suomalaisena nyökytellä faktoille, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Saku oli todellakin hänen maailmansa suurin idoli. Mikosta hän ei tykännyt ihan niin paljon vaikka Mikko onkin isompi Saku. :D Muistin kertoa Kanukille ”Myös Mikon veli Saku pelaa jääkiekkoa” –lehtijutusta.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa ulkona syömässä. Itse asiassa, jos Thaikkuja ei lasketa, varmaan kaksi kertaa käyty koko reissun aikana! Sunnuntaitarjous sisälsi jokaisen backpackerin unelman eli yhdistelmän halpa&hyvä: pihvi 2,5 dollaria, lisukkeet 1 $/kpl. Tarjouksella on luonnollisesti tarkoitus houkutella kaikki juopottelemaan kyseiseen ravintolaan. Enpäs mennyt heleppoon, söin vaan hähähä ja kävellen Kerryn kanssa kotiin niin säästettiin bussiliputkin! :D Melkein kaikki muut meidän porukasta tosin olivat helppoja… Parhautta illassa pihvin lisäksi oli, että pääsimme jälleen nauttimaan livemusasta. En muista bändin nimeä enkä sitä, onko sylikitara-instrumentille joku oikeampi nimi kuin sylikitara. Omaa musaa kuitenkin soittivat, aluksi hyvää, lopuksi ihan outoa.


Jatkan vielä vähän ruokalinjalla. Meillä majailee hostellissa tällä hetkellä kaksi kokkia. Tänään naureskelin keittiössä kun toisen veitsisetti peitti melkein koko pöydän. Palkaksi sain maukasta pasta bolognesea. Eilen tehtiin porukalla syntisen hyviä lammasvartaita ja kreikkalaista salaattia. Jälkkäriksi oli iso kulhollinen semmoista kerrosvanukasta (en tiedä mitä kaikkea siinä oli, nam silti!). Muut tytöt eivät olleet uskoa silmiään kun näkivät, kuinka paljon söin sitä (olisin oikeasti syönyt paljon enemmän jos olisin kehdannut). Anni ”Rasvis” A, alan ymmärtää, mitä tarkoitit niillä ”vaihtokiloilla” vaikken varsinaisesti vaihdossa olekaan. Tottahan toki kaikkea uutta kuuluu maistella ja kunnolla. Joulun aikaan perheeni kanssa skybettäessä siskot saivat hyvät naurut kun näytin niille livenä pikkuruisen mahani. Rakas äitinikin kehtasi huomaavaisesti huudella turvasta muiden selkäin takaa, jotta olenko raskaana. Juu en oo.

Tiistaina oli tarjolla mahtavaa sattuman kauppaa kulttuuripuolella. Sattumalta mainitsin Kerrylle, että olen menossa Gold Coast City Art Galleryyn katsomaan erästä taidenäyttelyä. Kerry innostui ja ilmoitti saman tien haluavansa lähteä seuraksi. Myöhemmin Kerry sattumalta mainitsi eräälle Jamesille (majaillut hostellissamme jonkin aikaa, toinen kokeista), että ollaan menossa tsekkaamaan näyttely. James innostui ja ilmoitti saman tien haluavansa lähteä seuraksi. Sattumalta James on australialainen (vieläpä lähes paikallinen) ja lupasi kierrättää Kerryä ja minua parissa muussakin galleriassa. Saatiin siis opas kaupan päälle! Ja sattumalta James osoittautui lopulta itsekin taiteilijaksi. Hostellille palattuamme hän näytti kuvia maalauksistaan. Tykkäsin!


Ensimmäinen excursiokohteemme oli siis Gold Coast City Art Gallery, jossa on käynnissä näyttely ”Sons of Beaches ’72”. Tiivistettynä: paljon valokuvia, lehtileikkeitä ja historiatietoutta surffauksesta. Oli hauska nähdä moinen pläjäys, muttei ollut maailman suurin elämys. Ehkä mielenkiintoisinta oli 70-luvun supersurffareitten nykypäivän haastattelut, jotka pyörivät yhdessä huoneessa. Vaihtuvan näyttelyn lisäksi tarjolla oli pysyvä näyttely kompleksin yleisissä tiloissa (rakennuksessa oli myös teatteri, elokuvateatteri, kokoustiloja ym).

Pidin eniten excursiomme toisesta kohteestamme, joka oli Colin Sweeney –nimisen hepun yksityinen galleria. Valmiita töitä oli esillä huoneiston etutilassa ja ateljee takahuoneessa. Herra tuli kesken töidensä avaamaan meille oven ja esittelemään teoksiaan (oli kaikin puolin todella miellyttävä tyyppi ja siten varmastikin homo, nyyh). Maalauksissa mielenkiintoista oli paikka paikoin lasitettu pinta. Tuli mieleen lasikuulaefekti. Tykkäsin++!


Viimeinen galleria oli päivän tarjonnasta perinteisin. Esillä oli useiden eri taiteilijoiden maalauksia, veistoksia ym teoksia. Bongasin yhden suomalaisnimisenkin taiteilijan maalauksen (Ritva Voutilan ”Family Heritage”).


Suosikkini vikasta paikasta oli ao. tanssiva pari (en huomannut ottaa nimeä muistiin):


Kuten julkaisemistani otoksista huomaa, itse en ole sen vertaa taiteellinen, että saisin yhtä kunnollista valokuvaa otettua. Onneksi oma taiteettomuus ja taitamattomuus ei estä nauttimasta muiden töistä. Täten kannustankin kaikkia lukijoita kipaisemaan johonkin taidenäyttelyyn heti tilaisuuden tullen. Jos epäilee oman mielenkiintonsa riittävyyttä, voi varmuudeksi ottaa voi mukaan esimerkiksi oman isänsä (tai muun tyypin, joka kuvittelee itseään tosi vitsikkääksi kuiskimalla kovaan ääneen Ateneumissa Taistelevien Metsojen edessä ”EI TÄÄ OO AITO!”).

Päivä 159 – Nannan jumitus, osa 1

Kyllä vain! Minä rakastan olla täällä niin kovasti, etten meinaa malttaa jatkaa matkaa ollenkaan! Tykkään hostellista, rennosta työstäni sekä uudesta Trekkers-perheestä. Puhumattakaan ilmaisesta majoituksesta ja aamupalasta. Päätin tosiaan jäädä vielä yhdeksi viikoksi ja nyt on siis käynnissä kolmas ’viimeinen viikko’ Trekkersillä. Hihii, onneksi aussiaikaa on vielä pari kuukautta jäljellä niin kehtoo vehtoo. Lisäksi tuumasin, että enhän voi lähteä pois, ennenkö olen hostellin vanhin asukas. Jäljellä on enää ystävämme Kusikuski, joka on ollut täällä minua pidempään. Hän jatkaa matkaansa kai ylihuomenna, joten ehdin olla muutaman päivän hostellin kunkku! :D

Teen tällä hetkellä hommia aussityttö Leahin kanssa. Muuten toooosi mukava tyttö, mutta ei tietty tee yhtä hyviä petejä kuin Elli! Tosin meillä on Ellin kanssa niin huippu koulutus kummallakin, joten vaikeahan meitä on päihittää. ;) Saatiin Leahin kanssa sattumalta ilmaiset liput Seaworldiin viime keskiviikkona, joten pääsin käymään siellä jo toistamiseen. Tällä kertaa sää oli kuin morsian (kuuma sellainen!). Viime kerralla osa aktiviteeteista oli sateen takia suljettuina, mutta nyt pääsin myös tukkijokeen, kiipeilyrataan ym. Lisäksi käytiin katsomassa merileijona-show, joka oli tehty hauskasti näytelmämuotoon rikosjännäriksi. Luonnollisesti kamerastani oli akku loppu enkä saanut ikuistettua näitä uusia juttuja. Päivän tärkein hetki kuitenkin kuvattiin Leahin iPhonella: Kuuden (6) dollarin jäätelö, jonka ostamisen perustelimme itsellemme ilmaisilla pääsylipuilla ja kuljetuksella. Orio-keksi&maitosuklaa, nam! En ikävä kyllä muistanut vielä pyytää kuvaa julkaistavaksi. Lisään sen tänne myohemmin.

Perjantaina kävin vihdoin ja viimein Surfersin markkinoilla, jonne olen ollut menossa ainakin kuukauden ajan saamatta kuitenkaan aikaiseksi. Nämä australialaista käsityötä esille tuovat markkinat ovat kahtena iltana viikossa rantabulevardilla keskustan tuntumassa. Kaltaiseni hidas ihminen kiertää kojut noin tunnissa läpi eli kyseessä ei ole mikään järjettömän suuri tapahtuma. Pari kertaa isompi kuin Alavuden Ryskööt kuitenkin. Eikä tällä torilla ollut tarjolla piraattiaurinkolaseja, -t-paitoja, -laukkuja ym. halpiskamaa, mitä on tottunut näkemään Suomessa.



En ostanut mitään, mutta oli kiva päästä näkemään tapahtuma. Eräs ostos jäi muhimaan mieleen ja taidankin tehdä keskiviikkona uuden reissun markkinoille. Kuten jo aiemmin on käynyt selväksi, olen ehkä vähän turhankin harkitsevainen ostoksissani… Mutta rinkassa ON äärimmäisen rajoitetusti tilaa ja juu myönnettäköön, olen myös pihi. :P

Muilla tuntuu olevan tavaramäärä ja shoppailu pienimuotoinen ongelma. Enkkutyttö Kerry antoi minulle kaksi toppiaan ja Leah tyrkyttää mekkoaan, jota lainasin häneltä lauantaina. Kun ihmettelin, miten Leah malttaisi luopua niin nätistä mekosta, sain kuulla hänellä olevan kolme samanlaista, mutta kaikki eri väreissä. Jjjjep. Ja kun yritin tarjota rahaa, kummallakin kertaa tuli vain jyrkkää eitä moneen kertaan. On nää kyllä ihime hiihtäjiä, sanokaa mun sanoneen! Tai ehkä oon ite kun suorastaan nautin elää täällä köyhänä. Rakkaat vanhempani, tämä ei sitten ollut vihje laittaa mun tilille rahaa (tällä kertaa)! Kyse on valinnasta, ei pakosta. :)

Asiaa viime viikosta tulisi vielä vaikka ja kuinka, mutten ehdi nyt kirjoittaa enempää. Ollaan lähdössä Kerryn kanssa Surfersin Art Galleryyn. Laitan toisen päivityksen pikapuoliin. Ellille terkkuja! Nauti vikasta päivästä Byronissa! :) Ja niin! Katsopa kuka tuli kylään meitin huoneeseen. Olin just menossa nukkumaan kun huomasin Ellin pihalla kauhisteleman hämiksen seinän nurkassa sänkyni vieressä. Pojat tuli ottaan sen pois kun mua ei huvittanut.

Paiva xx - Byron Bay, Elli

Byron Bay on ihana, juuri sita mita Australialta odotin! Eli rankkaan samantien ykkoseksi. Tai taisin sen tehda heti saapuessani tanne, varasin nimittain majoituksen kertaheitolla 9 paivaksi ja laitoin Nannalle kehoituksen, etta kannattais pakata kimpsut ja kampsut ja tulla tanne. En tieda mika tassa kolahti, todennakoisesti kompakti kokonaisuus rennoilla ihmisilla, kauniit maisemat, paljon aktiviteettia ja lukuisten surffareiden nakyminen kaupunkikuvassa. Surfer Paradisen tasta erottaa ainakin korkokenkien ja tiukkojen minihameiden puuttuminen kaupunkikuvasta :)

Surffitunnit otin maanantaille ja tiistaille. Vaikka olinkin aikaisemmin surffannut, niin tunneilla en ole kaynyt. En tietenkaan. Olenhan insinoori, eli ensin kokeillaa ja vasta sitten luetaan ohjeet. Tunneilta opin paljon, mm. sen, etta laudan paalla voi olla kyykyssa vaikka rantaan asti, jos tasapainoa ylos nousemiseen ei meinaa loytya. Ja nyt homma toimii kuin unelma. No ei nyt sentas, mut iso harppaus surffaukseen pain! Ja jotta saisin ainakin kaikki naislukijat kateelliseksi, niin mainittakoon, etta tiistain tunnille sain henkilokohtaisen, brasilialaisjuurisen surffiopettajan, kun olin oppinut perustekniikan jo maanantaina :) Surffitunneilla oli kuvaaja mukana, mutta viela en ole ehtinyt niita kuvia ladata, joten saatte kuvan keskiviikosta, jolloin vuokrasimme laudat ja treenasimme omin pain.

Surffitunneilta tarttui muutakin mukaan kuin hyva mieli ja uusia nikseja, tutustuin nimittain kahteen belgialaiseen neitoon. He muuttivat ti samaan hostelliin, jossa mina majailen ja suureksi osaksi niiden kanssa tulikin hengailtua alkuaika. Taalla on tosi helppo tutustua uusiin ihmisiin. Aluksi sain huonekaverikseni 7 miesta. Hui kauhistus, oli ensi reaktio, mutta parjasin niiden kanssa hyvin ja opin mm. sen, etta miehetkin ostavat juorulehtia. Onneksi jo keskiviikkona huoneeseen tuli Sandra Ruotsista. Tassa hostellissa on muutenkin paljon ruotsalaisia ja olen saanut siitakin kielesta kielikylvyn. Ymmarran yllattavan hyvin heidan puhettaa, mutta vastaamaan joudun viela suureksi osaksi englanniksi. Talla hetkella tilanne huoneessani on kaantynyt toisinpain, eli huoneessa on enaa yksi mies ja 7 naista. Taalla on tosin ollut tosi aktiivista menoa ja paljon ohjelmaa. Ollaan surffattu, kavelty majakalle, kayty kylassa nimelta Nimbin, loikoiltu rannalla, osallistuttu hostellissa jarjestettaviin visailuihin, tsekattu byron bayn yoelamaa yms. Majakalle kaveltiin seka paivalla etta tana aamuna. Maisemat ovat sairaan upeat, paivareisulla nahtiin noin 15 delfiinin ryhma hyppimassa aaltojen yli. Oli upeeta nahda niita luonnossa! Byron Bayssa on Australian itaisin piste ja tana aamuna nousimme klo 4.30 ja kipusimme majakalla tarksitamaan, etta aurinko nousee tanakin aamuna. Ja nousi se, joten no worry Suomi, aurinko on noussut, toivottavasti tuo mukanaan lampoa sinne!

Sunnuntaina teimme bussireissun hippikaupunkien hippikaupunkiin eli Nimbiniin. Meidan bussi oli ihana, laitan siita kuvan :) Kaupungin keskusta ei ole kuin 200 m pitka, mutta hippityylinsa ansiosta nakemisen arvoinen paikka. Monethan lahtevat sinne ostamaan "kekseja", koska siella niiden myymista katsotaan lapi sormien. Meidan mukaan niita ei kuitenkaan lahtenyt, vaikka myyjia istui useassa kulmassa. Matkalla sinne pysahdyimme pariin nakoalapaikkaan ja vesiputokselle. Lisaksi nahtiin tiella kaarme. Yak. Oli varmaan 2 m pitka ja paksummiltaan ranteen paksuinen. Bussikuski oikein pysahtyi ja peruutti kaarmeen viereen. Ulos bussista kuski ei kuitenkaan meita paastanyt :)

Huomenna on mun viimeinen paiva taalla ja sitten suuntaan yobussilla Sydneyyn. Matka kestaa jotain 13 tuntia :) En olekkaan viela taalla blogissa tainnut hehkuttaa, mutta perjantaina Sydneyhin tulevat aiti ja hanen ystavatar! Jee, oon odottanut sita niin paljon ja siksi Byron Baysta lahteminen ei tunnut yhtaan pahalta. Nannan kanssa soiteltiin la. Han saa itse kertoa Gold Coastin kuulumiset, mutta ilmeisesti siellakin menee hyvin, kerran Nanna jaa sinne viela toiseksi viikoksi. Tsemppia Suomeen, toivottavasti kylma alkaisi jo helpottamaan!