Päivä 263 (+1) – Kotona ollaan!

Otsikko kertoo tärkeimmän. Turvallisesti takaisin äitinsä lihapatojen ääressä on kumpainenkin. <3

Matka New Yorkista Helsinkiin ei sujunut täysin kommelluksitta. NY-Lontoo-lento oli myöhässä eikä edes juoksuksi laittaminen saanut meitä ennättämään jatkolennolle Lontoosta Helsinkiin. Itkuhan siinä meinas tulla lentoyhtiön tiskillä kun oltiin jo niin täpinöissämme Suomeen paluun kanssa. Onneksi saatiin suoraan uudet lennot tilalle, koska missattiin lento meistä riippumattomista syistä. 

Noh, ikävä kyllä kaksi seuraavaa Helsingin lentoa oli jo buukattu täyteen. Tässä kohdin Elli uhkas vetää itkupotkuraivarit. Lopulta jouduttiin kiertämään Frankfurtin kautta Helsinkiin. Mietittiin sen olevan kohtaloa, koska ollaan reissun aikana muistettua hokea ’Saksa on paska maa’. 

Frankfurtin lennolla täpinä oli jo siinä pisteessä, että Elli kiskas kahvimaidot meikäläisen housuille. Minä raukka pahaa aavistamattomana siinä nukkua pussutin. Heräsin hihitykseen ja siihen kun Elli kuivas mun housuja paperilla. Noh, ei tässä vielä mitään, mutta seuraava Ellin avaama maitonappi meni mun hupparille! :D

Ja jotta ei liian hyvin olisi mennyt, mun matkatavaroita ei ilmaantunut Helsingin hihnalle lainkaan. Veikkaan, että jonnekin Eurooppaan ovat hukkuneet. Harmittaa kuin pientä eläintä. Onneksi sentään Ellin rinkka tuli, niin pääsi plikka suuntaamaan tavaroineen Pohjanmaalle.

Yli vuorokauden matkankäynnin jälkeen lopussa kiitos seisoi kun meitä oli vastassa ihan paras vastaanottokomitea! Laukkupettymys unohtui hyvin nopeasti vanhempia, siskoja ja kummilikkaa halatessa. <3 Tässä poseeraamme kyltin kanssa, minkä ne oli meille väsänneet: 

Väsyneet, mutta sitäkin onnellisemmat matkaajat

Ja hahahahhaaa hehheeeheee! :DDD Kun aiemmin blogissa varoittelin, ettei lentokentällä kannata säikähtää mun ja Ellin edessä kulkevaa ’ylileveä kuljetus’ –kylttiä, niin tässä rakkaat siskoni:

Ylileveä vastaanottokomitea :D

Ellillä oli vielä oma vastaanottokomiteansa odottamassa Parkanon asemalla. Ja kuulemma matkaeväiden kera. :) Kuin ihania äidit voi olla?! <3 Jos jotain on reissussa opittu, niin ainakin arvostamaan perheitämme ihan uusissa sfääreissä.

Oi maamme Suomi, oli ihan huippufiilis palata kotiin! Vielä kun tulis mun laukutkin. Venailen täällä porukoitten luona peukut pystyssä. Ja ihmettelen, mikäköhän se paljon puhuttu jet lag on. En nukkunut toissayönä lainkaan ja viime yönä vain kuutisen tuntia. Ja niin vaan pois tiähensä pirteänä blogipeipposena täällä jo kukutaan.